”Pelkuruutta, että Suomi vetoaa tällaiseen” — kohuhakkerin asianajaja Demokraatille: ”Hän kiistää rikollisen elementin täysin”

Suomen ja Britannian kaksoiskansalaista Lauri Lovea uhkaa luovutus Yhdysvaltoihin, missä häntä odottavat raskaat syytteet tietomurroista muun muassa armeijan ja keskuspankin servereille.

Loven puolustus on puhunut jopa 99 vuoden vankeustuomion mahdollisuudesta, jos Loven tapaus käsitellään amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä.

31-vuotias Love asuu pysyvästi Britanniassa. Hän on suorittanut Suomessa asevelvollisuuden, siviilipalveluksena. Loven äiti on suomalainen opettaja, isä englantilainen vankilapappi.

Yhdysvallat teki vaatimuksen Loven luovuttamisesta vuosi sitten. Britanniassa oikeus päätti kolme viikkoa sitten, että Love voidaan luovuttaa Yhdysvaltoihin. Puolustus valittaa ratkaisusta ylempiin oikeusasteisiin. Loven kohtalo on sisäministeri Amber Ruddin käsissä. Hän päättää aikanaan luovutuksesta. Tuomioistuimet ottavat tätä ennen kantaa siihen, onko luovutukselle juridisia esteitä.

Suomi ei voi puuttua toisessa maassa olevaan oikeusprosessiin.

Lovella on todettu Aspergerin syndrooma ja masennus. Love on sanonut, että mieluummin kuolee kuin päätyy vuosiksi amerikkalaiseen vankilaan. Alemman oikeusasteen mielestä Lovea voidaan hoitaa myös Yhdysvalloissa.

Lauri Loven lakitiimissä on mukana suomalainen, Lontoossa asuva ja työskentelevä Eeva Heikkilä. Hän syyttää Demokraatin haastattelussa suomalaisia poliitikkoja ja virkamiehiä pelkuruudesta, koska nämä eivät ole ottaneet kantaa tapaukseen.

Ulkoministeriön konsualiasioiden yksikön päällikkö Juha Savolainen vastasi Demokraatille, ettei hän tai ministeriö voi ottaa kantaa yksittäistapauksiin. Savolainen puhuu siis yleisellä tasolla.

– Kun on kyse Suomen ja jonkun toisen maan, esimerkiksi Britannian, kaksoiskansalaisesta, jota koskeva oikeusprosessi on meneillään Britanniassa, jossa tämä henkilö asuu pysyvästi, tämä henkilö on oikeusprosessin edessä Britannian kansalaisena ja Britanniassa pysyvästi asuvana henkilönä.

– Suomi ei voi puuttua toisessa maassa olevaan oikeusprosessiin. Haluan korostaa, että Britannia on oikeusvaltio, ja Suomi ei voi puuttua Britanniassa meneillään olevaan oikeusprosessiin liittyen henkilöön, joka on Britannian oikeuselimen edessä Britannian kansalaisena ja Britanniassa pysyvästi asuvana henkilönä, Savolainen sanoo.

Loven tukena on muun myös NSA:n salaisuuksista medialle kertonutta sananvapaustaistelija Edward Snowdenia tukenut Courage Foundation -säätiö.

– Snowdenin ja Laurin tapauksia yhdistää leimaaminen ja väärinymmärrys. Heidän motiivinsa ymmärretään täysin väärin. Ei kaikilla rikollisilla ole välttämättä motiivina rikkoa lakia. Tämäntyyppisillä ihmisillä on yleensä motiivina idealismi. He haluavat läpinäkyvyyttä ja edistää avoimuutta.

Heikkilä sanoo, että Loven luovutusoikeudenkäynti on korkean profiilin tapaus Britanniassa. Oikeuden päätöstä hän kutsuu oikeudellisesti ”järkyttävän huonoksi”. Heikkilän mukaan luovutussopimus Yhdysvaltain ja Britannian välillä on jo itsessään hyvin kiistanalainen matalan luovutuskynnyksen vuoksi.

– Lisäksi Laurillahan on tunnetusti vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.

– Eihän ihmistä, jolla on Aspergerin oireyhtymä, voi tällä tavalla kohdella, Heikkilä arvostelee.

Lauri myöntää osan ja kiistää osan. Hän kiistää rikollisen elementin täysin.

Brittituomarin päätöksen mukaan Love saa Yhdysvalloissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Puolustuksen mukaan kyse ei kuitenkaan ole tästä. Heikkilän mukaan syyte on liian ankara. Lisäksi Lovea odottavat syytteet kolmessa eri osavaltiossa.

– Jos hän käy oikeudenkäynnit jokaisessa niissä erikseen ja hänet todetaan syyttömäksi, menee hänellä syyttömyytensä todistamiseen noin kymmenen vuotta. Sinä aikana hänelle ei myönnetä takuita eli hän on sen ajan vankilassa. Lauri tekee todennäköisesti henkilökohtaisen konkurssin. Oikeudenkäynnit maksavat hunajaa Amerikassa.

Heikkilä kertoo, että puolustus on pyrkinyt olemaan yhteydessä Suomen Lontoon-suurlähetystöön. Vastaanottoa hän kuvailee varovaiseksi.

– Olisimme tietenkin toivoneet, että Suomi olisi ollut asiassa paljon voimakkaammin liikkeellä, esimerkiksi osallistunut oikeudelliseen prosessiin ja esittänyt, että Suomi ei toivo, että Love luovutetaan Yhdysvaltoihin. Yksi vaihtoehto on, että Lauri voitaisiin siirtää Suomeen ja luovutusoikeudenkäynnin voisi käydä Suomessa. Mutta sellaista toivetta ei Suomen valtio ole tehnyt.

Heikkilä sanoo, että ministeriön vastaus Suomen oikeudettomuudesta puuttua toisen maan oikeusprosessiin on sinänsä oikea, mutta kysymystä tulisi lähestyä tapauskohtaisesti.

– Lauri on Suomen kansalainen, ihminen, jonka toiminnassa ei ole tiettyä vaadittavaa rikollisuutta, ja jolla on Aspergerin oireyhtymä. Tässä tilanteessa on mielestäni pelkuruutta, että Suomen valtio vetoaa tällaiseen. Tuo tekstin taso, mitä konsulitasolta tulee, on oppikirjamateriaalia. Tuo on se taso, josta lähdetään liikkeelle, silloin kun ihmiset esimerkiksi opiskelevat oikeustieteitä. Tuota pitää soveltaa.

Heikkilän mukaan Suomen pitäisi tunnustaa tapauksen erityisluonne.

 

Eeva Heikkilä, toivoisitteko poliittisen tason, Suomen hallituksen väliintuloa?

– Kyllä, korkean tason esitystä Suomelta Englannille, että Lauri siirrettäisiin Suomeen ja luovutusoikeudenkäynti tapahtuisi Suomessa. Tai ainakin, ettei Suomi hyväksy, että Suomen kansalainen tällaisessa tilanteessa luovutetaan Amerikkaan.

Kiistääkö Love kaikki syy­tökset?

– Lauri myöntää osan ja kiistää osan. Hän kiistää rikollisen elementin täysin. Sen, että olisi epärehellisesti pyrkinyt varastamaan dataa ja väärinkäyttämään sitä rikollisesti tai hankkimaan siitä hyötyä.

Onko hän jakanut tietoa eteenpäin?

– Nämä ovat hirveän teknisiä kysymyksiä. Sen ainakin olen maalaisjärjellä ja perusasianajajana ymmärtänyt, ettei Lauri ole väärinkäyttänyt tietoa. Hän on mennyt sisään eikä ole ottanut esimerkiksi luottokorttitietoja eikä ihmisten sosiaaliturvatunnuksia.

Onko tietoa välittynyt hakkeroinnin seurauksena jollekin kolmannelle osapuolelle?

– En osaa sanoa. Mutta yksi (asia) jota Lauri nyt tekee on, että hän avustaa erinäisiä tahoja tietoturvan vahvistamiseksi juuri sen takia, että hän on pystynyt menemään järjestelemiin. Niissähän on selkeitä tietoturva-aukkoja.

Mitä Lauri Love tekee nyt, ja missä hän asuu?

– Isänsä ja äitinsä luona. Hän on mukana Hacker House -projektissa eli yhteisössä, joka auttaa tietoturva-aukkojen löytämisessä.

Heikkilä sanoo, että Lauri Loven luovutustapauksen puinti vie noin puoli vuotta, mutta sen politisoituminen voi pidentää käsittelyaikaa.

Onko Britannian sisäministeri Ruddilla vapaat kädet päättää asiasta?

– Tavallaan. Hän on viime aikoina antanut ymmärtää, että hänellä eivät ole vapaat kädet, vaan että hänellä on rajoituksia. Mutta se ei pidä paikkaansa.

Britannian entinen sisäministeri, nykyinen pääministeri Therese May esti hakkeri Gary McKinnonin luovutuksen Yhdysvaltoihin vuonna 2012 juuri McKinnonin mielenterveysongelmien ja itsemurhauhan takia.

Keskustelua aiheesta

HS:n entinen vastaava päätoimittaja: ”En muista uraltani tapausta, jossa samalla tavalla olisi käyty laajalla rintamalla yhden median kimppuun”

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Mikael Pentikäinen (kuvassa) työskenteli Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana ennen Kaius Niemeä. Niemeä ennen vt. vastaavana päätoimittajana toimi muutaman kuukauden Riikka Venäläinen.

Helsingin Sanomien Puolustusvoimien Viestikoelaitosta käsittelevästä uutisesta on syntynyt iso kohu. Maan ylin poliittinen johto on varpaillaan ja keskusrikospoliisi tutkii asiaa.

Kaiken keskellä Helsingin Sanomien entinen vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen muistuttaa, että luottamus mediaa kohtaan on tärkeä kokonaismaanpuolustusta vahvistava asia.

– Nyt tämä luottamus on rapissut ja se ei ole tietenkään hyvä asia. Toivoisin, että tämä näkökulma kokonaismaanpuolustuksesta olisi kaikilla osapuolilla myös mielessä. Jos joskus joudutaan kriisitilanteeseen, ihmisten luottamus mediaa kohtaan on tärkeä asia, Pentikäinen muistuttaa.

Hän painottaa, ettei kommentoi millään tavalla entisen toimituksen tai seuraajansa tekemisiä.

– Se ei ole mielestäni korrektia.

Ennen Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi siirtymistä Pentikäinen teki pitkän ja näyttävän uran median palveluksessa.

– En muista uraltani tapausta, jossa samalla tavalla olisi käyty laajalla rintamalla yhden median kimppuun, hän toteaa reaktiosta Helsingin Sanomien artikkeliin.

Lähinnä hänelle tulee nyt käynnissä olevasta tapauksesta mieleen STT:n dopingjupakka ja sotavuosien tilanne, jossa STT:n toimitusjohtaja ja päätoimittaja Eero A. Berg tuomittiin vankeuteen maanpetoksesta. Syynä oli STT:n uutinen siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta olisi hyväksynyt Neuvostoliiton rauhanehdot.

– Silloin tietysti taajuus oli kovin erilainen, kun ei ollut sosiaalista media, ja elettiin sensuurin aikaa.

”Ehkä tässä on tarkoitus pelotella sekä vuotajia että mediaa.”

Helsingin Sanomien artikkelin tiedot huomioon ottaen Pentikäinen näkee julkisten vallanpitäjien reaktion sitä kohtaan vahvana.

– Hämmästelen, että tästä on syntynyt näin suuri jupakka huomioiden se informaatio, mikä jutussa oli, Pentikäinen sanoo.

Hänen mielestään juttu näytti dramaattisemmalta kuin sen sisältö.

– Ehkä tässä on tarkoitus pelotella sekä vuotajia että mediaa ja lähettää signaali myös ulkomaille. Jutussa ja sen sisältämissä tiedoissa ei sinänsä ollut kamalan paljon uutta, kuten monet tutkijatkin ovat todenneet.

– Toinen kysymys on se, onko viranomaisilla ollut tiedossa, että lehden käytössä olisi raskaampaakin informaatiota. Tätä tietoa minulla ei ole enkä sitä pysty arvioimaan, koska en ole keskustellut kenenkään HS:n toimituksen edustajan kanssa. Se on voinut vaikuttaa viranomaisreaktion vahvuuteen.

”Ei varmaan ole koskaan nähty näin aktiivisia kenraaleita kuin tässä tapauksessa.”

Pentikäinen pelkää, että yleinen luottamus medioita kohtaan voi heikentyä – on ehkä heikentynytkin.

– On selvästi havaittavissa ilmiö, että medioita vastaan hyökätään nopeasti ja laajalti, jos siihen on aihetta. Tämä toteutui Yle-tapauksessa (Jääskeläinen/Terrafame/Sipilä–tapaus) ja nyt Helsingin Sanomat saa sitä maistaa. Yksikään media ei ole siltä suojassa, jos aihetta ilmenee.

