Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Pertti Paasio: Äärioikeisto pääsee kohtuuttoman helpolla — “Jotakin on jäänyt tekemättä, lukematta ja ymmärtämättä”

”Kaikki konfliktit aiheutuvat pohjimmiltaan siitä, että erilaisuus koetaan uhkana.”  Näin puhui Pohjois-Irlannin sosialidemokraattien johtaja John Hume vuonna 1998 kiittäessään Euroopan parlamenttia Nobelin rauhanpalkinnon johdosta saamistaan onnitteluista.

Ajatus ansaitsee paikkansa historiassa, samassa historiassa, joka taas on näyttämässä koko kuvaansa niillekin, jotka ovat valmistautuneet vastuuseen rauhallisesta me nosta vaikkapa omassa Euroopassamme. Jotakin on jäänyt tekemättä, lukematta ja ymmärtämättä.

Äärioikeiston paisuminen merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi on tärkein ja myös pelottavin eurooppalaisen ajankuvan tekijöistä. Tärkeyttä se on saanut pienuutensa turvin. Suuren tulevaisuuden pikku inisijöitä ei aikanaan otettu vakavasti.

Vastarintaa on kehittynyt kiitettävällä tavalla mm. suurten rasismin vastaisten mielenosoitusten muodossa. Vaarana on kuitekin, että rasismia ja sen lieveilmiöitä käsitellään kepeästi, jopa viihteellisesti asian vakavuuden häiritsemättä esimerkiksi leppoisaa jutustelua median foorumeilla. Vastaukseksi hyväksytään lähes mitä vain. Suhtautuminen avoimesti natsitunnuksin esiintyviin järjestöihin jää pinnalliseksi. Konkreettisia tapauksia käsitellään kertaluonteisina ja vanhentuneina, ei poliittisen ajattelun tuloksina. Haastattelutilanteissa hyväksytään vastauksia, jotka eivät lainkaan liity kysymyksiin.

Kaiken kaikkiaan äärioikeisto pääsee kohtuuttoman helpolla.

Ylimalkaisuus voi liittyä myös kysymyksiin. Kun esimerkiksi perussuomalaisten johtohenkilöiltä kysytään suhtautumista äärioikeistoon ja rasismiin, vastaukseksi yleensä kelpaa vakuutus henkilökohtaisella tasolla, että hän itse vastustaa väkivaltaa. Harvemmin sen sijaan kysytään, miksi puolue antaa tuulensuojan sellaisille, jotka ovat avoimesti ja provokatiivisesti rasisteja. Juuri tästä polusta löytyisivät reitit asian ytimiin. Näiden annetaan kuitenkin ruohottua.

Kun puolueen kansanedustaja kutsuu vieraakseen tunnetun fasistin, joka tekee natsitervehdyksen eduskuntatalossa, asiaa ei pidetä tärkeänä. Se sivuutetaan ylimalkaisuuksilla, lähes huumorilla. Puolueen johtohenkilöistä tulee yhtäkkiä yksityishenkilöitä, jotka eivät vastaa mistään. Luetteloa voisi jatkaa. Kaiken kaikkiaan äärioikeisto pääsee kohtuuttoman helpolla.

Ajan mittaan kauhukertomuksista tulee helposti sankaritarinoita, ellei historiaa tunneta. Rasismi on tunnettava ja tunnistettava, kun se vastaan tulee – ja tuleehan se itse kullekin, joskus omallakin olkapäällä istuen.

Kun Eurooppa maailmansodan raunioille rakennettiin, jäikö jokin sisäinen raunio raivaamatta? On tärkeää arvioida, missä ollaan. Vieläkin tärkeämpää, mihin ollaan menossa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE