Urheilukolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Pentti Salmi: Taikurin elkeet – ”Osa korisfriikeistä nikottelee”

Vaikka sosiaalisessa mediassa koripalloilusta kirjoittavat joensuulaiset ovat lajissaan maan yksisilmäisimpiä ja muita lajin parissa viihtyviä alvariinsa ilkeästi nokittavia, niin ovat he tuoneet kuitenkin framille osuvan sanonnan: Taikuri.

Ja tällähän tarkoitetaan turkulaislähtöistä ja nykyisin Katajaa menestykseen siivittävää Teemu Rannikkoa.

Ainahan se on tiedetty, että Teemu on teknisesti taitava pallon kanssa ja myös taktisesti melkoinen partaveitsi.

Eihän Teemu muuten olisi pelannut toista kymmentä vuotta Italian, Slovenian, Espanjan ja Venäjän liigoissa. Eikä häntä olisi valittu Euroliigan viikon pelaajaksi tai viidesti Suomen parhaaksi.

Hyvänä osoituksena Rannikon tehoista on ns. syöttö/menetys –tilasto.

Näytöt ovat siis vahvat, vaikka kriittisimpien mielestä 35-vuotiaalla jalka jo painaa. Toisaalta kuitenkin esitys tämän kauden europeleissä, joissa hän teki sarjan kaikkien aikojen syöttöennätyksen, asettaa jalankin nousun jo kysymysmerkiksi.

Teemu on valittu nyt kaksi kertaa peräkkäin kotoisessa liigassa kuukauden pelaajaksi ja nykymenolla kolmaskin perättäin valinta olisi täysin ansaittu. Niin vakuuttava Taikuri on viime aikoina ollut.

***

Ennen lähtöään Euroopan kentille vuosituhannen vaihteessa, silloin pelipaidassa luki vielä Piiloset, Teemu jakeli kotoisessa liigassa passejaan 9,22 ottelukohtaisella keskiarvolla. Tämän kauden aikana keskiarvo Korisliigassa on 10,13.

Se kertoo, että tuo syöttötaito on tullut lähes äidinmaidosta. Onhan tietysti isukillakin ansioita pojan menestykseen sillä Jari-isä oli aikanaan jo Suomen mestari, vaikkei kuitenkaan mikään syöttelijävelho ollutkaan.

Syöttöjen määrähän kirjautuu vain silloin kun niiden vastaanottajat pystyvät viimeistelemään passeista pisteitä. Tässä suhteessa esimerkiksi Katajan nykyiset pistelingot eivät ole mitään rähmäkäpälöitä ja pystyvät pussittamaan Taikurin herkkupalat. Ja tänään selviää sekin onko Katajan uudesta jenkkisentteristä Tony Easleystä Teemun tarjoilujen päättäjäksi.

Osa korisfriikeistä nikottelee siitä, kuinka Teemu korostaa kehon liikkeitään kontaktitilanteissa.

Hyvänä osoituksena Rannikon tehoista on ns. syöttö/menetys –tilasto. Teemu kun on antanut kauden Korisliigassa nyt 243 namupassia, mutta menettänyt pallon vain 68 kertaa eli suhdeluku on +3,57. Se on sarjan kärkimerkintä.

Jotta tuo suhdeluku tulisi omaan arvoonsa, niin otetaanpa vertailuun vaikkapa Nokian uusi pelintekijä Luis Flores. Hänhän on muuten 33:s Suomen liigassa esiintynyt pelaaja, jolla on takanaan myös NBA-matseja. Flores, joka omaa näyttävän pallonkäsittelytaidon, on nyt kolmessa ensimmäisessä Suomen pelissään antanut 13 syöttöä, mutta menettänyt pallon 19 kertaa! Suhdeluku on siis vahvasti negatiivinen -0,68.

***

Vaikka Taikuri on siis hehkutuksen arvoinen, niin osa korisfriikeistä nikottelee siitä, kuinka Teemu korostaa kehon liikkeitään kontaktitilanteissa. Pahimmillaan häntä syytetään filmaamisesta, joka korissäännöissä on kielletty.

Kontaktin korostajia riittää maailman koripalloparketeilla kuitenkin pilvin pimein. Esimerkiksi Euroopan parhaaksi valittu pelaaja, serbi Milos Teodosic, joka tahkoaa Moskovan TsSKA:ssa, osaa tämänkin taidon mestarillisesti.

Eikä Suomestakaan esimerkkejä puutu. Lähivuosien pelaajista Roope Mäkelä on sieltä tunnetuimmasta päästä. Hänkin osasi taidon päästä sätkäyttämällä ylimääräisiä kertoja vapaaheittoviivalle.

Mäkelällä oli liigassa kausiennätys parhaimmillaan 6,5 vaparia per peli, Rannikolla se on 4,9. Nyt on kuitenkin huomattava se, että nämä miehet ovat pelanneet isoja minuutteja ja kun siihen lisätään vielä se, että pallo on ollut hyökkäyksen aikana heidän käsissään ehkä enemmän kuin muiden pelaajien hallussa, niin aika moni asia vaparimääristä selviää silläkin.

Kolumni

metsaaihekuva

Metsien hiilinielujen laskennasta päästiin ratkaisuun EU:ssa – Hallitus iloitsi: Suomessa kannattaa investoida metsäteollisuuteen

EU:ssa päästiin sopuun Suomessa kovaa keskustelua herättäneestä metsien hiilinielulaskennasta. Brysselissä parhaillaan olevan pääministerin Juha Sipilän (kesk.) mukaan Suomi voi olla tyytyväinen EU:ssa löydettyyn sopuun. Sopu mahdollistaa Sipilän mukaan sen, että hakkuita lisätään ensi vuosikymmenellä suunnitellusti ilman EU-tason seurauksia. Investointien esteet ovat näin hänen mukaansa poissa.

Myös ympäristöministerin Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan sopu antaa varmuutta.
– Suomessa kannattaa investoida jatkossakin metsätalouteen ja -teollisuuteen, sanoi Tiilikainen.
Hakkuita ollaan hallituksen mukaan kasvattamassa 70–75 prosenttiin kasvusta.

Vertailutasoa lähdetään etsimään

Ympäristöministeriön mukaan vertailutaso ei pohjaudu aikaisempaan metsien käytön intensiteettiin, vaan ”kriteerinä on metsien hiilensidontakyvyn ylläpito ja vahvistaminen pitkällä aikajänteellä”. Suomi on vastustanut sitä, että metsien käytön tulevaa intensiteettiä verrataan menneeseen ajanjaksoon.

– Historia liudentui ja tulevaisuus vahvistui, kiteytti Tiilikainen.

Tiilikaisen mukaan jokainen maa määrittelee ensi vuoden aikana sitä vertailutasoa, paljonko metsien kasvusta voidaan käyttää, jotta metsien hiilinielut varmistetaan tulevaisuudessa. EU:n komission ja jäsenmaiden asiantuntijat arvioivat vertailutasot vuoden 2019 aikana.

Myös Metsäteollisuus ry oli tyytyväinen EU:ssa päästyyn sopuun metsien hiilinieluja koskevasta laskentamallista. Edunvalvontajärjestön mukaan linjaus mahdollistaa riittävän raaka-ainehuollon Suomen kierto- ja biotalouden kehittämisen tarpeisiin.

Ympäristöjärjestö Fern puolestaan sanoi, että EU menetti keskeisen mahdollisuutensa valjastaa metsät ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja laittaa Pariisin ilmastosopimusta täytäntöön.

Maankäytön hiilinielulaskennasta päästiin sopuun Strasbourgissa komission, neuvoston ja parlamentin yhteisissä neuvotteluissa.

EU-maat ovat sopineet vähentävänsä kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2030. Hiilinielujen varmistaminen on osa EU:n päästötalkoita.

Anniina Luotonen, Saana Uosukainen, STT Bryssell

 

metsaaihekuva

Kolumni

”Siinä koettiin, että sai lättyä naamaan heti ensimmäisessä kokouksessa” – Työryhmän jäsenet jäivät kutsutta nollatuntisopimus-tiedotustilaisuuteen

SAK:n lakimies Timo Koskinen oli kolmikantaisen nollatuntisopimuksiin pelisääntöjä pohtineen työryhmän jäsen.

Tänään työministeri Jari Lindström (sin.) piti tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi, miten hallituksen esitys muuttaa tilannetta ja millaisia ratkaisuja nollatuntisopimuksiin haetaan.

Timo Koskinen kertoo menneensä tiedotustilaisuuteen, vaikkei kutsua tullutkaan. Hän on harmissaan, ettei työryhmän jäseniä kutsuttu paikan päälle.

Koskinen toteaa, että olisi ollut hyvä, kun teema on herättänyt niin paljon keskustelua, että myös työryhmän jäsenet olisivat päässeet paikalle esittelemään näkemyksiään.

Koskinen toteaa, että merkitykseltään vastaavankaltaisissa tilanteissa työryhmän jäseniä on tavattu kutsua paikalle kertomaan omat näkemyksensä.

– Se olisi ollut hyvän tavan mukaista. Nyt sitten teemme omia tiedotteita, ne menevät läpi mediassa, jos menevät.

”Parempi olla mukana kuin olla kokonaan ulkona.”

Nollatuntisopimusten pelisääntöjä selvitellyt ryhmä oli kolmikantainen – joskin erimielinen. Mietintöön liittyy niin EK:n, Suomen Yrittäjät ry:n, Kunnallinen työmarkkinalaitos KT:n, Kirkon työmarkkinalaitoksen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:n eriävät mielipiteet sekä Akava ry:n kannanotto.

– Se oli hyvin voimakkaasti poliittisesti ohjattua toimintaa. Etukäteen jo todettiin, että tämä työryhmä ei tule kieltämään nollatyötä, ei tule asettamaan minimityömääriä eikä ottamaan lakiin työajan vakiintumisen käsitettä. Siinä koettiin, että sai lättyä naamaan heti ensimmäisessä kokouksessa. Työntekijäpuolen tavat ratkaista ongelmia siivottiin ensimmäisessä kokouksessa aika mallikkaasti pois, Koskinen kertaa.

– Jos niihin ryhmiin ei mukaan mene, ei sitten pysty vaikuttamaan yhtään. Parempi olla mukana kuin olla kokonaan ulkona, Koskinen kuitenkin muistuttaa.

Ministeri Jari Lindström tyytyy toteamaan, että on kysyttävä työ- ja elinkeinoministeriön viestinnästä, keille kutsut ovat lähteneet, koska hänen asiansa ei ole kutsuja lähettää.

– Ei mitään ongelmaa ole olla kutsumatta ketään, Lindström sanoo.

Ministeriön viestinnän mukaan kutsut menivät vain median edustajille.

”Lopputulos voi olla, että sinulle ei tule enää tunteja. Se voi olla siinä.”

Koskinen antaa myös kiitosta: Lindströmin tänään esittelemässä lakiesityksessä nollasopimuksen pelisäännöistä on myös hyviä asioita. Esimerkiksi oikeus sairausajan palkkaan kirjataan lakiin ja karensseihin tulee helpotuksia.

Lisäksi työtä ei ole pakko tehdä enempää kuin työvuoroluetteloon on merkattu. Tämä helpottaa Koskisen mukaan muun muassa niitä, jotka tekevät useampaa kuin yhtä työtä.

– Sehän hankaloituu, jos tulee lisätyötunteja yllättäen toiselle työantajalle. Toki saa lisätunteja laittaa, jos työntekijä siihen suostuu, vaikka niitä ei olisikaan merkattu työvuoroluetteloon.

Lakiesityksen mukaan nollatuntisopimusta ei saisi enää tehdä työnantajan aloitteesta, jos työnantajalla on kiinteä työvoimatarve.

– Nollatyöntekijät ovat usein nuoria, kouluttamattomia, maahanmuuttajataustaisia ja järjestäytymättömiä. Jos heidän pitää itse vaatimalla vaatia neuvotteluja, se ei ihan välttämättä kaikkialla toimi. Toki se voi toimia niillä hyvillä työpaikoilla. Jos väen vänkään haluat neuvotteluja käydä ja työnantaja ei halua, lopputulos voi olla, että sinulle ei tule enää tunteja. Se voi olla siinä, Koskinen huomauttaa.

”Siinä on pieni pelaamisen mahdollisuus työnantajapuolella edelleen.”

Työntekijän aloitteesta nollatuntisopimuksen voi siis kuitenkin yhä tehdä, myös vaikka olisi kiinteä työvoimatarve. Tämä voi Koskisen mukaan johtaa tilanteisiin, jossa työntekijän on käytännössä pyydettävä nollatuntisopimusta, mikäli ylipäänsä haluaa työpaikan saada.

Lisäksi Koskinen huomauttaa, että aika monella nollatyöntekijällä työaika pomppii melko lailla. Lakiesityksen mukaan nollatuntisopimusta ei voi tehdä, jos työaika on kiinteä.

– Työnantaja voi itse vaikuttaa siihen, onko se kiinteä vai ei. Siinä on pieni pelaamisen mahdollisuus työnantajapuolella edelleen, Koskinen sanoo.

Toisaalta jos työnantaja on hyvä, asiasta voidaan pystyä sopimaan työntekijää tyydyttävällä tavalla.

SAK on esittänyt, että työsopimuksessa pitäisi aina sopia sitovasti tuntimäärästä ja toteutunutta tuntimäärää olisi tarkasteltava säännöllisin väliajoin.

Lakiesityksessä työntekijän on itse pyydettävä työnantajalta neuvottelua tuntimäärän tarkastamiseksi. Eri asia on päästäänkö neuvottelussa molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen.

– Työajan vakiintumisen käsitteen saaminen lakiin olisi ollut käyttökelpoisin tapa ratkaista ongelma. Olisi otettu lakiin työnantajalle velvoite tarkastella työaikaa ja jos se vakiintuu tietyssä ajassa, olisi muutettu se työsuhteen ehdoksi, Koskinen sanoo.

Kolumni

juttaeuulander

Urpilainen herkistyi joulun alla muistelemaan menneitä: ”Hallituskautemme lämpimimpiä päätösmuistoja…”

Kansanedustaja ja entinen valtiovarainministeri (2011-2014) muistelee lämmöllä VM:n blogissaan menneitä aikojaan valtiovarainministerinä. Demokraatti.fi nostaa esille blogista kohdan, joka saa Urpilaisen muistelemaan menneitä.

– Tuloerojen vaikutukset yhteiskunnassa ovat numeroja laajemmat. Keskinäinen solidaarisuus ja tunne yhteisestä yhteiskunnasta edellyttävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ahkeruus pitää palkita, mutta tuloeroja kasvattamalla ei tule horjuttaa haurasta keskinäistä luottamusta.

– Hallituskautemme lämpimimpiä päätösmuistoja liittyy juuri tuloerojen kaventamiseen. Tehtyjen veroratkaisujen ja sosiaaliturvapäätösten yhteisvaikutuksesta tuloerot hieman kaventuivat huolimatta julkisen sektorin leikkauksista. Pidän tätä saavutusta merkittävänä jopa kansainvälisesti tarkastellen.

– Tulkitsen koko ajan vahvistunutta keskustelua johtajien palkoista saman eetoksen synnyttämänä. Ministeriaikanani puututtiin myös palkitsemiseen. Samalta viivalta ponnistaen Suomesta on rakennettu menestystarina, ja sama resepti toimii myös tulevaisuudessa. Solidaarisuutta vastaan hankaavat myös veroparatiisit, joiden vastaisessa toiminnassa olimme kansainvälisessä eturintamassa ja joiden toimintaan on edelleen puututtava.

– Itselleni oli tärkeää, että valtiovarainministeriössä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen nähtiin kannattavana investointina. Esimerkiksi nuorisotakuun toimeenpanoon ryhdyttiin tosissaan, ja ajatusta edistettiin myös Euroopan unionissa ja Maailmanpankissa.

– Yksi harvoista ministeriaikanani teettämistä asiantuntijaselvityksistä liittyi juuri siihen, kuinka ennaltaehkäisevät investoinnit lapsiperheiden ja nuorten palveluihin tulisi nähdä osana julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisua eikä sitä haittaavana kustannuseränä. Tämän ajattelun soisi vahvistuvan yhteiskunnassamme, minkä vuoksi satsausten vaikuttavuuden tutkimustakin olisi syytä lisätä, Urpilainen kirjoittaa.

 

 

juttaeuulander

Kolumni

haglund

RKP:n ex-puheenjohtaja palaa parrasvaloihin – seuraa Jorma Ollilaa

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan hallitus saa uuden puheenjohtajan Carl Haglundista (38). Hän seuraa tehtävässä hallituksia yli 12 vuotta johtanutta Nokian maailmanmaineeseen aikoinaan nostanutta Jorma Ollilaa (67).

– Katson, että nyt on hyvä hetki siirtää puheenjohtajuus eteenpäin. Etla ja Eva ovat vakiinnuttaneet asemansa ja rahoituspohjansa, Ollila perustelee.

Haglund muistetaan politiikasta. Hän toimi muun muassa RKP:n puheenjohtajana vuosina 2012–2016, puolustusministerinä 2012–2015 ja europarlamentaarikkona 2009–2012.

Kauppatieteiden maisteri Haglund on poliitikkouransa jälkeen toiminut energiayhtiö Sunshine Kaidin varatoimitusjohtajana.

Haglund kertoo ottavansa tehtävän vastaan motivoituneena.

– Etlalla ja Evalla on merkittävä yhteiskunnallinen rooli. Laadukkaalla taloudellisella tutkimuksella ja analyysillä luodaan pohjaa yhteiskunnalliselle keskustelulle. Hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen edellyttää syvällistä ymmärrystä talouden rakenteista ja kehityksestä. Tässä Etla ja Eva ovat keskeisiä toimijoita, Haglund kiittelee.

Etlan ja Evan kannatusyhdistykset päättivät torstaina vahvistaa myös jäsenpohjaansa ja valita samalla kannatusyhdistysten hallituksiin uusia nimiä. Nykyisten TT-säätiön ja Elinkeinoelämän keskusliiton lisäksi myös Finanssiala, Kaupan liitto sekä Teknologiateollisuus liittyvät jäseniksi.

Kannatusyhdistysten hallituksissa jatkavat Timo Ahopelto, Bengt Holmström, Satu Huber, Kari Jordan, Matti Kähkönen, Veli-Matti Mattila, Leena Mörttinen ja Björn Wahlroos. Uutena hallitukseen valittiin Orionin toimitusjohtaja Timo Lappalainen.

haglund

Kolumni

verkkoon-jungner

Jungner ryhtyi nyt veronkierron neuvonantajaksi – miten välttää perintövero? – Mutta luotatko tähän neuvonantajaan?

Toimitusjohtaja, entinen SDP:n puoluesihteeri, Ylen pääjohtaja ja monessa muussa mukana ollut Mikael Jungner on nyt ryhtynyt Facebookissa neuvomaan halukkaita perintöveron kiertoon. Jungner kirjoittaa:

– Miten välttää perintöverotus tyystin, ja laillisesti?

– Perinnön jättäjä perustaa yrityksen. Siirtää omaisuutta yritykseen omana pääomana. Lainaa tuota pääomaa yrityksestä perinnön saajalle. Ei tee mitään. Kolmen vuoden päästä saatava on vanhentunut. Perinnönsaaja/lainaaja saa pitää lainaamansa pääoman ilman veroseuraamuksia, Jungner neuvoo.

Jungnerin maine verokiertäjänä ei taida olla kovin tukevalla pohjalla, sillä häntä seuraavat eivät oikein tunnu keskustelussa luottavan neuvoihin.

– Onko noin? Onko tarkistettu verojuristilta, ettei ole laitonta veronkiertoa? kysyy eräskin epäilijä.

– Ei ole tarkistettu. Veronkierto voidaan purkaa, jos toimen tarkoitus on selvästi kiertää veroja. Koskeeko tuo myös toimimattomuutta, siinä se ratkaiseva kysymys, Jungner vastaa.
.
verkkoon-jungner