Emeritusprofessori Niklas Bruun on laatinut Akava Worksin toimeksiannosta selvityksen Pohjoismaiden, Viron, Saksan ja Belgian sovittelujärjestelmistä.

– Tavoitteena ei ollut ehdottaa tai rakentaa uutta mallia Suomeen. Työn aikana kuitenkin vahvistui käsitys, että käytössämme oleva sovittelujärjestelmä kaipaisi uudistamista, professori Niklas Bruun sanoo Akavan tiedotteessa.

– Järjestelmämme kehitystarpeet liittyvät sovitteluinstituution vahvistamiseen ja sovittelijoiden määrän lisäämiseen, heidän osaamiseensa sekä mahdollisuuteen olla mukana neuvotteluissa jo ennen ristiriitojen syntymistä. Sovittelujärjestelmän toimivuus on hyvin merkittävä osa työmarkkinatoimintaa, Bruun jatkaa.

Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan tuore raportti luo hyvän pohjan keskusteluun järjestelmän uudistamistarpeista. Akavassa aletaan pohtia omaa kantaa sovittelujärjestelmän uudistamiseen.

– Suomen järjestelmän perustahan on lähtöisin 1960-luvulta eli vieläkin käytössä oleva menettely on luotu aikana, jolloin korkeaa osaamista vaativaa asiantuntijatyötä oli olennaisesti vähemmän kuin nykyisin. Meidän pitää toimia sovittelujärjestelmässäkin nykyajan vaatimusten mukaan. Sovitteluresurssien parantaminen olisi myös tärkeää, Fjäder sanoo tiedotteessa.

– Nykyjärjestelmä ruoskii erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisia aloja, kun palkkakoordinaatio ei perustu sopimukseen, vaan vientialojen korotustason lopullisena sinettinä toimii valtakunnansovittelija. Jos palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei pystytä korjaamaan työehtosopimuksilla, lakkoherkkyys lisääntyy. Järjestelmän uudistamista siis tarvitaan. Se ei kuitenkaan onnistu vain matkimalla vaikkapa Ruotsia, sillä Pohjoismaiden välillä on kulttuurieroja, huomauttaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Myös Luukkainen kaipaa resusseja sovittelujärjestelmään.

– Odotusarvo suhteessa resursseihin on kohtuuton, Luukkainen sanoi tiedotustilaisuudessa.

– Raportin mielenkiintoisin havainto on, että Ruotsissa sovittelujärjestelmä toimii erittäin ennakoivasti. Neuvottelut sopimusten uudistamisesta alkavat osapuolten välillä hyvissä ajoin ennen sopimusten päättymistä ja sovittelutoimi on mukana jo siinä vaiheessa, kun erimielisyyksiä tai varsinaista riitaa ei ole vielä käsillä. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, että Ruotsissa on varsin vähän työtaisteluja, sanoo Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki.

Hankamäeltä kysyttiin tiedotustilaisuudessa Ruotsissa käytössä olevasta Sovitteluinstituutin ylläpitämästä järjestelmästä, jossa seurataan palkkatietoja: voisiko Suomessa olla käytössä samanlainen järjestelmä?

– Katsoisin, että tähän suuntaan meillä kannattaisi ehdottomasti liikkua. Eli voidaanko sovittelutoimen tai jonkin muun toiminnan alla lisätä ymmärrystä laajasta taloudellisesta tilanteesta ja yksityiskohtaisemmin siitä, että meillä on sama ymmärrys palkkatasosta ja millainen suomalainen palkanmuodostus kulloinkin on. Tämä on todennäköinen kortti, joka meidän kannattaa tässä tavalla tai toisella hyödyntää, Hankamäki vastasi.

Entinen työministeri ja SAK:n puheenjohtajana pitkään toiminut Lauri Ihalainen totesi Demokraatille helmikuussa, että sovittelujärjestelmää ei pitäisi kehittää irrallaan neuvottelu- ja sopimusjärjestelmästä. Niitä olisi hänen mukaansa järkevää miettiä yhdessä.

Ihalainen toivoi, että työmarkkinajärjestöt katsoisivat, olisiko niillä halua ja kyvykkyyttä tehdä asiassa ehdotus maamme hallitukselle.

Ihalainen muistutti, että neuvottelu- ja sopimusjärjestelmästä on olemassa iso pino aikaisempia selvityksiä. Ne olisi nyt hyvä käydä läpi ja päivittää ilman, että järkytettäisiin sitä työnantajapuolen tahtoa, ettei keskusjärjestöillä ole enää roolia palkanmuodotuksessa.

– Jos päädytään siihen, että tämä nykyinen meno on hyvä, sittenhän paine tulee sovittelujärjestelmään. Mutta voisiko keskusjärjestöillä jatkossa olla jokin siivilöivä, ratkaisua edistävä rooli ennen kuin asiat menevät sovitteluun, Ihalainen pohti.

Aiemmin keskusjärjestöjen edustajia oli mukana sovittelijan toimistossa, kun liitot neuvottelivat. Tämä malli tosin ei enää toimisi, koska yhteistä raamia ei ole.

Jos puhutaan pelkästään sovittelusta, SAK on nostanut aiemmin esiin useamman kuin yhden sovittelijan mallin.

– Yksi mahdollisuus on, että olisi molempien puolien (työntekijä- ja työnantajapuolen) sovittelija. Minulla ei varmaa mielipidettä ole, voi olla ihan fiksua pohdintaa, Ihalainen sanoi tuolloin.

Tällä hetkellä sovittelija valitaan vuoroin työntekijä- ja vuoroin työnantajapuolelta.

Niklas Bruun totesi tiedotustilaisuudessa tänään Demokraatille, että Ruotsissa hyödynnetään kahden sovittelijan järjestelmää, eli sekä työntekijä- että työnantajapuolen.

– Mutta nämä henkilöt ovat yleensä jo eläkkeellä olevia, jotka tavallaan eivät ole välittömästi intressisidonnaisuudessa.

– Kun haastattelin sovittelijoita Ruotsissa, he sanoivat että toimii erittäin hyvin kun on molemmilta puolilta. Mutta se edellyttää että henkilö osaa ottaa sovittelijan roolin, joka on jotain muuta kuin osapuolirooli. Jos on asenne, että lähtee sovittelijaksi vaan ajamaan toisen osapuolen etuja, siitä ei tule mitäänn. On hyvä, että on taustatietoja, mutta sovittelijan rooli on toinen kuin työmarkkinaosapuolen rooli ja sen pitäisi olla kaikille selvää, Bruun vastasi.