Pakkolait olisivat kaatuneet perustuslakiin

Kuva: Lehtikuva

Hallitus piti sunnuntaina radiohiljaisuutta. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä tapahtuu, jos SAK:n hallitus hylkää sopimuksen. Varasuunnitelmaa hallituksella ei ole.

Varmaa on vain se, että hallituksen kilpailukykyä parantava niin sanottu pakkolakipaketti ei tule voimaan. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan syynä on se, että pakettia ei ehditä valmistella ennen seuraavaa työehtosopimuskierrosta.

Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb myönsi, että pakkolait olisivat kaatuneet perustuslaillisiin ongelmiin.

– Me teimme paljon töitä kilpailukykypaketin kanssa, siis pakkolakien kanssa, mutta huomasimme, että sen talousvaikutukset ja perustuslailliset läpimenomahdollisuudet, niitä ei kerta kaikkiaan ollut.

Keskustelua aiheesta

”Kestävä kehitys tärkeään rooliin kunnissa” – Mäkisalo-Ropponen: Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointi

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.).

SDP:n kansanedustaja, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen toivoo mahdollisimman monen kunnan sisällyttävän kestävän kehityksen syksyllä valmistuviin kuntastrategioihinsa.

– Kestävä kehitys ymmärretään usein pelkkänä ympäristöasiana, mutta siinä yhdistyvät ympäristö, talous ja hyvinvointi. Kestävän kehityksen yhteydessä puhutaan myös kestävästä työstä, koulutuksesta, kulttuurista ja kansalaisten osallisuudesta.

– Ympäristöystävälliset alat biotalous, cleantech, digitalisaatio, fotoniikka ja Green Care -matkailu ovat tulevaisuuden kasvualoja myös Suomessa ja niihin panostamisessa kannattaa ottaa kunnissa etunoja.

Kestävään kehitykseen kuuluu myös hyvinvointitalous. Lainsäädäntö velvoittaa kuntia laatimaan kerran valtuustokaudessa hyvinvointikertomuksen.

– Se ei kuitenkaan yksin riitä. Kunnissa on opeteltava tekemään terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointia osana kaikkea päätöksentekoa. Myös vaihtoehtoiskustannusten laskeminen on tärkeä hyvinvointitalouden työkalu. Hyvinvointitalouteen kuuluu myös hyvinvointi-investointien käsite.

Esimerkiksi vääränlainen säästäminen päivähoidossa ja koulutuksessa tulee pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnalle kalliiksi.

Mäkisalo-Ropposen mukaan panostaminen terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen, sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn sekä kuntoutukseen säästää tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoja.

– Kaikkein paras tulevaisuusinvestointi on lapsiin ja nuoriin panostaminen. Esimerkiksi vääränlainen säästäminen päivähoidossa ja koulutuksessa tulee pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnalle kalliiksi, hän muistuttaa.

YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2015 globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030. Se ohjaa maailmanlaajuisesti kestävän kehityksen ponnisteluja vuoteen 2030 saakka.

– Suomen Agenda2030 toimeenpanosuunnitelmaa käsiteltiin kevään aikana tulevaisuusvaliokunnassa ja koko eduskunnan käsittelyyn se tulee alkusyksystä. Seuraavassa vaiheessa maakuntien ja kuntien tehtävänä on sisällyttää kestävän kehityksen näkökulmat strategioihinsa, Mäkisalo-Ropponen päättää tiedotteensa.

”Puun poltossa ei ole tolkun häivää” – Isojen kaupunkien energiayhtiöt suosivat yhä fossiilisia, turvetta ja ydinvoimaa

Kuva: Lehtikuva / Timo Jaakonaho

Suomen suurten kaupunkien energiayhtiöt tuottavat yhä suuren osan sähköstään fossiilisilla polttoaineilla, turpeella ja ydinvoimalla. Jatkossa monet yhtiöt korvaavat fossiilisia biomassalla ja puulla.

Jotkin yhtiöt ovat korvaamassa osa sähkön ja lämmön yhteistuotannosta erillisillä biolämpölaitoksilla, jotka eivät tuota sähköä.

STT kysyi Suomen suurimpien kaupunkien sähköyhtiöiltä, miten suuri osuus niiden omasta sähköntuotannosta on uusiutuvaa energiaa ja millaisia suunnitelmia yhtiöillä on tuotannon tulevaisuudesta. Kymmenen suurimman kaupungin yhtiöistä STT tavoitti yhdeksän.

Uusiutuvien osuus tuotannosta vaihtelee, mutta suunta näyttää selvältä. Fossiilisia ja turvetta koetataan korvata uusiutuvilla polttoaineilla, yleensä puulla ja biomassalla. Vantaalla, Tampereella ja Oulussa kaupunkien yhtiöt tuottavat sähköä ja myös lämpöä jätettä polttamalla.

Nykyisillä suunnitelmilla Suomi tekee hallaa tavoitteilleen.

Puun polton lisääminen on tärkeä osa myös hallituksen ympäristö- ja ilmastostrategiaa. Ympäristöjärjestö Greenpeacen kampanjavastaava Olli Tiaisen mielestä puun poltossa ei ole tolkun häivää.

– Nykyisillä suunnitelmilla Suomi tekee hallaa tavoitteilleen. Lämmöntuotannossa tarvitaan jonkin verran metsäbiomassaa, mutta paljon voidaan tehdä ilmalämpöpumpuilla ja maalämmöllä. Sähköntuotannossa kannatamme tuulen ja aurinkoenergian osuuden lisäämistä.

Viime vuonna tuulivoimalla tuotettiin Suomen sähköstä 4,6 prosenttia, hieman enemmän kuin turpeella.

Tulevaisuudessa tuulivoima lisääntyy, sanoo professori Jero Ahola Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

– Tuulivoima on tällä hetkellä halvinta uutta sähköntuotantoa. Uuden tuulivoimatuotannon hinta on noin 50 euroa per tuotettu megawattitunti.

Helsingin Energian aurinkopaneeleja Suvilahden aurinkovoimalassa. Taustalla Hanasaaren hiilivoimala

Perinteisten tuotantomuotojen asema on Suomessa vahva. Viime vuonna yhteensä Suomessa tuotetusta sähköstä yli puolet tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla, ydinvoimalla ja turpeella.

Sähköstä noin 45 prosenttia tuotettiin viime vuonna uusiutuvilla energialähteillä. Vesivoiman osuus koko sähköntuotannosta oli noin neljännes.

Energiayhtiöiden on uusittava voimalaitoksiaan, kun päästötavoitteet tiukentuvat tai laitokset tulevat käyttöikänsä päähän. Esimerkiksi Kouvolan, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion energiayhtiöt ovat jo uusineet voimaloitaan.

Turku Energia omistaa osan yhtiöstä, joka avaa tänä vuonna biopolttoaineita käyttävän voimalan.

Yhtiöt tuottavat itse vain osan myymästään sähköstä.

Suurten kaupunkien yhtiöt tuottavat itse vain osan myymästään sähköstä. Lisäksi yhtiöt hankkivat sähköä muiden omistamista vesi- ja ydinvoimaloista sekä ulkomailta. Omissa laitoksissaan kaupunkien sähköyhtiöt tuottavat yleensä sekä sähköä että lämpöä.

Yhteistuotanto on tehokasta, ja kaukolämmön myynti on energiayhtiöille tärkeä bisnes.

Yhteistuotantovoimaloiden rakentaminen ei tällä hetkellä välttämättä ole kannattavaa. Sähkön hinta on niin matala, että osa voimaloista korvataan vain lämpöä tuottavilla lämpökeskuksilla.

Tampereen Sähkölaitos on jo ottanut yhden yhteistuotantolaitoksen pois käytöstä. Lahti Energia korvaa pian vanhan hiilivoimalansa biovoimalalla, joka tuottaa ainakin alkuvaiheessa vain lämpöä.

Helen puolestaan luopuu ensi vuosikymmenellä Hanasaaren hiilivoimalasta. Voimalan korvaajasta ei vielä ole tehty päätöstä, mutta esiselvityksiä on tehty paljon.

STT – Antti Tuominen

”Lipsuu komiikan puolelle” – Politiikan tutkijat: Uusi vaihtoehto ajautumassa muun hallituksen armoille

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Uuden vaihtoehdon (uv.) heikko gallupmenestys ajaa ryhmän muun hallituksen armoille. Näin arvioivat Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen ja erikoistutkija Erkka Railo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Uusi vaihtoehto sai tuoreessa Ylen kyselyssä vain 0,7 prosentin kannatuksen, kun hallituskumppanit painivat aivan eri sarjassa: keskustaa kannatti yli 16 prosenttia vastanneista ja kokoomusta yli 20 prosenttia. Tulokset olivat samansuuntaisia myös Helsingin Sanomien kyselyssä.

– Pikkuisen lipsuu komiikan puolelle, että on tilanne, jossa Uudella vaihtoehdolla on viisi ministeriä, mutta ei kannatusta ollenkaan, sanoo Railo.

Tilanne on Railon mukaan täysin uusi: Suomen poliittisessa historiassa ei ole aiemmin oltu hallituksessa näin heikolla kannatuksella.

– On selvää, että tällaisella romahduksenomaisella kannatuksen laskulla pitäisi olla aika dramaattiset vaikutukset siihen, mitä hallitus pystyy tekemään ja saa aikaan, Railo sanoo.

Gallupit eivät ole vain gallupeja.

Gallupit eivät ole tutkijoiden mukaan vain gallupeja, vaan ne vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä hallitus saa aikaan.

– Kannatusta seurataan jatkuvasti. Se vaikuttaa henkisesti, ja antaa selkänojaa. Jos on kova kannatus niin puolue on voimansa tunnossa. Heikommalla kannatuksella ajaudutaan puolustusasemiin, sanoo Rahkonen.

Uusi vaihtoehto varoo tekemästä virheitä ja menettää vaikutusmahdollisuuksiaan, arvioi Rahkonen.

– Uusi vaihtoehto tuskin saa senkään vertaa kädenjälkeään hallitukseen politiikkaan, kun mitä perussuomalaiset saivat.

Tämä voi näkyä Rahkosen mukaan esimerkiksi kehitysyhteistyön määrärahoissa, maahanmuuttoasioissa ja EU-kysymyksissä. Uusi vaihtoehto voi joutua alakynteen, ja gallupeista vauhtia saanut kokoomus niskan päälle.

– Jos Uusi vaihtoehto menee hankalaksi, se voidaan heittää ulos, ja tilalle ottaa RKP ja kristillisdemokraatit, Railo sanoo.

Uuden vaihtoehdon pois potkiminen saattaa Railon mukaan alkaa houkutella erityisesti kokoomusta. Puoluetta varmasti hiertää, että kyselyiden kärkenä sillä on saman verran ministereitä kuin pohjamudissa matavalla Uudella vaihtoehdolla – ja kaksi vähemmän kuin keskustalla, joka on hallitustaipaleensa pohjalukemissa.

Kokoomus voi gallupmenestyksensä nojalla saada helpommin ajettua läpi esimerkiksi palvelujen yksityistämistä, Rahkonen sanoo.

– Saattaa olla, että kokoomuksen kädenjälki näkyy entistä voimakkaammin.

Myös hallituksen alle 40 prosenttiin painunut kokonaiskannatus vaikuttaa sen toimintakykyyn, Railo sanoo.

– Tuskin hallitus kykenee suuriin ja dramaattisiin päätöksiin, ja uusiin poliittisiin avauksiin.

Vain gallupjohtaja kokoomuksella on puhtia tehdä uusia avauksia.

Sen sijaan hallitus keskittynee viemään nykyiset hankkeet maaliin. Vain gallupjohtaja kokoomuksella on Railon mukaan puhtia tehdä uusia avauksia. Mitä suurempi kannatus, sen enemmän riskinottokykyä ja neuvotteluasemia muiden puolueiden kanssa, tutkija kertoo.

Toisaalta hallituksen on helpompi työskennellä yhdessä, kun Jussi Halla-ahon maahanmuuttovastaiset perussuomalaiset lähtivät hallituksesta, Rahkonen sanoo.

Kannatuksen romahdus on kuitenkin niin poikkeuksellisen iso, että vaikutuksia on hankala arvioida, muistuttaa Railo.

Uudesta vaihtoehdosta tulee Sininen tulevaisuus -niminen puolue, jos se saa kannattajakortit kasaan.

– Syksyllä nähtäväksi jää, suhtautuvatko hallituskumppanit Siniseen tulevaisuuteen minkäänasteisella vakavuudella.

”Kokonaisuuksia ei pidä repiä rikki” – SDP:n Ihalainen muistuttaa kuntien tärkeistä tehtävistä

Kuva: Jari Soini

Kuntien asema ja rooli ovat ehkä suuremmassa muutoksessa kuin mitä annetaan ymmärtää, SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen (kuvassa) toteaa.

– Muutoksen ajureina ovat sote- ja maakuntauudistus sekä kasvupalvelujen kehittämislinjaukset. Kuntien uusien valtuustojen ja hallitusten tulee rakentaa ja päivittää uudelleen strategiansa.

Hallituksen uudistuksien jälkeen kunnille on jäämässä edelleen tärkeitä palvelutehtäviä, sivistys- ja koulutusvastuut.

– On yhä tärkeämpää rakentaa kuntien elinkeinopoliittiset tavoitteet kunkin kunnan vahvuuksille. Pelkästään jäljelle jäävien palvelujen varaan kuntien elinvoimaisuutta ei voida rakentaa.

– Tavoitteena tulee olla hyvän ja turvallisen elinympäristön tuottaminen asukkaille ja houkuttelevan toimintaympäristön luominen yrityksille ja elinkeinoelämälle. Hyvinvointi syntyy työstä.

Elinkeinopolitiikassa ja investointien saamisessa onkin Ihalaisen mukaan yhä tärkeämpää tehdä kuntarajat ylittävää yhteistyötä.

Puolueen tavoitteena on esittää kunnille laajaa roolia kasvupalveluissa ja työllisyyden hoidossa.

SDP on tuottanut kuntapäättäjille kuntien elinkeino- ja omistajapoliittisen ohjelman. Ohjelman tarkoitus on tukea ja antaa tietoa päätöksentekijöille SDP:n linjauksista uudistuvien kuntien elinkeinopolitiikan toteuttamisessa.

– Puolueen tavoitteena on – toisin kuin hallituksen – esittää kunnille laajaa roolia kasvupalveluissa ja työllisyyden hoidossa, kansanedustaja Lauri Ihanalainen toteaa.

Kunnille tulee hänen mukaansa turvata kasvupalvelujen toteuttaminen haluamallaan tavalla ja mahdollisuus tuottaa niitä myös itse.

– Työllisyys, koulutus- ja elinkeinopolitiikan toisiaan tukevia kokonaisuuksia ei pidä repiä kunnissa rikki. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden katkaisussa toteutettujen kuntakokeilujen tulokset ovat olleet rohkaisevia.

– SDP:n nuorisotakuuohjelman mukaisesti kunnilla tulisi olla kokonaisvastuu nuorten eri elämän taitekohdista, mm. koulutus- ja työllisyysasioissa.

Yhtiöittämisen myötä toiminnot siirtyvät kauemmaksi poliittisesta kontrollista.

Hän sanoo, että uusien kuntapäättäjien olisi tärkeää syventyä elinkeinopolitiikan tueksi myös kuntien omistajapoliittisiin linjauksiin.

– Kuntien omistajapolitiikka on jo nyt hyvin monimuotoista. Tässäkin asiassa kuntalaisten etu ohjaa omistajapolitiikkaa. Kuntien omistamien yhtiöiden määrä on kasvanut.

– Se haastaa myös kuntien demokraattisen ohjauksen. Yhtiöittämisen myötä toiminnot siirtyvät kauemmaksi poliittisesta kontrollista ja läpinäkyvyys voi hämärtyä.

Ihalainen kertoo uskovansa, että valtakunnan tasolla toteutettavan politiikan ohella kuntatasolla tehtävillä ratkaisuilla on kansalaisille suuri merkitys.

–  Kuntapolitiikkaa toteutetaan lähellä ihmisten arkea. Siksi SDP:n kuntapäättäjien on tärkeää olla aktiivisia ihmisten arjen asioissa ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Tällainen työ on omiaan kasvattamaan kansalaisluottamusta.

Malmilla pelissä järki ja tunteet – kiista lentokentän kohtalosta ei ole ohi

Kuva: Ella Kaverma
Kataisen hallitus päätti kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Helsingin kaupunki kaavailee alueelle 25 000 ihmisen asuntoja. Kaupunkilaiset puolestaan jarruttavat kentän alasajoa valittamalla hallinto-oikeuteen.

Pienlentokone teki nopean täyskäännöksen Lauttasaaren yläpuolella. Takaraivosssani tuntui ikävä muljahdus. G-voimien hellitettyä ja pystyessäni jälleen liikkumaan, kuulokkeesta kuului kuljettajan sekä vieressä istuvan ilmailualan harrastajan naurua.

– Se otti hieman vatsassa, huokaisin mikrofoniin.

– Ei tehdä sitä ihan heti uudelleen.

Pienkoneen kyytiin pääsimme kuvaajan kanssa viime vuosina tiukan kaupunkipoliittisen silmukan keskellä olleelta Malmin lentokentältä.

Helsingin kaupungin omistamalle lentokentän maa-alueelle tehtiin lokakuussa 2016 yleiskaava. Viimein, sanovat kentän alueen asuttamista kannattavat. Hätiköiden, totesivat puolestaan kentän toiminnan jatkamista puolustavat.

Kentän kohtalo päätyi alkuvuodesta myös keskelle kiivasta eduskuntakeskustelua Lex Malmi -kansalaisaloitteen myötä. Aloitteessa esitetään, että valtio pakkolunastaisi kentän rakennuksineen Helsingiltä. Siinä siis käytännössä halutaan, että valtio puuttuisi Helsingin oikeuteen päättää alueen käytöstä.

Aloite on paraikaa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, jossa arvioidaan loukkaisiko se perustuslakiin kirjattua kunnallista itsehallinto-oikeutta sekä omaisuudensuojaa.

Kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Kaupunkilaisten näkökulmasta kentästä käytävä taistelu pistää helposti silmään suuren julkisuuden vuoksi. 1980-luvulta Helsingin kaupunginvaltuustossa istuneen Osmo Soininvaaran (vihr.) mielestä tapausta ei voi kuitenkaan kaikilta osin pitää poikkeuksellisena kunnallispolitiikassa.

– Helsingin kaupunki on ollut johdonmukaisesti Malmin lentokentän alueen asuttamisen kannalla.

Asuttamista on Soininvaaran mukaan hidastanut se, että ”joku kahjo” meni 1900-luvun alkupuolella tekemään kentästä vuokrasopimuksen sadaksi vuodeksi valtion kanssa. Sopimuksen oli määrä päättyä vasta vuonna 2034.

Demokraatin toimittaja ja kuvaaja pääsivät koelennolle kuvassa olevalla nelipaikkaisella potkurikoneella. Takana näkyy lentokentän päärakennus, jota on esitetty suojelukohteeksi.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus päätti kuitenkin kehysriihessään maaliskuussa 2014 vetää valtiollisen toiminnan Malmin lentokentältä. Kenttää hallinnoi Finavia. Siellä toimi myös Patrian ammattilentäjiä kouluttava yksikkö ja rajavartiolaitoksen vartio­lentolaivueen Helsingin tukikohta.

Vetäytymistä perusteltiin muun muassa ylläpitokustannuksien kalleudella.

Vuoden 2017 alusta Finavia luovutti Malmin kentän viimeiset osat ja rakennukset Helsingin kaupungin hallintaan. Kentän maa-alue on puolestaan ollut kaupungilta aina vain vuokralla.

– Valtion kanssa tehtyä sopimusta ei olisi missään tapauksessa uusittu, ei ainakaan ilmaiseksi, Soininvaara huomauttaa.

Kuten politiikassa yleensäkin, raha näyttelee keskeistä roolia Malmin kysymyksessä. Kentän alueen rakentaminen 25 000 henkilön hyvällä paikalla sijaitsevaksi asuin­alueeksi on kroonisesta asuntopulasta kärsivälle kaupungille otollinen tilaisuus.

Alueen halvin mahdollinen tuotto kaupungille kaavoituksen jälkeen olisi Soininvaaran arvion mukaan noin 20 miljoonaa.

– Tämä olisi sitten se hinta millä kaupunki olisi voinut harrasteilmailualuetta valtiolle vuokrata. Jos sitten laskee kuinka paljon yksi lasku tai nousu kentällä olisi tullut maksamaan, niin aika paljon.

– Järjestettäessä tärkeysjärjestykseen kaupungin asioissa vanhusten ja lasten hoito sekä harrasteilmailun subventointi, niin se ei ihan ensimmäisenä ole jonossa. Lisäksi rakennusmaa kentän alueella on Kalasataman-, Arabianrannan- tai Pikkuhuopalahden alueisiin verrattuna aivan erinomaista.

Kentän puolustajat kuitenkin korostavat, että kentän lentoliikenteestä vain noin 20 prosenttia syntyy harrasteilmailusta. Lisäksi puolustajat ovat esittäneet, että vastaavanlaisia rakennusalueita löytynee muualtakin pääkaupunkiseudulta. Soininvaarasta on oleellista huomata kentän olevan jo valmiiksi kaupungin omistuksessa.

– Se ”muu” alue ei ilmeisesti olisi kaupungin omistuksessa, jolloin se pitäisi ostaa. 3–4 neliökilometriä maata maksaa satoja miljoonia euroja. Kaikki tämä olisi pois esimerkiksi päivähoidosta, jollei kaupunkilaisten veroprosenttia nosteta prosenttiyksiköllä kolmeksi vuodeksi.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia.

Soininvaaran perustelut tuntuvat vakuuttavilta. Alueen asuttamista vastustavat kiinnittävätkin toiminnassaan huomiota toisiin seikkoihin. Argumentit liittyvät muuhunkin kuin lentämisen puolusteluun, nimittäin kaupungin toiminnan läpinäkyvyyteen. Keskustelussa on  myös haluttu tuoda entistä vahvemmin esille, onko kenttä vain Helsingin asia.

Aktiiviseksi kansalaiseksi itsensä määrittelevä Sampsa Jyrkynen kertoo alkaneensa vaatia kaupungilta vastauksia, koska sen päätökset tuntuvat ”haisevan” pahasti.

– Toimintani on tietynlaista laillisuusvalvontaa. Mielestäni olisi todella kiva, että asioista löytyisi selkeät asiakirjaketjut.

Jyrkysellä ei ole roolia kentän toimintaa puolustavissa yhdistyksissä. Omien sanojensa mukaan hän ei myöskään omaa voimakasta mielipidettä kentästä puolesta tai vastaan, vaikka lentämässä aika-ajoin käykin.

– Minua ylipäänsä vain korpeaa se, että päätöksenteossa oiotaan mutkia.

Esimerkiksi hän nostaa hallituksen kehysriihessä tekemän päätöksen, jossa valtio päätti luopua toiminnastaan kentällä. Kentän lentoliikenteestä tämä oli Jyrkysen mukaan noin 8 prosenttia.

– Koko loppu 90 prosenttia on yhä ratkaisematta. Riihen päätöksessä lukee, että ”muutos edellyttää siviili-ilmailun siirtämistä korvaavalle kentälle”.

Siviili-ilmailun korvaavasta järjestämisestä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan edelleenkään olemassa selkeää päätöstä.

Kentän toiminnan alasajoa vastustavat ovat jättäneet kaupungille useita valituksia. Esimerkiksi viime syksynä hyväksytystä yleiskaavasta on kanneltu hallinto-oikeuteen useasta eri kohtaa.

Valituksia on tehty Jyrkysen mukaan esimerkiksi museoviraston toimesta. Virasto pitää kenttää valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä, jota ei saisi tuhota.

Lisäksi Malmin kenttä on virallinen rajanylityspaikka. Yleiskaavasta on valitettu, että riittääkö Helsingin kaupungin toimivaltuudet sulkemaan valtion virallisen rajanylityspaikan. Myös luonnonsuojeluliitto vastustaa kentän asuinrakentamista.

Valitusten käsittely on vielä kesken, ja tämän jälkeen tahoilla on vielä mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kun yleiskaava on vahvistettu, alueelle tehdään vielä pala palalta asemakaava. Asemakaavasta voi valittaa hallinto-oikeuteen vielä erikseen, tosin eri syistä kuin yleiskaavassa.

– Asemakaavassa ei voi enää valittaa siitä, että tässä pitäisi olla lentokenttä, Soininvaara toteaa.

Todennäköisesti puhutaan kuitenkin vuosista, ennen kuin rakennustyöt Malmilla voivat alkaa. Tämä edellyttää tietysti sitä, että valitukset hylätään.

Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lentämisen tulisi loppua kentällä vuonna 2019. Ilmailun puolustajat tuntuvat kuitenkin varautuvan pitkään poterotaisteluun.

Mielenkiintoista kyllä, aktiivisimmin kentän alasajoa eivät vastusta kentällä toimintaa pyörittävät ilmailukoulut, vaan Jyrkysen tavoin kaupunkipolitiikasta kiinnostuneet kansalaiset. Esimerkiksi kukaan Lex Malmin alullepanijoista ei harrasta ilmailua. Hankkeen käynnistäjänä on häärinyt rovaniemeläinen oikeustieteen opiskelija Kim Korkkula.

Korkkula perusteli aloitteen vireillepanoa Helsingin Sanomien haastattelussa viime syksynä toteamalla, että ”Helsingin kaupunkilaisia ei kuunnella vaan käärmettä ajetaan väkisin piippuun”.

– Malmilla on ylikunnallinen luonne. Ei tämä ole pelkästään Helsingin asia. Ja perustuslainkin perusteella vastuu kulttuuriympäristöstä kuuluu kaikille, hän totesi.

Malmin lentokentällä on aktiivisia lentoharrastajia noin 700. Lisäksi Malmin lentokentän ystävät ry (MLY) kertoo, että kentällä on vuosittain tuhansia muita aktiivisia käyttäjiä. Malmi on Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä.

Yleisissä mielipidemittauksissa helsinkiläisistä noin 60 prosenttia on kertonut kannattavansa kentän toiminnan jatkumista.

– Kentän vastustajat ovat lopulta pienempi joukko, heidän kantansa vain näkyy loppupeleissä enemmin tuolla päättäjissä, Jyrkynen toteaa.

Lentokentän suuri hangaari oli kevään aikana yhtenä kiistan kohteista. Halli piti alun perin olla tyhjä toukokuun puoliväliin mennessä, jotta Helsingin kaupunki olisi voinut vuokrata tilaa yleisötapahtumiin. Päätös kuitenkin pyörrettiin ja pienkoneet saivat jäädä toistaiseksi funkkistyylisen hangaariin.

Kenttä oli myös vahvasti esillä kevään kunnallisvaaleissa. MLY pyrki muun muassa esittämään kunnallisvaalit Malmi-vaaleina.

Helsingin suurimman puolueen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Risto Rautava toteaa valtuustoryhmänsä odottavan eduskunnan päätöstä Lex Malmin suhteen ennen tarkempaa keskustelua asiasta. Hajontaa on silti ilmassa.

– Meillä on selvästi kahdenlaisia mielipiteitä, jotka jakautuvat melko tasan.

Sosialidemokraattien kaupunginvaltuutetun, SDP:n valtuustoryhmän ensimmäisen varapuheenjohtajan Ville Jalovaaran mukaan Malmin kentän asuinrakentamisesta on päätetty jo niin monta kertaa, että päätöksiä on hyvin vaikeaa ja tarpeetonta alkaa perumaan.

Vaikka SDP:n äänesti viime valtuustokaudella yksimielisesti asuinrakentamisen puolesta, Jalovaaran mukaan asiasta on kuitenkin keskusteltu erimieliseenkin sävyyn.

– Yksi nykyinen valtuutettu myös kävi voimakasta kampanjaa kentän säilymisen puolesta. Uskon kuitenkin, että ryhmän enemmistö on vahvasti asuinrakentamisen kannalla. Asuntopulan laajuus ja seuraukset ovat hyvin tiedossa.

Helsingissä vain 2,8 prosenttia viime kuntavaaleissa ääniä saaneen keskustan ehdokkaista moni puolestaan kannattaa kentän toiminnan jatkamista. Tätä mieltä on myös Helsingin yliopiston Euroopan historian professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe.

Kolbe perustelee kantaansa ”kentän edustamilla kulttuuri- ja liikehistoriallisilla arvoilla, sekä mahdollisuuksilla, joita pienkenttä tarjoaa kaupunkikulttuurisesti ja alan elinkeinojen kannalta”.

Keskustalla ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut asiasta mitään yhteistä ryhmäpäätöstä.

– Moni meistä kantaa aitoa huolta kentän kohtalosta, sen jäämisestä muun muassa rakennusliikkeiden intressien jalkoihin.

Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen.

Helsingin kaupunki on Soininvaaran mukaan kentän suhteen päätöksensä tehnyt ja niitä tuskin pyörretään. Ellei sitten jokin valituksista mene hallinto-oikeudessa läpi.

Lex Malmi -kansalaisaloitteen on puolestaan arveltu törmäävän eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Jos näin käy, loppuu sen eteneminen luultavimmin siihen.

Jos laki puolestaan päätyy eduskunnan äänestykseen, vaihtoehdot ovat auki. Esimerkiksi keskusta kannattaa aloitetta pääministeri Juha Sipilän johdolla. Äänestys voi mennä tiukille.

Mikäli aloite lopulta menisi eduskunnassa läpi, yksi asia olisi varmaa. Helsingin kaupunki tulisi nostamaan asiasta hirvittävän metelin.

– Jos aloite menee läpi, Helsinki lähettää valtiolle korvausvaatimuksen ja edellyttää, että maa lunastetaan tonttihinnalla, Soininvaara toteaa.