Prosessi vaatii ensin onnistumisen, joka sitten poikii tuon jatkumon, itseluottamuksen kasvun. Tästä kaikesta on Korisliigassa hyvä esimerkki Tampereeen Pyrinnön Topias Palmi. 22-vuotias ja 194-senttinen Palmi on näet tällä hetkellä paras suomalainen korintekijä liigassa 14,6 pisteen keskiarvolla. Viime viikolla hän naulasi Seagullsia vastaan oman liigaennätyksensä, 30 pojoa.

Palmia on pidetty pitkään suurena lupauksena, mutta monet ovat olleet sitä mieltä, että nuorukaista on istutettu valmentajan koirankopissa, siis vaihtopenkillä pyyheliinan heiluttajana, aivan liian pitkään. Topiaksen taustalta löytyy sellainenkin saavutus, että hän on Suomen maajoukkueiden kaikkien aikojen pistekuningas.

Hän kun teki runsaat kolme vuotta sitten 20-vuotisten EM-kisoissa Luxemburgia vastaan peräti 60 pistettä, eli yli puolet joukkueen 112 yhteispistemäärästä.

Kun nyt Palmi on päässyt siis pois koirankopista, onnistumisia on tullut ja itseluottamus noussut toppiin, niin sanoisin, että hän on jopa vakavasti otettava uusi ehdokas miesten maajoukkuerinkiin, Susijengiin. Ensi syksyn EM-kotikisoihin Helsingissä on maajoukkueemme jo aika lailla valettu betoniin, mutta uutta tuoretta voimaakin tarvitaan, ja silloin Alex Murphyn lisäksi Topias Palmi on yksi varteenotettavista pelaajista.

Heittäjillä on aina tilaa joukkueessa. Kun Palmi vetää liigassa kakkoset pohjaan 63,8 prosentin tarkkuudella ja vapareissakin sihti on hurja 90,5 prossaa, niin kaivapa esiin suurempaa lupausta. Eikä Palmi ole pelkästään heittäjä, hän on kehittynyt pelin jokaisella osa-alueella.

Itse hän peilaa tämän kauden läpimurtoaan sillä, että sai viidenteen liigakauteensa valmistautuessa ensi kertaa harjoitella ilman vammoja. Sekin on varmasti totta, mutta asian toinen puoli, onnistumiset ruokkivat itseään, on myös ollut varsin merkittävässä osassa. Topias uskaltaa haastaa nyt vastustajan kuin vastustajan.

Toinen esimerkki siitä, miten onnistuminen vaikuttaa itseluottamukseen, on Seagullsin amerikkalaispelaaja Remy Abell. Hän on ollut liigajohtajan takarivin taavi koko alkukauden, ei huono, muttei loisteliaskaan. Kun hän sitten pääsi liekkeihin Pyrintöä vastaan Töölön Kisahallissa, niin kaikki muuttui kuin taikasauvan heilahduksesta. Siitä lähtien on mies ollut ihan rohkea läpiajaja ja heittokin on uponnut. Urheilullisestihan Abell on sieltä parhaasta päästä.

Pelimiehiltäkin siis tarvitaan uskoa omaan tekemiseen. Terveenä kannustimena se vie pitkälle.