Pääkirjoitukset
21.9.2016 21:01 ・ Päivitetty: 20.9.2016 11:08
Pelkojen hallitseminen on ulkopoliittista viisautta
Pari viikkoa sitten julkistettu Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitys aiheutti vilkkaan keskustelun. Muiden muassa monet SDP:n keskeiset vaikuttajat, kuten Antti Rinne, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma arvioivat selvitystä kriittiseen sävyyn. Asiaan kuuluu, että esitetty kritiikki aiheutti vastareaktion. Selvityksen arveluttaviakaan kohtia ei olisi saanut nostaa tikun nokkaan. Lisäksi kritiikin esittäjiä leimattiin suomettuneisuuden, Kekkosen ja kommunismin ajalla eläviksi menneisyyden haamuiksi.
Monipuolinen keskustelu on sinänsä tervetullutta. Tutkijatkaan eivät voi elää missään koskemattomuuden kuplassa kritiikin ulottumattomissa. Keskustelu on hyödyllistä, jos se vie eteenpäin sekä tutkimusta että siitä seuraavia johtopäätöksiä. Parhaimmillaan keskustelu tuo esiin uusia näkökulmia.
Kaikessa Venäjää koskevassa keskustelussa näyttää kuitenkin nousevan esiin yksi ja sama asetelma, jonka taustalla on kysymys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Tämän keskustelun asemat ovat valitettavan jähmeitä ja liikkumattomia. Leimakirveitä heilutetaan turhan herkästi puolin ja toisin. Kysymys Nato-jäsenyydestä jakaa poliittista kenttää yleisemminkin mutta jakolinja kulkee myös SDP:n sisällä.
Historian tuntemus ei olisi pahitteeksi, kun arvioidaan ulkopolitiikkaa ja suhdetta Venäjään. Siltä osin Antti Rinteen ja Erkki Tuomiojan Venäjä-selvityksestä esittämä kiritiikki osuu oikeaan. Paasikiviläinen ulkopoliittinen viisaus perustui siihen, että tiedostettiin vastapuolen eli silloisen Neuvostoliiton ajattelutapa. Viisaus pätee nytkin. Venäläisten ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että heidän ajattelutapansa pitäisi hyväksyä. Eikä se ole vanhakantaista suomettumista tai rähmällään oloa.
“Se on suuri ja mahtava kommunismin pelko, mutta kenellä on siitä selko”, Eppu Normaali lauloi 1980-luvulla. Biisi osui asian ytimeen, sillä pelosta oli kysymys ja siitä taitaa olla kysymys nytkin.
Kun Ulkopoliittisen instituutin selvityksessä haravoitiin mahdollisia Venäjä-uhkia mahdollisimman laajalla haravalla, esiin nousi myös epärealistisia pelkoja eli lööppikamaa, kuten Tuomioja totesi.
Tulisi myös ymmärtää, että pelkoja on toisellakin puolella itärajaa. Eristämisen ja saarretuksi tulemisen pelko on historiallisesti osa Venäjän ulkopolitiikan perusteita.
Molemminpuolisten epäluulojen ja pelkojen hallitseminen on ulkopoliittista viisautta.
Venäläistenkin pitäisi ymmärtää tämä. He voivat käyttäytymisellään vaikuttaa, jos kerran haluavat, ettei Nato laajene Ruotsiin ja Suomeen.
JK. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker syventäisi EU:n puolustusyhteistyötä. Junckerin puheita ei pitäisi sivuuttaa olankohautuksella. Suomikin hyötyisi, jos asiassa päästään eteenpäin. Sitä paitsi tässä asiassa jarrumiehenä esiintynyt Britannia taitaa olla nyt pois pelistä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.