Kolumnit
22.11.2019 11:25 ・ Päivitetty: 22.11.2019 11:25
Pentti Salmi: Suomi-koriksessa on ikuisuuskysymys, jota jauhetaan vuodesta toiseen ja joka ei näytä happanevan
Suomalaisessa koriksessa on vuodesta toiseen sama, yksipiippuinen puheenaihe, joka ei näytä happanevan, ei sitten millään. Ja se on ulkomaalaispelaajien, käytännössä amerikkalaisten palkkasoturien määrä.
Ensimmäisen kerran vihreätä valoa näytettiin ulkomaalaisille pelikaudella 1972/73, jolloin sallittiin yksi vierasapu joukkuetta kohden. Kaudella 1994/95 tuli lupa kahdelle ulkomaalaiselle ja 2006/07 oltiin jo niin höveliäitä, että rajoitukset poistettiin kokonaan.
Välittömästi huomattiin, että nyt mentiin ihan metsään ja seuraavalla kaudella seurojen herrasmiessopimuksella päädyttiin kolmeen ulkomaalaisen per jengi. Siitäkin livettiin taas nopeasti, ja katoksi liigassa tuli neljä vierasta. Sillä sapluunalla mennään vieläkin.Ja kysymyshän on yksinkertaisesti siitä, onko näitä vierastyöläisiä joukkueessa liikaa.
Kärsijän osassa katsotaan olevan suomalainen pelaajatuotanto, kun tilalle saa valmista tavaraa pienelläkin taalatukolla.
Heitä on lähtenyt täältä maitojunalla kotiin vuosittain mittava määrä.
Koska on kyse mielipiteistä, niin on muodostunut selvä kahtiajako: puolesta ja vastaan. Onkin selvää, että tässä juupas-eipäs keskustelussa tullaan siihen, ettei joka paikkakunnalla ole tarpeeksi väestöpohjaa liigajoukkueen omaan pelaajatuotantoon. Siksi esimerkiksi Kauhajoki ja Lapua liputtavat tukka suorana ulkomaanavuille.
Vastaavasti moni suomalainen ex-maajoukkuemies kauhistelee nykytilannetta, joten ei ollut ihme, että aikanaan 34 miesten maaottelua pelannut Olli-Pekka Laitilakin tarrasi hihasta ja laukoi:
“Hei Pena, on tämä syvältä kun kotimaiset kuluttavat vain penkkiä. Mistä tulevat uudet laadukkaat susijengiläiset, kun ei anneta mahdollisuuksia.”
Oman lukunsa muodostavat sitten ne vierastyöläiset, jotka eivät täytä edes suomalaisen pääsarjan kriteerejä. Heitä on lähtenyt täältä maitojunalla kotiin vuosittain mittava määrä.
Mutta erehtyväisiä me kaikki olemme. Minäkin olin alkusyksystä valmis lähettämään kanadalaisen Trae Bell-Haynesin kotiin ensinäkemältään. Mutta tämä lapsenkasvoinen babycafe onkin petrannut peli peliltä ja tuo nykyisin hyvää energiaa Lokkien peliin.
Hän on vakuuttanut seurajohdonkin ja niinpä Seagullsin päävalmentaja Jussi Laakso tokaisi:
“Siitä vain jatkosoppari käteen. Trae on lisäksi joukkueen kemian kannalta aivan mahtava pelaaaja. Olen tyytyväinen häneen.”
On siis hyviä ja huonoja vahvistuksia. Siitä ei yleensä olla eri mieltä. Mutta siitä onko ulkomaalaisia liikaa, siitä ei päästä sitten millään yksimielisyyteen.
Siis edelleenkin selvä ikuisuuskysymys.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.