Kolumni

Pertti Paasio

Kirjoittaja on ministeri ja sosialidemokraattinen vaikuttaja.

Pertti Paasio: Äärioikeisto pääsee kohtuuttoman helpolla — ”Jotakin on jäänyt tekemättä, lukematta ja ymmärtämättä”

”Kaikki konfliktit aiheutuvat pohjimmiltaan siitä, että erilaisuus koetaan uhkana.”  Näin puhui Pohjois-Irlannin sosialidemokraattien johtaja John Hume vuonna 1998 kiittäessään Euroopan parlamenttia Nobelin rauhanpalkinnon johdosta saamistaan onnitteluista.

Ajatus ansaitsee paikkansa historiassa, samassa historiassa, joka taas on näyttämässä koko kuvaansa niillekin, jotka ovat valmistautuneet vastuuseen rauhallisesta me nosta vaikkapa omassa Euroopassamme. Jotakin on jäänyt tekemättä, lukematta ja ymmärtämättä.

Äärioikeiston paisuminen merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi on tärkein ja myös pelottavin eurooppalaisen ajankuvan tekijöistä. Tärkeyttä se on saanut pienuutensa turvin. Suuren tulevaisuuden pikku inisijöitä ei aikanaan otettu vakavasti.

Vastarintaa on kehittynyt kiitettävällä tavalla mm. suurten rasismin vastaisten mielenosoitusten muodossa. Vaarana on kuitekin, että rasismia ja sen lieveilmiöitä käsitellään kepeästi, jopa viihteellisesti asian vakavuuden häiritsemättä esimerkiksi leppoisaa jutustelua median foorumeilla. Vastaukseksi hyväksytään lähes mitä vain. Suhtautuminen avoimesti natsitunnuksin esiintyviin järjestöihin jää pinnalliseksi. Konkreettisia tapauksia käsitellään kertaluonteisina ja vanhentuneina, ei poliittisen ajattelun tuloksina. Haastattelutilanteissa hyväksytään vastauksia, jotka eivät lainkaan liity kysymyksiin.

Kaiken kaikkiaan äärioikeisto pääsee kohtuuttoman helpolla.

Ylimalkaisuus voi liittyä myös kysymyksiin. Kun esimerkiksi perussuomalaisten johtohenkilöiltä kysytään suhtautumista äärioikeistoon ja rasismiin, vastaukseksi yleensä kelpaa vakuutus henkilökohtaisella tasolla, että hän itse vastustaa väkivaltaa. Harvemmin sen sijaan kysytään, miksi puolue antaa tuulensuojan sellaisille, jotka ovat avoimesti ja provokatiivisesti rasisteja. Juuri tästä polusta löytyisivät reitit asian ytimiin. Näiden annetaan kuitenkin ruohottua.

Kun puolueen kansanedustaja kutsuu vieraakseen tunnetun fasistin, joka tekee natsitervehdyksen eduskuntatalossa, asiaa ei pidetä tärkeänä. Se sivuutetaan ylimalkaisuuksilla, lähes huumorilla. Puolueen johtohenkilöistä tulee yhtäkkiä yksityishenkilöitä, jotka eivät vastaa mistään. Luetteloa voisi jatkaa. Kaiken kaikkiaan äärioikeisto pääsee kohtuuttoman helpolla.

Ajan mittaan kauhukertomuksista tulee helposti sankaritarinoita, ellei historiaa tunneta. Rasismi on tunnettava ja tunnistettava, kun se vastaan tulee – ja tuleehan se itse kullekin, joskus omallakin olkapäällä istuen.

Kun Eurooppa maailmansodan raunioille rakennettiin, jäikö jokin sisäinen raunio raivaamatta? On tärkeää arvioida, missä ollaan. Vieläkin tärkeämpää, mihin ollaan menossa.

Kolumni

Pia Viitanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Etsinnässä sydän ja omatunto: miljoonaperijät, suurten metsäomistusten haltijat ja suurituloisimmat apteekkarit hyötyvät

On myönteistä, että talous kasvaa. Olennainen kysymys on, kuuluuko kasvu kaikille. Mielestäni kuuluu. Siksi hallituksen arvovalinnat huolestuttavat.

Syksyn alussa pääministeri Sipilä myönsi, että hallitus päätöksillään lisää eriarvoistumista. Eduskunnan tietopalvelun ja valtiovarainministeriön selvitykset näyttävät, että hallitus lisää tuloeroja ja eriarvoistumista.

Viime viikolla eduskunnassa kuulimme, kun kokoomuksen edustajat kilvan kertoivat, että tuloeroja tarvitaan. Ei voinut välttyä johtopäätöksestä, että kokoomus haluaa kasvattaa tuloeroja. Se ei ole yllätys, se sen sijaan on, että nykykeskusta on unohtanut juurensa ja toteuttaa kokoomuslaista politiikkaa, jopa innostuneeseen sävyyn.

Hallitukselta on riittänyt rahaa erityisesti hyväosaisten veronkevennyksiin: miljoonaperijät, suurten metsäomistusten haltijat ja suurituloisimmat apteekkarit hyötyvät samaan aikaan, kun perusturvaa leikataan.

On hämmästyttävää, että hallitus on kiristämässä lapsiperheiden verotusta.

Olemme vaatineet, että hallitus löytäisi sydämen ja peruisi epäreilut opettajien, hoitajien, siivoojien ja kaikkien julkisen puolen työntekijöiden lomarahojen leikkaukset. Niihinhän kikyssä päädyttiin sen seurauksena, kun hallitus kiristi sopimaan asiasta pakkolakien uhalla. Nyt, kun talous on kasvanut odotettua ripeämmin, olisi oikein peruuttaa lomarahaleikkaukset tulevilta vuosilta. Näin voitaisiin yhteisessä hengessä todeta kasvun todellakin kuuluvan kaikille.

Myös monet muut arvovalinnat huolestuttavat. On hämmästyttävää, että hallitus on kiristämässä lapsiperheiden verotusta. Myös eläkkeensaajat unohdettiin.

Kesällä kuultiin toivon pilkahdus, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja vaati, että budjetissa pitäisi korottaa takuueläkkeitä mittavasti ja toimia eläkeläisköyhyyden torjumiseksi. Iloitsin, ja ajattelin, että vihdoin alkiolaishenkinen omatunto on saavuttanut keskustan. Pettymys oli sitäkin isompi, kun tulokset olivat päinvastaiset: indeksileikkaukset syövät pienet korotukset ja pientä työeläkettä saavat unohdettiin täysin.

Näitä arvovalintoja emme SDP:ssä niele. Jatkamme painostusta, kunnes epäreilut lomarahaleikkaukset perutaan ja kunnes lapsiperheet ja eläkkeensaajat saavat oikeutta. Syksyn istunnoissa olemme näiden puolesta ahkerasti puhuneet ja sama tulee jatkumaan.

Pia Viitanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Kirjoittajat: Jussi Kukkola on Uudenmaan maakuntavaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja ja Eveliina Heinäluoma on Helsingin kaupunginvaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja.

Mielipide: Helsinki, maailman ensimmäinen kaksoispääkaupunki?

Helsingin Sanomat uutisoi 21.9. Tallinna-tunnelin kahdesta eri selvitysprojektista. On tärkeää, että pääkaupunkiseudun poliittiset päättäjät perehtyvät huolella loppuvuodesta valmistuvan tunneliselvityksen arvioihin.

Pääkaupunkiseutu kilpailee tulevaisuudessa entistä enemmän muiden eurooppalaisten pääkaupunkien kanssa. Kaupunkien on tärkeää keskittyä vahvuuksiinsa pärjätäkseen kovassa kilpailussa. Tallinna-tunneli mahdollistaisi Helsingin ja Tallinnan välille maailman ensimmäisen kaksoispääkaupungin, joka houkuttelisi puoleensa niin matkailijoita kuin yritystoimintaa.

Joitakin vuosia sitten utopistiselta kuulostanut hanke on tämän päivän realismia.

Suomenlahden halki kulkeva tunneli avaisi Suomelle suoran ratayhteyden Keski-Euroopan sykkivään sydämeen. Tunnelin on arvioitu vaikuttavan myönteisesti erityisesti pääkaupunkiseudun kasvuun. Kyse ei ole kuitenkaan vain ruuhka-Suomea hyödyttävästä hankkeesta, sillä arvioiden mukaan Suomi hyötyisi tunnelista 1–3 prosentin lisäyksenä kansantuotteeseen.

Tallinna-tunneli lisäisi Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun kansainvälisistä kilpailukykyä esimerkiksi innovaatiotoiminnassa ja kilpailussa yritysten pääkonttoreista verrattuna Tukholmaan tai Kööpenhaminaan. Samalla se kasvattaa työmarkkinoitamme, luo yrityksille uusia toimintamahdollisuuksia ja luo lisäkysyntää palveluille.

Joitakin vuosia sitten utopistiselta kuulostanut hanke on tämän päivän realismia. Huolellisen selvittämisen jälkeen päätöksenteossa tulee edetä rivakasti, jotta Suomi kykenee hyödyntämään vuonna 2025 valmistuvan Virosta Puolaan suuntautuvan raideyhteyden tarjoamat hyödyt.

Kirjoittajat: Jussi Kukkola on Uudenmaan maakuntavaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja ja Eveliina Heinäluoma on Helsingin kaupunginvaltuuston SDP:n ryhmäpuheenjohtaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Eeva Donner

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu Espanjassa.

Olin pyhäkoulun ahkera Jeesus-kiiltokuvien ansaitsija, sitten erosin kirkosta, ja uskonnosta vapautuminen sai näkemään yhteiskuntaa toisin

Muutama vuosi sitten erosin kirkosta.  Aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen ollut Raamattua lukeva tyttö, pyhäkoulun ahkera Jeesus-kiiltokuvien ansaitsija, harras virrenveisaaja, seurakunnan toimintaan osallistuva maallikko ja jopa kirkollisvaalien ehdokas.

Nyt olin lopullisesti lakannut uskomasta. Minusta on vanhemmilla päivilläni tullut sekulaarihumanisti. Uskonnosta vapautuminen sai näkemään yhteiskuntaa toisin kuin ennen.

Tajusin miten kristillispainotteisesti Suomessa asioita lähestytään. Kummemmin sitä ajattelematta myös poliittisessa elämässä arvot kumpuavat kristillis-juutalaiselta pohjalta.  Olemme niin tottuneet kristilliseen tematiikkaan että emme edes välttämättä sitä enää havaitse. Paitsi jos joku arvostelee Suvivirren laulamisesta tai Jouluevankeliumin esittämisestä. Mutta tuolloin arvostellaan lähinnä heitä joiden mielestä  traditiot on heivattava lopullisesti romukoppaan.

Maassa jossa mainostetaan olevan uskonnonvapaus, ollaan hanakoita  jakamaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin.

Henkilökohtaisesti pidän traditioista, ei minulla ole mitään niitä vastaan. Niiden säilyttäminen tai niistä luopuminen ovat vain lillukanvarsia siinä suuremmassa kontekstissa jonka vahvistumisen havaitsen päivä päivältä.  Kunnioitan myös henkilöitä joilla on aito vakaumus. Mutta  tapa jolla eräät politiikot lyövät toisia Raamatulla, on vastenmielistä ja jopa pelottavaa.

Maassa jossa mainostetaan olevan uskonnonvapaus, ollaan hanakoita  jakamaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin sen mukaan mihin uskonnollisiin yhteisöihin he kuuluvat.  Annetaan eri uskonnoille erilainen painoarvo. Puututaan kärkkäästi toisen vakaumukseen ja puolustetaan yhtä kärkkäästi sitä omaa.  Kauniisti mainitaan uskontojen pyrkimyksestä dialogiin mutta todellista dialogia en ole havainnut. Näennäistä dialogia käydään kristinuskon ehdoilla.

Aloitettaisiin  luopumalla avioliittoon vihkimisoikeudesta.

Elämme  aikoja jolloin kristinusko on hämmästyttävällä voimalla läsnä maamme valtapolitiikassa. Lainlaatijat puhuvat vakaumuksesta ja suoraan tai epäsuorasti yhden uskonnon teeseihin vedoten he pyrkivät vaikuttamaan lainlaadintaan ja estämään omaa vakaumustaan vastaan sotivien lakien voimaantuloa. Toisaalta pelotellaan muiden uskontojen, etenkin islamin, oletetuilla opeilla, joita tulkitaan omasta uskonnollisesta viitekehyksestä.

Luterilaisen ja ortodoksisen kirkkokunnan lisäksi maassamme oli viime vuonna yli 120 erilaista rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Noin neljännes suomalaisista pitää itseään jo nyt uskonnottomina.  Alle kolmekymppisistä Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia uskoo kristinuskon jumalaan ja  34 prosenttia ei usko mihinkään jumalaan.

Olisikohan aika irrottaa vihdoinkin kirkko valtiosta?

Aloitettaisiin  luopumalla avioliittoon vihkimisoikeudesta niissä 61 eri yhteisössä joilla se nykyään on ja siirryttäisiin pelkästään siviilivihkimiseen. Merkittäisiin vastasyntyneen lapsen nimi virallisiin papereihin heti syntymän jälkeen kuten useassa maassa jo nyt tehdään, erotettaisiin käytäntö rituaalista. Kristillinen kaste ei ole nimenantotapahtuma vaan lapsen sitominen uskontokuntaan. Jokainen juhlistakoon lapsensa syntymää omilla rituaaleillaan.

Siirryttäisiin kouluissa yhteiseen elämänkatsomustiedon opetukseen jossa eri uskontojen opit voisivat olla yhtenä osana. Jokainen uskontokunta voisi antaa tunnustuksellista opetusta omassa yhteisössään niille, jotka sellaista kaipaavat.

Ehkä vähitellen vuosikymmenten kuluessa voisi syntyä uudenlaista ajattelua sekä poliittiseen päätöksentekoon että ihmisten väliseen dialogiin kun uskomuksista ja rituaaleista tulisi jälleen sitä mitä niiden kuuluu olla – jokaisen yksityisasioita.

Eeva Donner

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu Espanjassa.

Kolumni

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja talousvaliokunnan sd-vastaava.

Lauri Ihalainen: Ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa – reilut pelisäännöt kuntoon

Työperäinen ja humanitäärinen maahanmuutto nivotaan helposti samaksi asiaksi. Näin ei ole. Työperusteisen maahantuloperusteet ovat erilaiset.

Suomi ja myös työelämä tulee monikulttuuristumaan ja ulkomaalaisten osuus tulee kasvamaan.  Monien maamme alueiden työikäisen väestön kasvu on jo nyt paljolti maahanmuuttajien varassa.

Taustalla on ikärakenteemme muutos ja syntyvyyden aleneminen. Tätä hyvin kuvaa huoltosuhteemme näköalat. Vuonna 2016 Suomessa oli 59 lasta ja vanhusta 100 työtöntä kohden ja vuonna 2030 meillä on 69 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohden.

Suomeen muutetaan erilaisin perustein: perheen yhdistämiseksi, opiskelun vuoksi, työperusteisesti ja humanitäärisistä syistä. EU:n alueilla on perusvapauksiin kuuluva työvoiman mahdollisuus vapaaseen liikkuvuuteen.

Suurin työmarkkinoilla oleva ryhmä on maassa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset. Toiseksi suurin ryhmä on toisen EU-maan kansalaiset, pääosin virolaiset. Viisumilla tai viisumivapaasti tulleita kausityöntekijöitä on yli kymmenentuhatta vuodessa.

Tarveharkintaisen oleskeluluvan turvin työskentelee vuosittain noin 8 000 ihmistä. Ulkomaalaisille asiantuntijoille lupia on muutama tuhatta vuodessa.

”SDP:n poliittisen harkinnan mukaiset päätökset ovat tässäkin asiassa selkeät.”

Kaikissa OECD-maissa säädellään ulkomaalaisten rekrytointia eri muodoin, myös Ruotsissa. Työvoiman liikkuvuus on positiivinen asia, jos pelisäännöt ovat reilut ja rakennetaan tosiasialliset edellytykset hyvään kotouttamiseen ja työllistymiseen.

SDP:n poliittisen harkinnan mukaiset päätökset ovat tässäkin asiassa selkeät. Viimeksi kotouttamisohjelmassa toteamme, että työperäisessä maahanmuutossa noudatetaan työvoiman saatavuusharkintaa, mutta sitä voidaan kehittää.

Tosiasiassa ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan ulkopuolella on valtaosa ulkomaalaisesta työvoimasta. Saatavuusharkinnassa toteutetaan ala-, tehtävä- ja aluekohtaista joustavaa harkintaa. Viime vuonna TE-toimistot tekivät noin 8 000 saatavuusharkintapäätöstä, joista 5 200 oli myönteisiä.

SDP on sivistys- ja suvaitsevaisuuspuolue.

Hädänalaisia ihmisiä pitää auttaa lähtömaissa ja myös EU:n yhteisin ponnisteluin. Suomen tulee kantaa oma osuutensa siitä.

EU:n sosiaalista roolia vahvistettaessa tarvitaan yhteisiä toimia maasta toiseen lähetettyjen työntekijöiden aseman parantamiseksi ja muun muassa työehtojen valvonnan terävöittämiseksi. Alipalkkaus tulisi saada kuriin.

Tiedonsaantia maiden välillä tulee vahvistaa. Työvoimaa välittävät toimijat pitää saada rehellisten pelisääntöjen piiriin ja ihmisten työehdoilla rahastaminen kuriin.

Saatavuusharkintaa tehtäessä TE-toimistojen tehtävä ei ole pelkästään arvioida tapauskohtaisesti työvoiman saatavuus tarvetta, vaan myös ulkomaalaisten työehtojen lainmukaisuutta ja arvioida kykyä toimia asianmukaisena ja rehdit pelisäännöt täyttävänä yrityksenä.

Usein kielteisen päätöksen taustalla on ollut työnantajan aikaisempien kokemusten perusteella kyvyttömyys suoriutua muun muassa asianmukaisten palkkojen maksamisesta.

Millainen tiekartta olisi viisasta rakentaa maahanmuuttajien kotouttamis- ja työllistämistoimiin?

1. Työperäinen maahanmuutto Suomeen tulee kasvamaan. Sen tulee olla hallittua ja torjuttava, että Suomeen ei luoda kahden luokan työmarkkinoita.

2. Työehtojen valvontaa Suomessa tulee tehostaa, keinoja on useita

  • valvontaresurssien lisääminen ja valvontavaltuuksien vahvistaminen-
  • tiedonsaantioikeuksien parantaminen-
  • veronumeron ulottaminen rakennusalan ohella mm. ravintola- ja kuljetusalalle
  • tilaajavastuulain terästäminen mm. sitä, että alihankintaketjuihin viimeisessäkin lenkissä noudatetaan työ- ja verovelvoitetta
  • Suomen olosuhteisiin soveltuvan kanneoikeuden aikaansaaminen ja alipalkkauksen kriminalisointi.

Kaikella näillä uudistuksilla on myös myönteinen vaikutus kaikkien työehtojen noudattamisen valvonnassa ja harmaan talouden torjunnassa.

3. Tarveharkinnan käsittelyaikoja voidaan nopeuttaa ja ala- ja aluekohtaisesti joustavuusharkintaa voidaan lisätä

4. Maahanmuuttaneiden työttömyysaste on noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. Ulkomaalaisten työllisyysaste on noin 50% (koko väestö noin 69%). Ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita oli 2017 elokuussa 31 100.

Maahanmuuttajanuorten koulutus- ja harrastemahdollisuuksia voidaan lisätä. Maahan muuttaneen ja muuttavien koulutus- ja työllistämismahdollisuuksia tulisi lisätä erillisellä toimenpideohjelmalla.

Yksi toimiva malli on yhdistää työ- ja kielitaitojen oppiminen yhtä aikaa tapahtuvaksi. Kolmannen sektorin toimijoilla on tarjota paljon mahdollisuuksia muun muassa maahanmuuttajanuorten harrastustoiminnassa.

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja talousvaliokunnan sd-vastaava.

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

Eriarvoisuuden torjuminen on lähivuosien suurimpia poliittisia haasteita

Viime viikkoina poliittinen keskustelu on pyörinyt eriarvoisuusteeman ympärillä. On hyvä asia, että aihepiiri saa huomiota, olenhan itsekin vuosien ajan herättänyt julkista keskustelua eriarvoisuuden vähentämisestä. Julkinen keskustelu on keskittynyt tuloerojen kasvuun. Vaikka eriarvoisuudessa on kyse paljon muustakin kuin tuloeroista, ovat tuloerot yhtenä selittävänä tekijänä esimerkiksi terveys- ja hyvinvointierojen, yhteiskunnan jakaantumisen tai osattomuuden taustalla.

Näiden ilmiöiden estäminen oli yksi hallituksen kärkitavoitteista, kun sosialidemokraatit oli hallituspuolue. Viime vaalikaudella tehdyt finanssipoliittiset ratkaisut kavensivat tuloeroja. Tämän totesi myös riippumaton talouspolitiikan arviointineuvosto raportissaan.

Eriarvoisuuden vähentäminen sai viime vaalikaudella poliittisen kärkihankkeen aseman, minkä vuoksi kaikissa veroratkaisuista tulonjakovaikutuksia seurattiin tarkkaan. Vaikka taloudelliset ajat eivät olleet helpot ja edellyttivät kipeitäkin ratkaisuja, julkisen talouden sopeutustoimet toteutettiin mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Samalla tehtiin tuloeroja kaventavia ratkaisuja kuten työttömyysturvan tasokorotus, ja veroratkaisuilla kiristettiin hyvätuloisten verotusta. Näiden ratkaisujen ohessa julkista taloutta onnistuttiin kuitenkin sopeuttamaan 6 miljardin euron edestä velkaantumisen hillitsemiseksi.

Tällä vaalikaudella on kuitenkin tapahtunut tulonjakopoliittinen käänne. Tästä puhui jopa Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen (HS 8.9.). Lisäksi eduskunnan tietopalvelun tekemän selvityksen mukaan tämän hallituskauden ratkaisujen vuoksi eniten ovat laskeneet juuri pienituloisimpien tulot. Nousua taas on ollut suurituloisempien tuloissa. Myös valtiovarainministeriön omasta selvityksestä käy ilmi, että tuloerot kasvavat. Tämän käänteen ovat aiheuttaneet leikkaukset sosiaaliturvaan ja hyvätuloisia suosivat veroratkaisut.

Tänä syksynä eduskunta on päässyt myös käymään keskustelua tuloerojen moraalisesta oikeutuksesta. On hyvä muistaa, että yhteiskunnan eheydestä kuitenkin hyötyvät kaikki, ja vastaavasti eriarvoistuminen on taakka koko yhteiskunnalle. Tuloerojen kasvu esimerkiksi hidastaa talouskasvua, murentaa yhteiskunnan eheyttä ja voi jopa heikentää yhteiskuntarauhaa. Yhteiskuntien jakaantumista kuitenkin tapahtuu kaikkialla länsimaissa, eikä se ole kenenkään etu.

Samaan aikaan esimerkiksi veroparatiiseihin on kätketty yksityistä varallisuutta noin 7,6 biljoonaa dollaria. Euroopassa vaurain yksi prosentti ihmisistä omistaa 27% varallisuudesta samaan aikaan, kun 17 miljoonaa nuorta on työn, koulutuksen ja muun vastaavan toiminnan ulkopuolella. Kaikki ymmärrämme, että nämä esimerkit eivät kerro kestävästä kehityksestä. Tämän vuoksi viime vaalikaudella olimme aktiivisia veronkierron torjunnassa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Toimimme esimerkiksi laatimalla kansainvälisen veronkierron torjuntaohjelman ja lisäämällä viranomaisten resursseja torjua harmaata taloutta ja veronkiertoa vuosittain 20 miljoonan euron edestä.

Oikeudenmukaisuus on osa sosialidemokraattien DNA:ta. Eriarvoisuuden torjuminen on lähivuosien suurimpia poliittisia haasteita. Toivonkin, että eriarvoisuus teemana saa yhä vahvemman jalansijan poliittisessa keskustelussamme. Demareiden kannattaakin ottaa johtajuus asiassa, ja aloittaa konkreettisen työkalupakin laatiminen etsien ratkaisuja eriarvoisuuden torjumiseksi.

 

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta