Harrastuneisuus, uteliaisuus ja musikaalisuus on tarjonnut kuulijoille mieleenpainuvia kokemuksia. Kunnianhimoiset hankkeet eivät noudata tavanomaisia tiesuunnitelmia, Pyrrö on taivaltanut ihka omia polkuja löytääkseen ja sitten esitelläkseen nämä löydöt yleisölleen.

Tällä erää käsillä on englantilaisen Henry Purcellin, saarivaltion barokin mestarin, teos Dido ja Aeneas. Oopperan tarina, libretto, on Vergiliuksen Aeneiista, roomalaisten kansalliseepoksesta, sen neljännestä luvusta. Tarinan takana on tunnetusti kreikkalaisten (Homeroksen?) teospari Odysseia ja Ilias.

Karthagossa ruhtinatar Dido saa ”vieraakseen” troijalaisen sankarin tai pakolaisen, Aeneaan. Myrsky on ajanut joukon Sisilian rannikolta etelään, kohti Karthagoa. Vastaanotto on ystävällinen. Ajan myötä Dido ja Aeneas rakastuvat toisiinsa tulisesti, mutta rakkaus kärsii haaksirikon.

Käsinkosketeltava tunnelma

Articon esityksessä näyttämö on Pyrrölle ominaiseen tapaan intiimi. Yleisö ja esittäjät ovat liki toisiaan, tunnelma tiheä ja lähes käsinkosketeltava.

Esityksessä on kolme näytöstä. Edetään kohti kliimaksia, tuhon portaikkoa. Didon ja Aeneaan onnen tielle on kasattu esteitä, jotka monien antiikin käytäntöjen lailla johdattelevat tarinaa kohti tarkasti keskitettyä ratkaisua.

Oopperassa vallitsee kiihkeän rakastumisen, kaihon ja ikävän, lopulta petoksen ilmapiiri. Kohtausten lyhykäisiksi katkottu jaksotus rytmittää kulkua. Muotopuhtaus on lähellä vanhoista kaavoista kertovaa näyttämöihannetta. Kuvaelmamainen rakenne on johdonmukainen ja ehjä, joskaan ei anna liiemmin tilaa ihmisen sisäisille mielenliikkeille, saati mutkikkaammille sosiaalisille kohtaamisille.

Anselmi Hirvosen ohjauksessa noudatetaan kaukaista tyyliajatusta, antiikin (Vergilius) ja barokin (Purcell) lähtökohtiin istuvaa näyttämö- ja teosajattelua. Elekieli on niukkaa ja selkeää, aika lailla ennalta arvattavaa.

Sisäisen kokemuksen nykyaikainen käsittely on sille jokseenkin vierasta. Mutta vaikka tarina etenee varsin vahvasti kaavoja seuraten, pääsevät esitysajankohdan viittaukselliset piirteet kuitenkin ryydittämään hienovaraisesti etäisen lähtökohdan makusuuntauksia.

Tyylivalintaa voisi kutsua vahvaksi tyylittelyksi.

Pyrrön sopraanossa uutta sävykkyyttä

Laura Pyrrön (Dido) sopraanossa on uudenlaista väriä ja soinnikkuutta. Ääni liikkuu kiinteänä, mutta kiristämättä, instrumentti on laulajan hallinnassa erinomaisesti.

Olli Tuovisen (Merimies) baritoni on uljaan lujatekoinen ja sävykkäästi soiva. Tuovinen on tahtoesiintyjä, joka uppoutuu rooliinsa oivan ammattilaisen otteella. Sopraanot Marion Melnik ja Ulla Paakkunainen tuovat näyttämölle niin elävän esittämisen kuin korkean laulutaidon osaamista.

Matias Haakana Aeneaan osassa elää ristiriitaisen kohtalonsa kourissa, koettelevaan rooliinsa liki ylieläytyen. Tenori kajahtaa näyttävän tasasointisena.

Mari Hautaniemen mezzosopraanossa on lahjakkuusreserviä riittämiin, luontevasti eläytyvä roolityö laulun lailla lahja sekin.

Mette Heikkilän näyttämötyö sujuu kuin nautiskellen, antautuva ote on myötäsyntyistä. Monipuolinen korkea sopraano taipuu kuin itsestään mitä moninaisimpien vaatimusten mukaan, ääni kestää ja soi hyvin.

Esityksen valaistuksen suunnitellut Anna Rouhu on näkemyksellinen valotaiteilija. Pienehkön näyttämön kannalta on viisasta vältellä ylen räikeitä tehoja. Kävi selväksi, että tyylikkyys on paljon muutakin kuin pelkkiä nykyaikaisia häikäiseviä ja räimiviä tehokeinoja.

Pieni kuororyhmä Kaari-Ensemble laulaa riittävän persoonallisesti, riittävän hillitysti. Eri äänet soivat hyvin yhteen, mutta laulu sallii persoonallisten sävyjen siellä täällä soinnahtaa sävykkäästi esiin yhteissoinnin keskeltä.

Muusikkoaarteiston runsaudensarvesta

Matias Häkkisen luotsaama Ensemble Nylandia on moneen kurkottava ja moneen sopiva muusikkojoukko – yhtye – orkesteri. Häkkisen musikaalisuus kuuluu esityksiä monin tavoin rikastavana.

Hallittu ja hillitty johtamistapa ja musiikillinen näkemys on entisestään vahvistunut. Sallivuus ei vie tippaakaan pois, vaan on rikas lisä. Ensemble Nylandian kvartetti soittaa tyylipuhtaasti ja viimeistellyn taitavasti. Ylen taidokkaita muusikoita.

Kaunista sydänmusiikkia, eheä pienoisoopperoiden klassikko!