– Tämä voi aiheuttaa huolta toimituksissa ja luoda myös pelkoa. Se ei ole terve tilanne, jos toimitus joutuu elämään pelossa. Median pitää vastakin nostaa esille asioita, vaikka ne voivat joidenkin kannalta tuntua ikäviltä – tietysti totuuteen pyrkien.

Pentikäinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut kenraalit ovat olleet hämmästyttävän aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja kommentoineet Helsingin Sanomien uutista.

– Ei varmaan ole koskaan nähty mediassa aiemmin näin aktiivisia kenraaleita.

Mistä se johtuu?

– Vaikea sanoa, kyllä siinä voi olla tämä tavoite pelotella sekä vuotajia että mediaa.

Useat korkeassa asemassa Puolustusvoimissa asemassa olevat upseerit ja muun muassa yksi Maanpuolustuskorkeakoulun professori ovat julkisesti ilmoittaneet Twitterissä peruvansa Helsingin Sanomien tilauksen.

Ei ollut ”normaali käytäntö” Pentikäisen aikana.

Mikael Pentikäinen ei muista omalta mediauraltaan tapausta, jossa poliisit olisivat suorittaneet toimittajan kotona kotietsintää. Nyt tällainen tehtiin eilen Helsingin Sanomien toiselle Viestikoelaitos-jutun kirjoittaneelle toimittajalle.

Pentikäinen oli Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja 2010–2013 ja vuosina 2004–2010 Sanoma Newsin toimitusjohtaja. Ennen Helsingin Sanomia hän toimi STT:n päätoimittajana ja toimitusjohtajana.

– Kyllähän vuotoja tapahtuu, se on ihan selvä. Tällaista maan turvallisuuden kannalta relevanttia materiaalia ei minun päätoimittajan uralla ole missään tiedotusvälineessäni tullut vastaan, Pentikäinen kertoo.

Käytännössä Pentikäisellä ei siis ole tiedossa, että Helsingin Sanomilla olisi ollut hänen aikanaan nyt julkitulleen kaltaista materiaalia hallussa.

– En muista, että tämäntyyppistä Puolustusvoimilta tai turvallisuusviranomaisilta saatua materiaalia olisi ollut.

Helsingin Sanomia kustantava Sanoman hallitus on pyytänyt Helsingin Sanomien vastaavalta päätoimittajalta Kaius Niemeltä selvityksen artikkeliin liittyvästä journalistisesta prosessista. Yhtiön tiedotteen mukaan kyse on ”normaalista käytännöstä” vastaavissa tilanteissa.

– 2004–2013, kun itse olin toimitusjohtajana ja vastaavana päätoimittajana hallitukselta ei tullut muistaakseni yhtään selvityspyyntöä eikä annettu journalismista selvitystä. Keskusteluja toki käytiin. Jos tämä on normaali käytäntö, se on tullut viime vuosina, Mikael Pentikäinen kommentoi.

”Termi lapsipornografia vähättelee lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia” – sd-kansanedustaja vaatii: Asioista puhuttava oikeilla nimillä

Kuva: Thinkstock

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) muistuttaa, että sanoilla on merkitystä. Hänen mukaansa nykyinen lainsäädäntö ei kaikilta osin kunnioita lasta eikä lapsen oikeuksia.

– Lainsäädännön tulee viestiä, että lapsiin kohdistuva seksuaalirikos on aina väkivaltaa ilman mitään ”hyvää”, ”hyväksyttävää” tai ”viihdettä”. Lainsäädännön termit lapsipornografia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö loukkaavat rajusti ja toistuvasti kaikkia seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreja.

Eloranta pahoittelee sitä, että nämä termit ovat kuitenkin kirjoitettu Suomen rikoslakiin, jolloin niitä on pakko käyttää. Kansanedustaja on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

– Sanoina lapsipornografia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö mitätöivät ja vähättelevät lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja uhrin kokemaa hätää, kärsimystä ja traumaa. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Lapsen oikeuksien näkökulmasta nykylainsäädännön termeille ei ole perusteita.

Eloranta antaa esimerkin: On aivan eri asia sanoa ”tekijä teki lapselle väkivaltaa” kuin ”tekijä hyväksikäytti lasta”.

– Lievemmillä sanakäänteillä voi olla merkitystä jopa niistä langetettuihin tuomioihin ja varmasti yleiseen mielipiteeseen, hän painottaa.

Lapsipornografia-termissä kyse ei koskaan ole pornosta.

