Kolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Pentti Salmen puheenvuoro: Naiskoris kyntää syvällä — ”Seurakiihkoilijat kehuskelevat omiensa ansioilla”

Kun suomalaisessa miesten ja poikajunioreiden koripalloilussa on viime vuosina ollut selvä nousukiito, niin huumassa on jäänyt yksi toimintasektori aivan paitsioon.

Naiskoripalloilu on nimittäin Suomessa lähes pohjamudissa.

Kun suomalainen naisurheilu on yleensä viime aikoina kasvattanut menestyksensä siivua eri urheilumuodoissa, niin koriksessa ei ole tapahtunut mitään siihen viittaavaa.

Jos esimerkiksi tarkastellaan naisten maajoukkueen pelejä, niin viimeksi pelatuista kolmestatoista EM-karsintamatsista Suomi on voittanut vain yhden. Eikä ainakaan seuraavassa pelissä kuukauden kuluttua kotiareenasta huolimatta suuntaan tule muutosta. Vastassa kun on tuolloin raudanluja ryhmä, Rion olympiakisojen hopeajoukkue Espanja.

Jotain on yritetty kyllä tehdäkin, koska miesten Susijengin valmennusjohdosta Pekka Salminen siirrettiin naisten maajoukkueen päävalmentajaksi.

Mutta ei homma yhdellä valmentajasiirrolla suinkaan vielä lopullisesti selkiinny. Rakenteissa se vika on, seuratoiminnan perusduunissa.

Mikä on vastaavasti ollut jatkumo?

On sinällään yllättävää, että Suomesta on lähtenyt viime vuosina USA:n yliopistoihin pelaajastipendeillä enemmän tyttöjä kuin poikia.

Mutta mikä on vastaavasti ollut jatkumo?

Useat jenkkiyliopistoissa pelanneet nuoret naiset siirtyvät nimittäin vaivihkaa takavasemmalle. On vain muutamia poikkeuksia, jotka jatkavat esimerkiksi kotoista Korisliigaa merkittävässä roolissa.

Kuten aikanaan ainoana suomalaisena yliopistokoripalloilun kauden syöttötilaston voittanut Reetta Piipari, naisten NBA:n varauslistalle päässyt Taru Tuukkanen tai Euroopan ammattisarjoja jenkkivuosien jälkeen kolunnut Heta Korpivaara.

Saman tien naisten kotoinen liiga on tilanteessa, jossa sallitaan käsittämättömästi ottelua kohden neljän ulkomaalaispelaajan käyttö. Ja tässä on tulos: sarjaa johtava Forssa löi viime kierroksella puolustavan mestarin Lappeenrannan ja amerikkalaiset mättivät voittajien 86:sta pisteestä 77.

Jokainen voi jo tuosta havaita missä suomalaisten osalla mennään Suomen pääsarjassa.

Ulkomaalaispelaajien käyttö ei edes tuo pullistelevia katsomoita, koska tämänkin kauden yleisökeskiarvo ottelua kohden on nippa nappa 300 katsojaa.

Seurakiihkoilijat kehuskelevat omiensa ansioilla, mutta piikittelevät, morkkaavat ja lokaavat muita seuroja.

Täällä pohjoisen naapurimaissa, Suomessa ja Ruotsissa, koriksen voimajakautuma on muuten aivan päinvastainen.

Suomessa miehet pelaavat putkeen arvokisoja, naiset eivät ylitä edes karsinnan rimaa. Viimeksi Suomen naiset ovatkin olleet EM-lopputurnauksessa 29 vuotta sitten. Ruotsissa taasen naiset pelaavat Euroopan huipulla, mutta miehille rima oli liian korkealla ensi vuoden EM-kisoihin.

Suomessa naiskoripalloilun tilaa voisi hyvinkin sanoa kyräileväksi. Pahimmillaan se peilautuu koriksen keskustelupalstoilla netissä. Siellä kun seurakiihkoilijat kehuskelevat omiensa ansioilla, mutta piikittelevät, morkkaavat ja lokaavat muita seuroja, joissa on muka kaiken pahan alku ja juuri.

Paljon on siis asenteellisiakin hommia edessä ennen kuin naiskoripalloilu nousee aallonpohjasta.

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio stadionin remonttiin mukaan – ja kaivinkoneet iskivät

Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson eroaa. MTV:lle antamassaan eroilmoitushaastattelussa hän kehui kuinka hyväkuntoisen OK:n hän jättää. Tämähän ei pidä alkuunsakaan paikkaansa.

OK:n viimeisin tulosnäyte saatiin Riosta viime kesänä. Suorastaan itketti. Entä OK:lta takaisin perittävät 400 000 euroa, joilla ostettiin muun muassa hulppeita lahjoja omilleen. Samaan aikaan yksi olympiaurheiliija valitti rahojensa riittämättömyyttä ruokaan.

Kun Kalervo Kummola (kok.) rukkasi viime syksynä perinteet säilyttäen oikeistohenkisen OK:n uuteen kokoonpanoon, hän korosti samalla, että uudisraivaus on aloitettava nimenomaan epäonnistuneesta OK:n toimistosta.

Mika Kojonkoski on toinen pääministeritason palkkaa nostava urheilujohtaja OK:ssa. Odotuksissa onkin, milloin  tulee Kummolan tarkoittaman toinen eroilmoitus? Kojonkoskellehan riitti Riosta ”kiva fiilis”.

Tällä erää odotuksemme ovat kuitenkin säästöliekillä.

Nyt keskiviikkona 22.2. avataan Lahden MM-hiihdot. Sukset survaistaan hohtaville hangille. Odotuksia riittää, vaikka mäkikotkammekin liitävät monttua kohti vaatimattomin metrilukemin. Sydän sykkii yhdellä jos toisellakin, kun suomalainen ampaisee lappu rinnassa.

Tällä erää kuitenkin odotuksemme ovat säästöliekillä. Keskieurooppalaiset yhdistetyssä ja mäessä sekä norjalaiset ladulla ovat kisojen sankareita. Näin on päässyt vuosien vieriessä tapahtumaan.

Silti mittelö kiinnostaa. Tulisikohan Suomelle edes kahta mitalia. Krista Pärmäkoski ja kuka muu? Iivo Niskanen on nousussa ja Matti Heikkinen arvoitus. Naisten puolella kakkoseksi nousi Otepäässä Johanna Matintalo, jota ei vielä oltu valittu edes joukkueesemme.

Ampumahiihtomme piristyi ensin hieman Mari Laukkasen ”onnenkantamoisen” myötä. Kaisa Mäkäräisen sisuuntunut loppukiri tuotti viime hetkillä pronssin.

Alppilajeissa Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen jättämät aukot ovat yhä ammottavia.

Jääkiekossa Lauri Marjamäellä ja jalkapallossa Hans Backella oli kummankin listalla 11 maaottelutappiota. Ruotsalainen sai potkut, mutta Marjamäki ei. Valmentaja on avainasemassa lajinsa menestyksessä. Usein tappioita selitellään kokeiluilla, mutta se ei kelpaa. Onhan jo valmiita kokemuksen omaavia pelaajia. Valmentajan tehtävä on saada jalkeille aina joukkue, jonka tähtäimessä on vain voitto. Tulokset, eivät kokeilut, viedään aikakirjoihin tässä ja nyt.

Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Museoviraston päätös on jumalan sana.

Näin luonnehti Helsingin kunnallispolitiikan kärkihahmo Rakel Hiltunen (sd.) stadionin silloista remonttia koskevaan kysymykseeni. Olin silloin Stadion-Säätiön edustajiston puheenjohtaja ja olisin halunnut kustannussäästöjä silloiseen stadionin remonttiin. Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Jälleen samaa tuntua on ilmassa, kun museovirasto ei ota kontolleen Palloliiton esittämiä moitteita stadionin paraikaa menossa olevan remontin kalleuden yhteydessä.

Kalleuden arvosteluun on kyllä aihetta. Mielestäni kuitenkin pääsyyllinen on stadionin nykyjohto.

Normaalistihan remontti suunnitellaan tilaajan halujen ja huulitarpeen perusteilla. Sitten pyydetään sitovat urakkatarjoukset ja päätetään, riittävätkö rahat ja löytyvätkö rahoittajat. Näin kaikki tietävät missä mennään.

Sivusta seuraajille on jäänyt käsitys, että nyt lähdettiin liikkeelle ennen kuin karhu oli kaadettu. Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio remonttiin mukaan. Ja kaivinkoneet iskivät. Jo muutaaman kuukauden kuluttua kerrottiin rahan tarpeen olevankin 200 miljoonan lisäksi 61 miljoonaa euroa.

Melkoinen vedätys.

Olympiastadion on Suomen urheilun pyhättö. Vuosien saatossa se on muuttanut muotoaan useamman kerran. Enää se ei ole esimerkiksi 60 000 katsojaa vetävä 1952 olympiakisojen näyttämö. Eikä sen juoksurata ole hiilimurskaa, jolla vuonna 1938 Rekolan amatöörijuoksija, Alkon myyjä, kiharapää Taisto Mäki porhalsi 5 000 m aikaan 14.08,8. Kuinkahan moni suomalainen pystyy tähän aikaan tänä päivänä 69 vuoden kehityksen jälkeen ja kimmoisalla mondolla?

Urheilu ylläpitää Suomen vointia.

Tähän satojen miljoonien eurojen remonttiin ylityksineen urheiluväkikin voisi suhtautua ymmärtäväisemmin, mikäli heidän perustamansa vuoden 1940 Tippaustoimisto olisi saanut pitää, kuten luvattiin, yhtiönsä tuoton tulevina vuosinakin.

Ei saanut kun tiede, taide ja nuorisokasvatus valittiin 1951 myös kakun jakajiksi.

Urheilurakennelmien tarve on edelleen meillä suuri ja täyttämättä. Ei ole pikaluisteluhalleja, ei ole jääpallolle sisätiloja, ei katsojaystävällisiä jalkapalloareenoita, eikä monta muutakaan liikuntatarpeiden tyydyttävää ja kaivattua rakennusta.

Maamme urheiluväki rahoittaakin monelta osin Suomen vointia, mutta ei saa itselleen kaikkea mitä tarvitsisi. Ei, vaikka itse rakensikin itselleen kaikki edellytykset, mutta muut tulivat poimimaan urheilun rusinoita pullasta.

Urheilun liekki lepattaa silti ikuisesti ihmisen hyväksi.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

”Elämä on ihanaa” – Timo Soini herkistyi jalkapallosta

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tunnetaan englantilaisen jalkapallojoukkue Millwallin vannoutuneena kannattajana. Soini ilmaisee blogissaan kiitollisuuttaan joukkueensa menestyksestä.

– Elämä on ihanaa. Kannattaa tavoitella mahdotonta. Se voi toteutua, Soini hehkuttaa Millwallin voitettua viime vuoden liigamestarin Leicesterin FA- cupissa viime hetken maalilla 1-0.

– Huusin kotikatsomossa niin lujaa huivi kaulassa, että mustaa kylkeä poltti. Mitäs siitä. KÄRSIMYS kirkastaa sielun. Kim, Mike, Tom, Martin, Chris. Malja Millwallille Lontoossa. No one likes us. We don’t care!

Urheilukolumni

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Iivo Niskanen oli toinen maastohiihdon maailmancupin 15 kilometrin kilpailussa (p) Viron Otepäässä.

Perinteisellä hiihdetyn kilpailun voitti ylivoimaisesti Norjan Martin Johnsrud Sundby ajalla 40.38,2.

Niskanen hävisi norjalaisvoittajalle 37,1 sekuntia. Kolmas oli Norjan Hans Christer Holund. Suomalaisista toiseksi paras oli viidenneksi sijoittunut Matti Heikkinen, joka jäi kärjestä 58,1 sekuntia.

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Urheilukolumni

Mäkäräiselle MM-pronssia

Mäkäräiselle MM-pronssia

Kaisa Mäkäräinen on sijoittunut pronssille ampumahiihdon MM-kisojen naisten yhteislähtökisassa. Itävallan Hochfilzenissä kultaa juhli Saksan Laura Dahlmeier, jolle Mäkäräinen hävisi 20,1 sekuntia.

Mäkäräinen oli viimeisen hiihto-osuuden alkaessa vasta seitsemäntenä, mutta komea loppuvauhti nosti hänet kolmanneksi.

Mäkäräinen ampui 12,5 kilometrin yhteislähtökisassa yhden sakon. Dahlmeierin takana toiseksi ylsi Yhdysvaltain Susan Dunklee.

Mäkäräiselle MM-pronssia
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

FullSizeRender(26)

Kun Muhammad Ali ”tyrmäsi” The Beatlesin – ikoninen kuva otettiin 53 vuotta sitten Floridassa

Päivälleen 53 vuotta sitten oli todella talenttia kehässä.

Oheinen Harry Bensonin kuva on otettu MM-otteluun haastajana valmistautuvan  Muhammad Alin – tuolloin vielä Cassius Clay – harjoitussalilla Miamin Floridassa 18. helmikuuta 1964.

The Beatles ja The Greatest tekivät samaan aikaan historiaa.

Clay/Ali valmistautui tuolloin otteluunsa silloista nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaria Sonny Listonia vastaan. Viikkoa myöhemmin hän nappaisi ensimmäisen kerran mestaruusvyön.

Cassius Clay oli kuvauspäivänä 22-vuotias. John, Paul, George ja Ringo olivat samaa ikäluokkaa, 20-23-vuotiaita nuorukaisia.

The Beatles oli ensimmäisellä Amerikan-valloituksellaan. Floridassa he valmistautuivat toiseen Ed Sullivanin tv-showhun.

25. helmikuuta 1964 Clay yllättäisi kaikki lyömällä Listonin mestaruusottelussa. ”I shook the  world”, hän julisti ottelun päätteeksi – ja syystä.

Nopea ja tulisesti jabejaan iskevä Clay yllätti karhumaisen ja hämmentyneen Listonin. Tekninen tyrmäys 7. erässä.

Ennakkon kaikki olivat veikanneet Listonia. Clayn uskottiin jäävän jyrän alle. Myös John Lennon, joka oli toivonut mieluummin hallitsevan mestarin kuin ”Louisvillen suurisuun” tapaamista.

Kuvausta yritettiin ensin järjestää Listonin kanssa. Olihan hän hallitseva, voittamattomana pidetty raskaan sarjan valtias.

– En halua tavata niitä pummeja, Liston murjaisi kuvausta ehdottanelle Bensonille.

Haastaja oivalsi pelin hengen. Clay otti heti ohjat, kun Benson ja beatlet marssivat hänen salilleen.

Clay hakkasi rintaansa ja komenteli nelikkoa erilaisiin kuvausasentoihin:

– Who’s the Greatest? I’m the Greatest. You’re pretty, but I’m prettier, hän riimitteli ja toimittajien kynät taltioivat kaiken kehän laidalla.

Sonny Liston: En halua tavata niitä pummeja.

Clay/Ali oli jo tuolloin omassa sarjassaan: Float like a butterfly, sting like a bee. Artisti kehässä ja kehän ulkopuolella.

The Beatles oli ollut Yhdysvalloissa 11 päivän ajan. Yhtye palaisi pian tämän jälkeen kotisaarelleen alkaakseen tehdä ensimmäistä elokuvaansa A Hard Days´s Night.

Tämä kuvausessio jäi ainoaksi, missä nämä 1960-luvun kirkkaat ikonit saatiin yhteiseen kuvaan.

Harva paikalla ollut saattoi ymmärtää, millainen paketti luovaa lahjakkuutta harjoituskehässä kuvaajille poseerasi.

Muhammad Ali teki nyrkkeilylle saman kuin Beatles musiikille: pisti kaikki säännöt uusiksi.

Jos Bensonin kuvassa olisivat mukana vielä Bob Dylan ja Martin Luther King, se täydentäisi Sixties Dream Teamin.

Kun 74-vuotias Muhammad Ali kuoli viime vuoden kesäkuussa, Paul McCartney julkaisi lausunnon:

– Hän oli suuri lähtien siitä ensimmäisestä päivästä, kun me hänet Miamissa tapasimme. Ja hän oli aina suuri, kun hänet myöhemmin vuosien varrella kohtasin.

The Beatlesin rumpali Ringo Starr kommentoi Alin poismenoa Twitterissä (3.6.2016):

FullSizeRender(26)