– Meillä ei ole yksimielisyyttä työnantajan kanssa sopimusteksteistä saati palkankorotuksista. Päinvastoin, erimielisyydet ovat merkittäviä, eikä lukuisista neuvotteluyrityksistä huolimatta edistystä ole tapahtunut. Mikäli neuvottelut eivät lähipäivinä tai -viikkoina johda toivottuun tulokseen, päätös työtaistelutoimiin ryhtymisestä voi tulla nopeasti, Aalto varoitti puhuessaan Teollisuusliiton valtuuston kokouksessa Helsingissä.

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien ostovoima heikkenee nyt merkittävästi, ja vastaava pudotus reaaliansioihin on nähty edellisen kerran 1970-luvulla.

– Osapuolet ovat täysin uudenlaisessa tilanteessa, kun inflaatio ja talouskehitys kulkevat päinvastaisiin suuntiin. Näistä talouden näkymistä huolimatta palkansaajilla on oikeus olettaa, että hintojen nousu huomioidaan tulevissa sopimusratkaisuissa, Aalto painotti.

– Teollisuuden työntekijöiden palkkoja ei työnantajan puheissa voi korottaa, koska korotukset valuvat julkiselle sektorilla. Teollisuusliitto ei kuitenkaan tyydy pienempiin palkankorotuksiin sen takia, että ratkaisustamme hyötyy joku toinen. Työnantajapuolen olisi hyvä sisäistää tämä mahdollisimman pian.

Myös Kaupan liitto kieltäytyy neuvottelemasta palkankorotuksista Palvelualojen ammattiliiton PAMin kanssa ennen kuin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden ratkaisut on sovittu.

AALTO EI niele myöskään toista työnantajan perustetta vastustaa palkankorotuksia. Ja se on, että joidenkin arvioiden mukaan Suomi on pian taantumassa.

– Teollisuuden toimialalla menee edelleen poikkeuksellisen hyvin. Yritysten kannattavuus on vahvistunut jopa koronavuosina. Hyvää kannattavuutta on tukenut Suomen vahva kilpailukyky, joka on parantunut edelleen kilpailijamaidemme palkkaratkaisujen myötä.

Saksassa IG Metallin ratkaisu takaa kahden vuoden aikana 8,5 prosentin palkankorotukset. Lisäksi työntekijöille maksetaan 3000 euron kertaerä valtion veroporkkanan siivittämänä.

– Näitä faktoja Teollisuusliitto pitää neuvotteluissa esillä. Tarpeen mukaan viemme samat terveiset myöhemmin myös valtakunnansovittelijalle.

Julkisen sektorin kytkyn ja Kaupan liiton ilmoituksen myötä Teollisuusliitto neuvottelee palkat kerralla noin miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle, Aalto laskee.

– On hyvä ymmärtää, että tässä joukossa metallimiehet, sahurit, peltisepät, korjaamotyöntekijät ja monet muut teollisuuden ammattilaiset ovat vähemmistössä. Enemmistön muodostavat lähihoitajat, lääkärit, sairaanhoitajat ja opettajat. Oudoksi on suomalainen työmarkkinamalli mennyt.

AALTO TOTESI, että jos kaikki muutkin neuvottelut keskitetään vastaavalla tavalla Teollisuusliittoon, liitto asettaa pian palkkakoordinaatiolle hinnan.

– Tämä hinta voisi esimerkiksi olla liittojen yhteisiksi sopimat tavoitteet, joiden päänavaus tapahtuu teollisuuden pöydässä. Yksi vaihtoehto on edetä kohti Ruotsin mallia, jossa palkansaajien keskusjärjestö LO määrittää työmarkkinoille palkankorotustavoitteet.

Hänen mukaansa tämän jälkeen teollisuuden työntekijäjärjestöt neuvottelevat asetetun tavoitteen pohjalta työehtosopimukset, joista muodostuu yleinen linja työmarkkinoille.

– Näin vienti määrittää linjan, mutta yhteisesti sovitun pohjalta. Puhdas vientivetoinen palkkakoordinaatio ei ainakaan enää ole mahdollista. Se rikkoutui julkisen sektorin ratkaisun myötä, eikä menneeseen ole paluuta.

Aalto pohti tilannetta, mikäli työnantajien halu keskittää neuvotteluja teollisuuteen jatkuu.

– Kysyn, onko Teollisuusliitolla muuta vaihtoehtoa kuin hakea palkkatavoitteille tukea SAK:n hallitukselta. Näin koko työmarkkinakenttä palkansaajapuolelta osallistuu tavoitteiden määrittelyyn. Tämä malli olisi tosiasiallisesti paluu keskitettyyn pöytään, mutta keskusjärjestöjen sijaan neuvotteluita käydään teollisuuden osapuolten välillä.

Hänen mukaansa työnantajapuolen halu keskittää ei ole muutenkaan vailla riskiä tai vastareaktioita, kun työrauha on päättymässä usealla alalla samoihin aikoihin.

– Työnantajalla saattaa olla vastassa laajempi palkansaajarintama yhtenäisin vaatimuksin.

TEOLLISUUSLIITTO kantaa myös erityistä huolta eduskuntavaalien alla kokoomuksen linjauksista. Aallon mielestä puheenjohtaja Petteri Orpo on ollut työmarkkinoita koskevassa linjanvedossaan epäjohdonmukainen ja epäselvä.

– Orpon puheet ovat olleet yhtä ympäripyöreitä kuin oppositiojohtaja Juha Sipilällä vuoden 2015 eduskuntavaalien alla. Näiden puheiden haastamatta jättäminen johti ensin pakkolakipakettiin ja myöhemmin kilpailukykysopimukseen.

Aalto muistutti, että muutama viikko sitten Ylen Ykkösaamussa Orpo lupasi, ettei puolue tavoittele yleissitovuuden poistamista tai rajoittamista. Kaikki tätä lupausta seurannut puhe kuitenkin ennakoi juuri päinvastaista.

– Orpo halusi enemmän mahdollisuuksia yksilölliselle asioiden sopimiselle. Koska työsopimuksella voidaan aina yksilöllisesti sopia työehtosopimusta paremmin, on vain yksi suunta, johon Orpo haluaa yksilöllistä sopimista mahdollistaa. Heikompaan suuntaan eli alle työehtosopimusten vähimmäistason. Tällainen sopiminen tarkoittaa työehtosopimusten sitovuuden romuttamista.

Aalto ennakoi työmarkkinavaaleja, jo kokoomuksen linja on aidosti tämä.

– Jotta väärinkäsityksiltä vältytään, Petteri Orpon on yksiselitteisesti kerrottava, mitä työelämän lakeja hän aikoo muuttaa ja millä tavalla. Muuten riskinä on palkansaajien ansioiden leikkaaminen jälleen kerran.

MYÖS LIITON varapuheenjohtaja Turja Lehtonen kritisoi roimasti puheessaan työnantajaliittojen ohella gallup-johtaja kokoomusta.

Hän piti vastuuttomana ajatusta ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston leikkaamisesta, kun palkansaajien näkymät ovat epävarmassa taloustilanteessa usvan peitossa.

Uutista päivitetty Turja Lehtosella klo 11.32