Teknologia antaa uusia mahdollisuuksia lapsen seksuaaliseen riistoon ja kaltoinkohteluun. Elorannan mielestä tämänkin takia tarvitaan uusia määritelmiä, jotta ilmiö tulee kuvatuksi ja ymmärretyksi riittävällä tarkkuudella.

– Lapsipornografia-termissä kyse ei koskaan ole pornosta. Tavalliset rantakuvat ovat tavallisia kuvia. Lapsen seksuaalisen riiston kuvaaminen sen sijaan on rikostallenne, ei ”aikuisviihdettä”, hän huomauttaa.

– Kun kysymys on laittomasta materiaalista, joka kuvaa lapsen seksuaalista kaltoinkohtelua ja seksuaalirikosta, sitä tulee sellaiseksi kutsua. Yksikään lapsi, jonka seksuaalinen riisto, kaltoinkohtelu ja väkivalta on kuvattu ja levitetty internetissä ei koe olevansa pornotähti tai tuottavansa pornografista viihdeaineistoa.

Eloranta painottaa, että oikeudenmukaisessa ja lasten oikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa viranomaisten, median ja kansalaisten tulee käyttää kieltä, joka ei loukkaa lapsen oikeuksia. Kansainvälinen Ecpat International on yhteistyössä viranomaisten ja 17 organisaation kanssa julkistanut kattavan terminologiaohjeistuksen lapsen seksuaalisen riiston ja kaltoinkohtelun sanastosta.

– Tavoitteena on yhdenmukaistaa ja selkiyttää kansainvälisesti ammattilaisten käyttämää käsitteistöä sekä luoda pohjaa entistä parempaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, tiedon keräämiseen ja tutkimukseen, Eloranta toteaa.

”Yksi hattu ei sovi kaikille” – ministereiltä monia keinoja karsia seksuaalista häirintää

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Kuvassa (vasemmalta) ministerit Anneli Saarikko, Jari Lindström ja Pirkko Mattila.

Työpaikoilla tapahtuvaa seksuaalista häirintää pyritään karsimaan tietoa lisäämällä, kertovat asiasta vastaavat ministerit. Käytännön työvälineeksi kaavaillaan jo käynnissä olevaa Työelämä 2020 -hanketta.

Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan hankkeessa on hyvä verkosto, jota kautta pystytään jalkauttamaan ratkaisuvaihtoehtoja työpaikoille. Ratkaisuissa täytyy kuitenkin huomioida toimialakohtaiset ja työpaikkakohtaiset erot.

– Tavallaan yksi hattu ei sovi kaikille, vaan silloin pitäisi miettiä, miten näitä ongelmia voitaisiin ratkaista työpaikkatasolla.

Lindströmin mukaan ministereiden ja työmarkkinajärjestöjen keskusteluissa arvioitiin tänään, että työpaikkojen seksuaalinen häirintä on ennen kaikkea asenneongelma.

– Moni totesi, ettei tämä ole niinkään lainopillinen tai lainsäädännöllinen ongelma.

Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, ettei asioita nykyisin aina uskalleta viedä eteenpäin, vaikka ongelmia olisikin.

– Myös tietoisuus on aika lailla puutteellista siitä, että miten voi toimia, jos kohtaa tällaisia ongelmia, Lindström sanoi.

Ehdotuksia tehtiin huoneentauluista ja häirintäyhdyshenkilöistä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Anneli Saarikko (kesk.) kertoi, että keskusteluissa pohdittiin myös, pitäisikö verbaalinen häirintä kieltää rikoslaissa. Päähenki keskustelussa oli, ettei asiaa voi ratkaista lainsäädännöllä, vaan pikemmin informaatiolla ja työpaikkojen sopimiskulttuurin kautta.

Saarikko kertoi, että konkreettisia ehdotuksia tehtiin muun muassa huoneentauluista ja häirintäyhdyshenkilöistä.

– Tämä palaa sellaisiin sydämen sivistyksen teemoihin, mitä ei ihan sellaisenaan sana sanasta voi lakiin kirjoittaa. Plus täydennettynä sillä, että tämän ääressä ollaan myös sen inhimillisen tosiasian kanssa tekemisissä, että se, minkä kokee häirinnäksi, toinen ei välttämättä koe.

Saarikon mukaan seksuaalinen häirintä otetaan lisäksi erityiseksi tarkasteluteemaksi hallituksen tasa-arvosuunnitelman puoliväliraportissa. Hallituksen on tarkoitus tehdä puolivälitarkistus tasa-arvosuunnitelman toteutumasta tammikuussa.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) sanoi, että työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä.

– Siihen liittyviä työkaluja on olemassa, Mattila muistutti.

STT–LIISA KUJALA

Tuula Haatainen tiedustelulaista: Kiirehtimisen sijaan tarvitaan huolellista lainvalmistelua

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen.

SPD:n presidenttiehdokas, kansanedustaja Tuula Haataisen ensimmäinen reaktio Helsingin Sanomien viikonlopun artikkeliin oli huomio, että kyseessä on vakava tapaus: Puolustusvoimista on karannut korkean turvallisuusluokituksen saaneita asiakirjoja.

Looginen seuraus tästä on Haataisen mukaan poliisitutkinta, kuka on vuodon takana ja toisaalta myös siitä, onko käytetty tietoa, jota ei olisi voinut julkistaa.

Haatainen toteaa, että tapahtumien laillisuuteen ei voi pelkästään julkisuudessa olleiden tietojen valossa ottaa kantaa.

Hän painottaa pitävänsä myös tiedotusvälineiden sananvapautta erittäin tärkeänä asiana.

– Se pitää arvoida erikseen. Sitäkään en lähde tuomaroimaan, mutta se on selvitettävä. Korostan, että lehdistönvapaus on oikeusvaltioon kuuluvaa ja sitä pitää myös kunnoittaa. Arviointi jää nyt poliisille ja viime kädesssä tuomioistuimelle.

Helsingin Sanomien kohu-uutinen käsitteli Puolustusvoimien Viestikoelaitosta.

”Nyt ei pidä sotkea näitä asioita”.

Haatainen toivoo poliisin ja viranomaisten toimintaan työrauhaa.

Haatainen korostaa, että kun tähän on tartuttu voimakkaasti aina istuvaa presidenttiä myöten, niin toivon, että nyt ei unohdeta tulossa olevan tiedustelulainsäädännön huolellista valmistelua ja asiantuntijoiden kuulemista.
Tiedustelulainsäädäntö tarvitsee huolellista valmistelua ja että ihmisten yksityisyydensuoja turvataan.

– Nyt ei pidä sotkea näitä asioita. Tiedustelulainsäädäntö ja erityisesti sen valvonta, joka on lainsäädääntöön kytköksissä, pitää hyvin harkiten ja huolella valmistella. Siinä on kuitenkin kysymys yksilön oikeusturvasta ja ihmisten perustuslaillisista oikeuksista. Tämä tapaus ei minusta aiheuta, että sitä erityisellä ryminällä pitäisi tehdä, Haatainen toppuuttelee tiedustelulainsäädännön kiirehtijöitä.

– Laki pitää tehdä harkiten ja huolella. Ja minä olen sitä mieltä, että lainsäädäntö tarvitaan, Haatainen täsmentää.

– Valvonnan pitää olla parlamentaarista ja kriteerien selvät sen osalta, miten ja millä tavalla tiedustelutietoa saa ja ketkä siitä vastaavat. Lainsäädännön täsmentämistarvetta on, Haatainen jatkaa.

Keskustelua aiheesta

”Ristiriitaiselta tuntuu” – AL: Lääkärikansanedustaja hoivasi eduskunnassa alkoholimyrkytystä saanutta

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Lääkärikansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) kutsuttiin apuun eduskunnan istuntosalista torstai-iltana, kun toisaalla eduskunnassa epäiltiin alkoholimyrkytystä pikkujoulujen yhteydessä. Tapauksesta kertoi maanantaina Aamulehti.

Lehden mukaan perussuomalaisia edustava henkilö oli oksennellut eduskunnan käytävälle eikä pysynyt pystyssä. Kyse ei ollut kansanedustajasta.

Räsänen oli alkoholilakia käsittelevässä istunnossa, kun hänet pyydettiin lääkärinä arvioimaan henkilön vointia.

– Kyllähän se tosi ristiriitaiselta tuntuu, että eduskunnassa on käynnissä keskustelu, jossa alkoholin haitoista puhutaan, ja samaan aikaan talossa tapahtuu näin, sanoi Räsänen Aamulehdelle.

Lehden mukaan vahvassa humalatilassa ollutta kansanedustaja Teuvo Hakkaraista (ps.) oli pyydetty poistumaan potilaan luota, kun tätä kannettiin ambulanssiin.