Urheilukolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Pentti Salmi: Vauhtisokeuden rasitteet – ”Ainakin nobodyt tippuisivat pois”

Elämässähän pitää olla tavoitteita. Sen sijaan suurellisuuden haaveet ovat siinä mielessä ongelmallisia, että ne johtavat yleensä vauhtisokeuteen.

Urheilussa, jos missään, on ylisuuria odotuksia tulevasta menestyksestä, maailmanvalloituksesta. Varsinkin joukkuelajeissa se johtaa useimmiten taloudelliseen ahdinkoon. Kun pelimerkit eivät sitten enää riitä, niin joudutaan pistämään lappu luukulle.

Seurakoripalloilussa on viime aikoina vauhtisokeuden seurauksena ajauduttu tilanteeseen, jossa puurot ja vellit ovat sekaisin.

Mutta onhan sitä muuallakin urheilutoiminnassa ajauduttu suhteettomuuteen. Esimerkiksi telkkarin Urheiluruutu kun on niin innostunut pienen piirin brutaalista tappelusta, jota sievistellen sanotaan vapaaotteluksi, että luokittelee sen vauhtisokeudessaan vilkkaana urheilupäivänä ykkösuutisekseen.

Korisliigassa on lukematon määrä mauttomia ja hajuttomia vierastyöläisiä, joiden yhteinen nimittäjä on nobody.

On selvää, ettei urheiluseuraa voi johtaa kuin Kansallisoopperaa. Siellähän pääsylipputulot kattavat vain ripauksen todellisista menoista ja aarioiden kuuntelu onnistuu vain siksi, että valtiovalta tulee massiivisesti apuun.

Urheilun maanläheisintä osaa, seuroja, ei valtio juuri jelpi. Mutta silti urheiluseuraa voi kuitenkin johtaa niin, ettei lappua tarvitse panna luukulle. Siitä on paljon hyviä esimerkkejä, mutta uutiskynnyksenhän ylittävät vain hommassa epäonnistuneet.

Koriksessa ovat nyt myrskyn silmässä Loimaa sekä Kotka viime kaudella kelkasta pudonneiden Lahden ja Tapiolan jatkumona.

Pieniä tappiosummiahan, kuin silakat joulukaloina, koriksessa on kirjattu verrattuna lätkäbisneksen viimevuosien 20 miljoonan euron miinukseen!

Menestyksen vauhtisokaisemat seurat ovat eläneet yksinkertaisesti yli varojensa.

Palloilusarjoissa on tullut tavaksi korostaa ammattimaisuutta kaikkialla ja sen toteuttaminen maksaa. Valmentajille ja pelaajille suoritettavat korvaukset eivät kuitenkaan ole suhteessa tulovirtaan.

***

Ulkomaalaisten pelaajien hankinta on yksi osa tätä episodia. Etupäässä ne seurat, joissa oma pelaajatuotanto on olematonta, ovat hilanneet jatkuvasti vierastyöläisten määrää ylöspäin. Ja kyse on tosiaan määrästä, ei laadusta.

Niinpä tällä hetkellä Korisliigassa on lukematon määrä mauttomia ja hajuttomia vierastyöläisiä, joiden yhteinen nimittäjä on nobody.

Pelaajapalkkojen lisäksi resuaminen Euroopassa ja Uralin takanakin on syönyt oman merkittävän lovensa seurabudjetteihin.

Vierastyövoiman käytöstä jotkut levittävät myös sellaista ounastelua, että homma tulee halvemmaksi kuin kotimaisten peluuttaminen.

Oli millainen lajifriikki tahansa, niin kuka voi samaistua siitä, että pelin ratkaisevilla hetkillä Kauhajoella tai Lapualla on viisi ulkomaalaista palkkasoturia yhtä aikaa kentällä, Joensuulla neljä amerikkalaista + Taikuri, Kotkalla neljä ulkomaanapua + Haanpää ja sitä rataa Loimaan tällä kaudella käyttämää yhdeksää ulkomaan passilla operoinutta unohtamatta.

Pelaajapalkkojen lisäksi resuaminen Euroopassa ja Uralin takanakin on syönyt oman merkittävän lovensa seurabudjetteihin.

