Kunpa voisi ajatella kuin Tuu-tikki. Hänelle se on tietysti helppoa, sillä hän on fiktiivinen hahmo, joka asuu talvisin Muumien uimahuoneessa kahdeksan näkymättömän päästäisen kanssa.

Kun seuraa maakuntavaaleihin liittyvää uutisointia, olo on hyvin epävarma.

Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan, vaalit olisi pidetty jo tammikuussa,  samaan aikaan presidentinvaalien kanssa.
Hallitus kuitenkin päätti heinäkuun alussa 2017, että niitä siirretään, koska aikataulu on liian kireä.

Varsin hilpeää oli, kun vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kertoi erääksi maakuntavaalien siirron syyksi sen, että ”äänestäjät tarvitsevat hengähdystauon”.

Mistä pienen ihmisen epävarma olo kumpuaa? Ei tarvitse kuin lukea maakuntavaaleihin liittyvää uutisointia, niin huolen rypyt alkavat komistaa naamaa.

Uutisissa vilahtavat varsin usein sanat mahdollisesti, oletettavasti, todennäköisesti ja ilmeisesti.

Virkkeet ovat tyyppiä ”Maakuntavaalit järjestetään ehkä tai luultavasti tai otaksuttavasti tai kenties.”

Ei sovi unohtaa myöskään suosittua ilmaisua ”kukaties”.

Niin, että mitä että?

Ehkä kysymys maakuntavaalien kohtalosta pitäisi lähettää Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmaan, sillä se tuntuu olevan ainoa lähde, josta saa varmaa tietoa.

Kirjailija Kari Hotakainen aloittaisi vastauksensa näin: ” Ei tarvitse kuin lukea maakuntavaaleihin liittyvää uutisointia…”

Vastaus kysymykseen on: pitää olla huolissaan.

Muumilaaksossa asuvan Tuu-tikin asenne elämään on tietysti tavoiteltava, sillä mikään ei ole varmaa, ennen kuin se on varmaa. Mikään ei mene koskaan suunnitelmien mukaan. Paitsi fiktiossa.

Hallituksen käsikirjoituksen mukaan maakuntavaalit pitäisi järjestää 28. lokakuuta 2018.

Ai niin, unohdin sanat kaiketi, varmaankin ja potentiaalisesti. Ehkäpä hallituksen olisi hyvä ottaa käsikirjoitus kauniiseen käteensä ja käyttää reippaasti punakynää.

Punaiselle viivalle olisi tarvetta.

Kirjoittaja on tamperelainen vapaa toimittaja ja mukava tyyppi.