Mielipiteet
23.3.2019 16:54 ・ Päivitetty: 23.3.2019 16:54
Pentti Puoskari: Mennään metsään uusia uria
Juha Sipilä koettaa toistaa neljä vuotta sitten tehonnutta kikkaa puolueensa politiikkaan pettyneisiin vetoamalla jälleen, että on kotiin paluun aika. Siksi Suomessa lietsotaan seuraavat viikot keskusta vastaan muut- asetelmaa, ja niin tapahtuu etenkin väiteltäessä metsäpolitiikasta. Saamme kuulla häneltä kuin sote-sotkussa vakuuttelua, että keskustan linjan takana ovat tosiasiantuntijat, sekä vaalikoneista tuttua penäämistä, pitääkö metsien hakkuita vähentää vai lisätä.
Vastasin koneille: Ei tarvitse vähentää nykytasolta. Kantani siihen, voiko hakkuita lisätä hallituksen esittämiä määriä, on sen sijaan ehdollinen. Jotta voidaan lisätä edes likimain niin paljon, pitää hiilidioksidia sitoa selvästi nykyistä enemmän muun muassa puurakentamisella sekä laajentamalla metsien hiilinieluja. Lisäksi tällöin pitää kehittää puun kasvatus- ja korjuutapoja. Pienmetsätilallisena olen itse päättänyt siirtyä iki(jatkuva)peitteiseen metsänhoitoon ja -hakkuuseen.
Kantani taustaksi kerron, että aloitin metsätyöt lapsena autioituvan kylän perukoilla. Lisäksi pikkutilan töihin kuului kivien keruu porkkanana pellonraivauspalkkio, mitä Maalaisliiton hallitus maksoi aarien lisäämiseksi peltotilkuille. Kun sitten oli aika tukea peltojen ja laitumien metsitystä, istutin vuosikymmenen päästä joukon jatkona samoille kaskimaille lähinnä kuusen ilmaistaimia.
Jos seuraisin nykykeskustan politiikan uria, palstan harvennuksissa kaadettaisiin pikkurungot. Kun vaara pantaisiin sitten päätehakkuissa sileäksi, kone rouhisi maan, istutettaisiin taimet ja seuraaja raivaisi vuosikymmenet vesakoita. Pyrittäessä sen sijaan ikipeitteiseen metsään kone saa poimia yläharvennuksissa tukkirunkoja ja leikellä tyvet sahoille ja latvat muulle puuteollisuudelle.
Ikimetsän pitäjä saanee palkkiota työllensä siinä kuin avohakkuiden suosija, jos lasketaan kaikki vaiva ja kulut taimista puun tehtaalle luovutukseen, ja sen päälle ilmakehä kiittää nieluista. Kestävän metsänkäytön yleistymiseen tarvitaan kuitenkin uusajattelun lisäksi siihen kehitettyä harvennus- ja korjuukalustoa. Siten metsäpolitiikan korjausliikkeessä ovat päätehakkuupuolue ja sen johto kantona kaskessa syvemmin kuin vaaliväittelyissä tullaan huomanneeksikaan.
Metsäkeskustelun jumiutumisen hakataan ei hakata- inttämiseksi hoksaa Suomen huolestuttavaksi haasteeksi, kun ajattelee aikaa sotien jälkeen. Silloin pohjoisen metsämaissa vietiin pokasahat, petkeleet ja vuoluraudat vajaan ja keksittiin rankkaa työtä korvaavia puunkorjuutapoja. Meillä taas väki pidettiin leivässä puskemalla puu käsi- ja hevospelillä talviteiden varsiin.
Hidasteluun metsäpolitiikan uusimisessa oli Maalaisliiton jarrutuksen ohella osansa sotakorvauksilla ja Valmet Oy:llä, jonka piti kehittää suomalainen moottorisaha. Koska Leninin hanke Venäjän sähköistämiseksi oli edennyt Neuvostoliitossa, Valmetin konepajalla päädyttiin tekemään sähkösahaa. Tuotantoon ehti vain 100 sahan erä, joten säännöstelyn höllennyttyä tuotiin ulkoa niin partnerit, husqvarnat, steehlit ja mcgullochit kuin ensimmäiset metsäharvesterit.
Ponsse Oy ylsi sentään Einari Vidgrénin ansiosta maailmanluokan yritykseksi alallaan. Nyt tarvitaan sen tueksi valtion määrätietoisia toimia ja panostuksia metsäteknologian kehittämiseksi, aivan kuin kiertotalouden ja uusiutuvan energian edistämiseen. Siksi uuden hallituksen pitää himmeliyhtiöiden ja kakkaroiden nikkaroinnin sijaan viedä koko metsäpolitiikka kestourille.
Kirjoittaja on vantaalainen eduskuntavaaliehdokas.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.