***

Korisliigan imagolle tekisi nyt oikein hyvää lopettaa suuruuden haihattelut esimerkiksi pudottamalla ulkomaalaispelaajien määrää.

Ja sehän on kiinni liigaseurojen tahdosta. Tiettävästi ainakin Pyrintö liputtaa siihen suuntaan, että vain 2-3 ulkomaanapua saisi olla samanaikaisesti baanalla.

Jotkut jeesustelevat sillä, että liigan taso muka näin putoaisi, mutta ainakin nobodyt tippuisivat pois eikä sarjajännitys kuitenkaan katoaisi minnekään.

Mutta muuttuuko mikään?

Tuskinpa, koska menestyksen kiima ajaa kuitenkin seuroja vauhtisokeuteen.

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kolumni

Lahti day before the world championships.

LKS 20170221 - Lahti ski stadium pictured one day before the 2017 FIS Nordic World Ski Championships in Lahti, Finland, on Feb. 21, 2017. The World Championships will start on Wednesday evening and will take place until March 5th. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Täällä MM-Lahti, Salpausselkä – tänään se alkaa, maailman suurin maastohiihtoruletti

Hiihdon suksihuoltajan työrupeama alkaa kilpailua edeltävänä päivänä. Huoltajat tekevät sääennusteen mukaisia suksitestejä ja yrittävät karsia urheilijoiden suksipakkaa pienemmäksi.

– Tavoite on, että urheilijalla olisi kisapäivänä 2–4 paria suksia, joista valita, kertoi suksihuoltaja Jari Nieminen tiistaina.

Hänen henkilökohtaiset huollettavansa ovat sprinttiä hiihtävä Mari Laukkanen ja normaalimatkoilla kilpaileva Lari Lehtonen.

Kisapäivinä Nieminen tulee kollegoineen työpisteelle vähintään viisi tuntia ennen kisaa. Huoltaja valmistaa sukset urheilijalle, joka valitsee testien perusteella itselleen sopivimman parin. Kahden hiihtotavan yhdistelmäkisoissa valmiiksi pitää saada perinteisen hiihtotavan sukset ja vapaan hiihtotavan sukset.

– Ensin urheilija testaa pidot ja perään luiston. Aina kun lähtö lähestyy, aika kiristyy ja kiristyy. Aina siinä on kiire, Nieminen kuvasi.
Huoltajilla mylly pyörii kaiken aikaa, sillä arvokisoissa startit seuraavat toisiaan tiiviillä rytmillä.

– Kisan jälkeen sukset puhdistetaan, ja sitten ruvetaan suunnittelemaan seuraavaa kilpailua.
Nieminen on kiertänyt talven aikana kaikki maailmancupin kilpailut lukuun ottamatta joulukuista Davosia. Helmikuun alussa hän sai tuntumaa myös ensi vuoden olympiaoloihin Etelä-Koreassa.

– Kielihomma siellä vähän kangertaa. Mutta siksi kisoja (esiolympialaisia) järjestetään, että kisajärjestäjät ottavat opikseen, Nieminen arvioi Pyeongchangia.

Niemisen uran ensimmäiset arvokisat olivat vuoden 1988 naisten ja nuorten MM-kisat ampumahiihdossa Ranskan Chamonix’ssa. Lahdessa vuotta myöhemmin hän oli MM-kotikisoissa voidefirman hommissa ja 2001 MM-Lahdessa mäkihyppääjien huoltajana.

– Aina kotikisoissa on pieni kutina, Nieminen sanoi.

Kaija Yliniemi, Lahti

Lahti day before the world championships.

LKS 20170221 - Lahti ski stadium pictured one day before the 2017 FIS Nordic World Ski Championships in Lahti, Finland, on Feb. 21, 2017. The World Championships will start on Wednesday evening and will take place until March 5th. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio stadionin remonttiin mukaan – ja kaivinkoneet iskivät

Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson eroaa. MTV:lle antamassaan eroilmoitushaastattelussa hän kehui kuinka hyväkuntoisen OK:n hän jättää. Tämähän ei pidä alkuunsakaan paikkaansa.

OK:n viimeisin tulosnäyte saatiin Riosta viime kesänä. Suorastaan itketti. Entä OK:lta takaisin perittävät 400 000 euroa, joilla ostettiin muun muassa hulppeita lahjoja omilleen. Samaan aikaan yksi olympiaurheiliija valitti rahojensa riittämättömyyttä ruokaan.

Kun Kalervo Kummola (kok.) rukkasi viime syksynä perinteet säilyttäen oikeistohenkisen OK:n uuteen kokoonpanoon, hän korosti samalla, että uudisraivaus on aloitettava nimenomaan epäonnistuneesta OK:n toimistosta.

Mika Kojonkoski on toinen pääministeritason palkkaa nostava urheilujohtaja OK:ssa. Odotuksissa onkin, milloin  tulee Kummolan tarkoittaman toinen eroilmoitus? Kojonkoskellehan riitti Riosta ”kiva fiilis”.

Tällä erää odotuksemme ovat kuitenkin säästöliekillä.

Nyt keskiviikkona 22.2. avataan Lahden MM-hiihdot. Sukset survaistaan hohtaville hangille. Odotuksia riittää, vaikka mäkikotkammekin liitävät monttua kohti vaatimattomin metrilukemin. Sydän sykkii yhdellä jos toisellakin, kun suomalainen ampaisee lappu rinnassa.

Tällä erää kuitenkin odotuksemme ovat säästöliekillä. Keskieurooppalaiset yhdistetyssä ja mäessä sekä norjalaiset ladulla ovat kisojen sankareita. Näin on päässyt vuosien vieriessä tapahtumaan.

Silti mittelö kiinnostaa. Tulisikohan Suomelle edes kahta mitalia. Krista Pärmäkoski ja kuka muu? Iivo Niskanen on nousussa ja Matti Heikkinen arvoitus. Naisten puolella kakkoseksi nousi Otepäässä Johanna Matintalo, jota ei vielä oltu valittu edes joukkueesemme.

Ampumahiihtomme piristyi ensin hieman Mari Laukkasen ”onnenkantamoisen” myötä. Kaisa Mäkäräisen sisuuntunut loppukiri tuotti viime hetkillä pronssin.

Alppilajeissa Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen jättämät aukot ovat yhä ammottavia.

Jääkiekossa Lauri Marjamäellä ja jalkapallossa Hans Backella oli kummankin listalla 11 maaottelutappiota. Ruotsalainen sai potkut, mutta Marjamäki ei. Valmentaja on avainasemassa lajinsa menestyksessä. Usein tappioita selitellään kokeiluilla, mutta se ei kelpaa. Onhan jo valmiita kokemuksen omaavia pelaajia. Valmentajan tehtävä on saada jalkeille aina joukkue, jonka tähtäimessä on vain voitto. Tulokset, eivät kokeilut, viedään aikakirjoihin tässä ja nyt.

Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Museoviraston päätös on jumalan sana.

Näin luonnehti Helsingin kunnallispolitiikan kärkihahmo Rakel Hiltunen (sd.) stadionin silloista remonttia koskevaan kysymykseeni. Olin silloin Stadion-Säätiön edustajiston puheenjohtaja ja olisin halunnut kustannussäästöjä silloiseen stadionin remonttiin. Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Jälleen samaa tuntua on ilmassa, kun museovirasto ei ota kontolleen Palloliiton esittämiä moitteita stadionin paraikaa menossa olevan remontin kalleuden yhteydessä.

Kalleuden arvosteluun on kyllä aihetta. Mielestäni kuitenkin pääsyyllinen on stadionin nykyjohto.

Normaalistihan remontti suunnitellaan tilaajan halujen ja huulitarpeen perusteilla. Sitten pyydetään sitovat urakkatarjoukset ja päätetään, riittävätkö rahat ja löytyvätkö rahoittajat. Näin kaikki tietävät missä mennään.

Sivusta seuraajille on jäänyt käsitys, että nyt lähdettiin liikkeelle ennen kuin karhu oli kaadettu. Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio remonttiin mukaan. Ja kaivinkoneet iskivät. Jo muutaaman kuukauden kuluttua kerrottiin rahan tarpeen olevankin 200 miljoonan lisäksi 61 miljoonaa euroa.

Melkoinen vedätys.

Olympiastadion on Suomen urheilun pyhättö. Vuosien saatossa se on muuttanut muotoaan useamman kerran. Enää se ei ole esimerkiksi 60 000 katsojaa vetävä 1952 olympiakisojen näyttämö. Eikä sen juoksurata ole hiilimurskaa, jolla vuonna 1938 Rekolan amatöörijuoksija, Alkon myyjä, kiharapää Taisto Mäki porhalsi 5 000 m aikaan 14.08,8. Kuinkahan moni suomalainen pystyy tähän aikaan tänä päivänä 69 vuoden kehityksen jälkeen ja kimmoisalla mondolla?

Urheilu ylläpitää Suomen vointia.

Tähän satojen miljoonien eurojen remonttiin ylityksineen urheiluväkikin voisi suhtautua ymmärtäväisemmin, mikäli heidän perustamansa vuoden 1940 Tippaustoimisto olisi saanut pitää, kuten luvattiin, yhtiönsä tuoton tulevina vuosinakin.

Ei saanut kun tiede, taide ja nuorisokasvatus valittiin 1951 myös kakun jakajiksi.

Urheilurakennelmien tarve on edelleen meillä suuri ja täyttämättä. Ei ole pikaluisteluhalleja, ei ole jääpallolle sisätiloja, ei katsojaystävällisiä jalkapalloareenoita, eikä monta muutakaan liikuntatarpeiden tyydyttävää ja kaivattua rakennusta.

Maamme urheiluväki rahoittaakin monelta osin Suomen vointia, mutta ei saa itselleen kaikkea mitä tarvitsisi. Ei, vaikka itse rakensikin itselleen kaikki edellytykset, mutta muut tulivat poimimaan urheilun rusinoita pullasta.

Urheilun liekki lepattaa silti ikuisesti ihmisen hyväksi.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

”Elämä on ihanaa” – Timo Soini herkistyi jalkapallosta

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tunnetaan englantilaisen jalkapallojoukkue Millwallin vannoutuneena kannattajana. Soini ilmaisee blogissaan kiitollisuuttaan joukkueensa menestyksestä.

– Elämä on ihanaa. Kannattaa tavoitella mahdotonta. Se voi toteutua, Soini hehkuttaa Millwallin voitettua viime vuoden liigamestarin Leicesterin FA- cupissa viime hetken maalilla 1-0.

– Huusin kotikatsomossa niin lujaa huivi kaulassa, että mustaa kylkeä poltti. Mitäs siitä. KÄRSIMYS kirkastaa sielun. Kim, Mike, Tom, Martin, Chris. Malja Millwallille Lontoossa. No one likes us. We don’t care!

Urheilukolumni

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Iivo Niskanen oli toinen maastohiihdon maailmancupin 15 kilometrin kilpailussa (p) Viron Otepäässä.

Perinteisellä hiihdetyn kilpailun voitti ylivoimaisesti Norjan Martin Johnsrud Sundby ajalla 40.38,2.

Niskanen hävisi norjalaisvoittajalle 37,1 sekuntia. Kolmas oli Norjan Hans Christer Holund. Suomalaisista toiseksi paras oli viidenneksi sijoittunut Matti Heikkinen, joka jäi kärjestä 58,1 sekuntia.

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Urheilukolumni

Mäkäräiselle MM-pronssia

Mäkäräiselle MM-pronssia

Kaisa Mäkäräinen on sijoittunut pronssille ampumahiihdon MM-kisojen naisten yhteislähtökisassa. Itävallan Hochfilzenissä kultaa juhli Saksan Laura Dahlmeier, jolle Mäkäräinen hävisi 20,1 sekuntia.

Mäkäräinen oli viimeisen hiihto-osuuden alkaessa vasta seitsemäntenä, mutta komea loppuvauhti nosti hänet kolmanneksi.

Mäkäräinen ampui 12,5 kilometrin yhteislähtökisassa yhden sakon. Dahlmeierin takana toiseksi ylsi Yhdysvaltain Susan Dunklee.

Mäkäräiselle MM-pronssia
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta