Vuodesta 1935 on maanosamme mestaruudesta miehissä pelattu joka toinen vuosi, luonnollisesti sota-aikoja lukuunottamatta. Nyt siirryttiin tahtiin joka neljäs vuosi. Kaikki sapluunat menivät uusiksi ja jo päätetyt karsintapäivät sen mukana romukoppaan.

Voi olla, että muutamalle mahtimaalle tämä sopii muttei kuitenkaan suurimmalle osalle. EM-tason kiinnostus kun on noussut viime vuosina valtaisasti ja Suomenkin viimeiset viisi karsintamatsia ovat olleet loppuunmyytyjä.

Näissä raameissa pelataan joukkuetta kohden kuuden ottelun karsintaa, jonka kestoaika on lähes puolitoista vuotta! Helpolla tulee mieleen se, että muutos on tehty vain muutoksen takia.

Se, ettei palloa oikein saatu koriin, oli tietysti merkittävä puute, mutta perimmäinen taitokysymys on ollut kuitenkin takamiesten surkea esitys. Tietysti Petteri Koposen puuttuminen oli täysin ratkaisevaa, mutta kun vielä Jamar “Jammu” Wilson oli täysin pihalla, eikä muista takamiehistä ollut alkuunkaan tilanteiden luojiksi, niin hiljaiseksi veti.

Esimerkiksi sellainen pyssy kuin Sasu Salin jäi Serbia-pelissä nollille, mitä ei ole tapahtunut hänelle Suomi-paidassa sitten elokuun 2014. Kun Salin ei ole mikään korinalusjyrä, vaan loistava kaukoheittäjä (ja puolustuksessa iilimato), niin nykykoriksen mukaan hänelle on tehtävä heittopaikkoja. Siihen ei esimerkiksi pystytty Serbia-pelissä.

Suomen huima nousu Sveitsiä vastaan, pahimmillaan tappiota oli miinus 18, oli kovan puristuksen tulos. Siihen tarvittiin apuveturiksi myös se, että Sveitsi möhli uskomattomasti vapariviivalla: 14/31 eli sihti oli heillä vaivaiset 45 %.

Seuraavaa Susijengin karsintapeliä nyt sitten odotellaan puoli vuotta, jolloin Espooseen saapuu Georgia. Eikä sieltä silloin tulekaan mikään turistijengi, sillä sunnuntaina joukkue kaatoi yllättäen Serbian vieraskentällä.