Järvenpään kesäteatterin näyttämälle Vanhankylänniemeen on tänä kesänä pystytetty outo talohökkeli. On monenlaista tasoa, käytävää ja piilopaikkaa ja katollekin kiipeää kätevästi. Se on tietysti Peppi Pitkätossun ikioma koti, Huvikumpu. Ja hupia kumpuilee itse esityksessäkin runsain mitoin.

Järvenpään esitys alkaa vauhdikkaasti ja tempaa niin lapset kuin aikuisetkin heti mukaansa. Kirjan näyttämölle dramatisoinut Staffan Götestam on käyttänyt uskollisesti  Lindgrenin villin hauskoja repliikkejä ja kohtauksia, ja Tuija Töyräs on ohjaajana pistänyt näyttelijät alusta saakka lujaan vauhtiin. Kirjasta tutut jutut kuten sosiaalitätien turhat yritykset saada pikku Peppi lastenkotiin poliisienkin avulla, rosvojen ryöstökeikka ja Pepin omalaatuinen käytös kahvikutsuilla sekä Pepin yritys käydä koulua ynnä muut anarkistiset tempaukset  syttyvät ja sammuvat niin kuin tyttö itse tahtoo.

Järvenpään teatterin näyttelijäensemble ja koko muu porukka tuntuu olevan täysillä mukana hauskuttamassa katsojia, niin että tunnelma on katossa alusta loppuun.

Mukanani ollut 5-vuotias esityksen kohderyhmäläinen Katariina tykkäsi ehdottomasti Pepistä ja hyräili totta kai poistuttaessa niin monen sukupolven tuntemaa Peppi-laulua.

– Kaikki näyttelijät olivat mukavia, oli tytön loppukommentti kotimatkalla.

Aikuisena on riemukasta sivusilmällä seurata lasten eläytymistä teatterin ihmeelliseen maailmaan ja sitä, kuinka he jakavat ujostelematta neuvoja näytelmän hölmöileville aikuisille. Jos missä, niin tällaisissa esityksessä monen lapsen mielissä syntyy ja kehittyy rakkaus elävään teatteriin. Siksi lapsille suunnattuihin näytelmiin kannattaa satsata. Sopii  toivoa, etteivät kulttuurimäärärahoja silpovat säästöleikkurit pure liian syvältä näihin perheen pienimmille tarkoitettuihin elämyksiin.

Anja Salminen