Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Pandemia-paniikissa ihmisen suurin heikkous tulee paljastettua kaikessa koruttomuudessaan

Kolumnit

Elina Pylkkänen

Kirjoittaja on alivaltiosihteeri TEMissä.

Ihmismieltä on yritetty ymmärtää ja systematisoida puhekielen ja itsetietoisuuden kehittyessä. Nämä ominaisuudet myös erottavat ihmisen muista eläinkunnan lajeista. Mutta ei pidä luulla, että ihmistä ohjaa vain järki ja tekojen tiedostaminen.

Elina Pylkkänen

Viimeaikaiset tapahtumat saavat ihmettelemään ihmisen käyttäytymistä ja sisäisiä päättelyketjuja. Koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen paniikki on jotain, mitä ei ole samanlaisena koettu koskaan aikaisemmin.

Samalla kun yrittää käsittää kulovalkean tavoin leviävän viruksen logiikkaa lääketieteen avulla, ihmiselle muualta maailmasta median kautta virtaava tieto tekee päättelyketjuista yhä vaikeampia. Yksittäisen ihmisen omaan toimintatapaan pandemian edetessä vaikuttaa se, mitä auktoriteetit sanovat ja mitä muut ihmiset tekevät.

Tässä se on: olemme laumasieluja. Lähdemme kauppaan hamstraamaan tavaraa, vaikka järki ja viranomaiset sanovat, että eloonjäämisen kannalta tarvittava tavara, kuten elintarvikkeet eivät kaupoista lopu. Mikä saa ihmisen silti juoksemaan markettimaratonille?

Jos intosielu menee halusielun taakse, se on sitten menoa.

Pari tuhatta vuotta sitten Aristoteles jaotteli ihmisen toimintaa ohjaavat mekanismit eri suuntiin vetävien tahtojen mukaan. Ihmisellä on järkisielu ja halusielu.

Halusielu ei suinkaan ole tyhmä tai lyhytnäköinen, vaikka sellaisen kuvan tästä jaottelusta voisi tehdä. Eloonjääminen ja onnellisuus ovat mitä suuremmassa määrin halusielun aikaansaannosta. Järkisielu taas tulee tarpeelliseksi ennen kaikkea silloin, kun mietitään yhteiskunnan hallintorakennetta, pelisääntöjä ja infrastruktuuria.

Lisää aiheesta

Se kumpi niistä ohjaa tekemistä riippuu siitä, kumman taakse intosielu asettuu. Intosielua on tosin hyvin vaikea kontrolloida. Jos intosielu menee halusielun taakse, se on sitten menoa.

Mielestäni tässä pandemia-paniikissa ihmisen suurin heikkous tulee paljastettua kaikessa koruttomuudessaan. Vaikka ihmisiä yritetään kontrolloida järkevään käyttäytymiseen ohjaavilla keinoilla, säntäily oman hengen suojelemiseksi on valtavaa. Siitä huolimatta, että riski sekä väestötasolla että riskiryhmään kuulumattoman yksilön kohdalla on pieni. Sen sijaan maapallon flooran ja faunan elinehtoja huomattavasti paljon enemmän uhkaavaa ilmastonmuutosta ei riennetä samalla uholla torjumaan yhtä järjestelmällisesti, vaikka ilmastonmuutoksen seuraukset ovat jokapäiväisiä uutisia maailmalta.

Vai voisiko tässä sittenkin olla alkusysäys globaaleille ilmastotoimenpiteille – nyt kun on päästy alkuun hallittavamman ja rajatumman uhkan kanssa?

Ilmastonmuutoksen ongelmanratkaisua ei pidä jättää yksinomaan järkisielulle, sillä intosielu on liian arvaamaton. Kun se siirtyy halusielun taakse, oma etu ja eloonjääminen asettuvat taas etusijalle, ja se mikä ei ole välittömässä näköpiirissä ja uhkavyöhykkeessä unohtuu siltä helposti. Halusielu on siksi saatava mukaan ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun samalla tavoin kuin se on ollut sotilaana korona-virussodassa.

Mikä saisi meidät samastumaan tunnetasolla monimuotoiseen luontoon?

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE