Olen lukenut vakuuttavampiakin ylioppilasaineita.

Kohua syntyi ohjelman ruotsin kieltä koskevista linjauksista. Niitä puolue on toki esitellyt ennenkin. Mutta asiaan.

12-sivuisen ohjelman sivulla 7 listataan, että ”vuosikymmeniä vallinnut kaksikielisyyden ihanne ja epäreilu ruotsin pakollisuus häiritsee suomenkielisten kielellistä samastumista ja minäkuvaa, vähättelee suomen merkitystä yhteiskunnan yhteisenä kielenä, aiheuttaa koulun kielipainotteisen raskauden ja huonoja oppimistuloksia, kahlitsee kielivalintoja, yksipuolistaa kieliosaamista, sotkee käsitystä englannin kielen yleissivistyksellisestä tehtävästä, haittaa etenemistä työuralla, synnyttää ristiriitaisia odotuksia, syyllistää suomenkielisiä ja huonontaa kieli-ilmapiiriä”.

Eksentriset väitteet minäkuvan häiriintymisestä ja muusta herättivät osassa hilpeyttä mutta osassa myös selvästi vakavampia äänenpainoja. Muun muassa Demarinuorten puheenjohtaja Pinja Perholehto kutsui perussuomalaisten viestintää tuoreesta ohjelmasta ”retorisesti suurimmaksi rimanalitukseksi hetkeen”.

”Ruotsinkielisten pilkkaaminen ja heidän peruspalveluiden romuttamiseen tähtäävät puheet ovat surullista kuultavaa”, Perholehto näpäytti.

Eikä perussuomalaisten oma suomalaisuusohjelma olisi tietenkään täysi, ellei siinä samalla torjuttaisi myös ”intersektionaalisen feminismin” ja ”rakenteellisen rasismin” teorioihin liittyvät poliittiset vaikuttamispyrkimykset”.

Käsitteiden päällä olevat lainausmerkit ovat perussuomalaisten.

TAUSTALLA on perussuomalaisten epätoivo.

Hallituskauden alussa perussuomalaiset nousi joksikin aikaa maan suosituimmaksi puolueeksi entisen puheenjohtajansa Jussi Halla-ahon johdolla. Sitten tuli korona ja suosio alkoi laskea dramaattisesti.

Kirsikkana kakun päälle istuva puheenjohtaja kertoi saaneensa tarpeekseen syytä selittämättä. Kun Halla-aho ilmoitti kesäkuussa 2021 jättävänsä puheenjohtajan tehtävät, hän lupasi paljastaa ratkaisunsa perusteet 10 vuoden kuluttua.

Puheenjohtajaksi sittemmin nousseen Riikka Purran suitsissa perussuomalaiset on jämähtänyt Suomen kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi. Helsingin Sanomien tuoreimmassa kyselyssä perussuomalaisten ero SDP:hen on kolmisen prosenttiyksikköä ja kokoomukseen yli seitsemän.

Ensi kevään vaaleihin on vielä pitkä talvi aikaa, mutta mikään talvi ei ole loputon. Nousukierre olisi saatava aikaan vaikka epätoivoisin keinoin.

MAAILMA makaa nyt sellaisella mallilla, ettei näpertely ruotsin kielen pakollisuudella ja minäkuvilla kyllä riitä. Euroopassa soditaan ja Venäjä uhkailee ydinaseilla. Itämeren kaasuputkien liepeillä räjähtelee. Siksi ruotsi-avaukset myös huvittavat mutta lähinnä hirtehisesti.

Aluevaaleissa perussuomalaisten mainonnan kärki oli bensan hinnassa, joka ei liity tuleviin hyvinvointialueisiin mitenkään, ja puolueen kannatus sukelsi 11 prosenttiin. Ilmeisesti edes jokin tolkku viestinnälläkin täytyy siis kansan mielestä olla.

Tunnetuissa Kummelin sketseissä ”Pena” keksii viime metreillä päättömiä ratkaisuja vaikeisiin poliittisiin kysymyksiin. Perussuomalaisten viime aikaisia virityksiä seuratessa tulee vaikutelma kuin katsoisi Mansen huumoripoppoon esityksiä.

Perussuomalaisten ”Pena” oli tällä kertaa Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, tohtori Ilmari Rostila, joka esitteli ”Suomalaisuusohjelman” ps:n toimistovirkailijan Matti Putkosen juontamassa tilaisuudessa. Pari vuotta aiemmin ”Penana” hääri tohtori Jukka Hankamäki, kun puolueen ajatuspaja julkaisi Totuus kiihottaa -pamflettinsa. Purra seisoi maanantaina Rostilan rinnalla aivan kuten Halla-aho aikoinaan Hankamäen kanssa.

Och samma på svenska.