Sen sijaan on syytä nostaa framille Suomi-koriksen ikuisuuskysymys, ulkomaalaispelaajien määrä. Nythän esimerkiksi miesten liigassa on seurojen oma herrasmiessopimus neljästä ulkomaalaisesta, mutta erilaisin suhmuroinnin voi peliä pyörittää vaikka kokonaan ilman Suomen passia olevin miehin. Lapuakin veti rumbaa kuudella amerikkalaisella.

Tilanne on siinä mielessä kimurantti, että kun pääsarjaseuroille on annettu mahdollisuus sanella vierastyöläisten määrä, niin osa seuroista huutaa avoimuuden perään, osa haluaisi rajoittaa määrää. Liitto on hiljainen sivustakatsoja.

Korisväki kentän ympärillä ei sen sijaan pysy tuppisuuna.

Muistattehan kaikkien aikojen suomalaisen aitajuoksijan Arto Bryggaren. Siinä on yleisurheilutaustastaan huolimatta todellinen koripallomies, intohimoinen NBA-seuraaja ja Boston Celtics –fani. Mies dikkaa suomalaistakin korista eturivissä, niin kentällä kuin katsomossa, mikä antaa painoarvoa hänen mielipiteilleen:

“Suomalainen koris ajaa itseään miinaan salliessaan ulkomaalaispelaajien vyöryn. Kaksi amerikkalaista per joukkue riittäisi aivan hyvin, etteivät lahjakkaat suomalaiset joudu pelkiksi takarivin taaveiksi vaihtopenkkien lämmittäjinä.”

Kun usein kuulee väittämän, että liigan taso putoaa jos vierastyöläisiä vähennetään, niin siihen Artsi paukuttaa tutun suorasukaisesti:

“Suurin osa ulkomaalaisista pelaa täällä vain itselleen tilastoja tulevia työpaikkoja varten eivätkä ole näin joukkuepelin esimerkkejä. Lisäksi useimmat heistä laistavat puolustuspelissään niin, että oikein pahaa tekee.”

Kovia sanoa mieheltä, jolla on mahtava kokemus kansainvälisestä huippu-urheilusta.

Viime viikonvaihteessa ykkösdivarin ratkaisuttelussa Tapiolassa saatiin oiva esimerkki siitä kuinka kahdellakin ulkomaanavulla pelaavat joukkueet saivat valloittavan show’n aikaan. Jussi Salonojan makkararahoilla operoiva United ja Lahden Namikan raunioille rakennettu uusiojoukkue pistivät täpötäyden katsomon edessä kunnon bailut pystyyn. Ei siinä tarvittu enää lisää ulkomaalaisia nostamaan tunnelmaa.

Koripallomaajoukkuekin elää sillä peruspohjalla, että suomalaiset pelaajat kehittyvät. Kun tällä hetkellä on saavutettu arvokilpailujen vakiotaso, niin rimaa ei ole silloin syytä laskea. Yleisön luottamuskin suomalaisiin on vakiintunut, onhan ensi elo-syyskuun vaihteen EM-kisojen alkulohkoon Helsingissä myyty jo yli 50 000 pääsylippua.