Kolumnit
3.5.2018 08:07 ・ Päivitetty: 3.5.2018 08:07
Playoffseista saatiin aikanaan sydänkohtauksia – mutta rohkea ennustus olisi tämän kevään harakiri
Viimeinen pari uunista ulos! Loppuotteluleikki koriksen miesten Suomen mestaruudesta alkaa viikonvaihteessa kun Salo ja Kauhajoki käyvät toistensa kimppuun.
40 matsin sarjamaratonin jälkeen pudotuspelit eivät ole marssijärjestystä muuttaneet. Runkosarjan neljä parasta kun veivät kaikki välieräpaikat. Mitään ihmenousuja ei siis tapahtunut kuten joskus takavuosina. Huippuna on yhä edelleen se kun keväällä 1983 ToPo sijoittui runkosarjassa vasta kuudenneksi, mutta voitti kuitenkin Suomen mestaruuden.
Siihen aikaan playoffsit olivat vielä sen verran uusi keksintö, että urheilun konservatiivit saivat suorastaan sydänkohtauksia, kun runkosarjan paras ei ollutkaan enää kauden päättyessä mestari. Heidän mielestään urheiluparemmuuden marssijärjestystä oli muutettu liian radikaalisti. Korishan oli aikanaan suomalaisen palloiluhistorian edelläkävijä, sillä se otti ensimmäisenä käyttöön mestaruutta ratkottaessa playoffsit.
Niin siis takavuosina, nykyisin monet saavat vastaavasti allergiaa siitä, että kentällä ratkaisevat kotimaista sarjaa pääasiassa ulkomaalaiset pelaajat. Onhan siitä faktaakin. Kirjasin tämän kevään neljän parhaan joukkueen tekemät pudotuspelien pistemäärät siitä kuinka ne jakautuvat prosenteissa suomalaisten ja vierastyöläisten kesken. Ja näinhän siinä on käynyt:
Suomalaiset / ulkomaalaiset
Nokia ……………….. 23,1 % 76,9 %
Kauhajoki …………. 31,8 % 68,2 %
Salo ………………….. 33,8 % 66,2 %
Seagulls ……………. 50,9 % 49,1 %
Ääripäistä yksiviivainen päätelmä on, että Seagullsilla oli parhaat suomalaiset ja huonoimmat ulkomaalaiset, Nokialla päinvastoin. Jonkin verran suomalaisosuutta vähentää listauksessa se, että Salon Teemu Rannikko, Kauhajoen Samuli Vanttaja ja Nokian Daniel Dolenc ovat olleet loukkaantumisten vuoksi sivussa ja näin pistepussista puuttuu kotimaisia sattumia. Suomalaispanoksissa vaikuttaa lisäävästi puolestaan se, että Seagullsilla ja Salolla on riveissään runkopelaajina maaottelumiehiämme, minkä tasoisia pelureita ei Kauhajoella tai Nokialla ole.
Lisää aiheesta
Kyllä Vilpas Vikings on ollut sen verran tasokas koko kauden, ettei se voi sössiä mahdollisuuttaan ensimmäiseen Pantteri-patsaan kiinnitykseen.
Ulkomaalaispelaajien pisteiden teko ei ole kuitenkaan ainoa autuaaksi tekevä voima, muutenhan Nokia olisi finalisti. Matsissa pitää puolustaakin ja siinä suhteessa juuri Nokian ulkomaalaiset vetävät välistä ja näin kotikutoiset puolustuskriminaalit, etunenässä härskimmin käsilukkoja tekevä Aapeli Alanen, hoitavat pakkipäätä.
Olisi jopa harakiri jos ennustaisi, että Kauhajoki vie tämän kevään potin. Kyllä Vilpas Vikings on ollut sen verran tasokas koko kauden, ettei se voi sössiä mahdollisuuttaan ensimmäiseen Pantteri-patsaan kiinnitykseen. Sanottiin, että Teemu Rannikon loukkaantuminen vei samalla mestaruuden. En allekirjoita tätä, sillä Teemu tuo kentän laidallakin lisävoimaa joukkueeseen. Ei tosin tietenkään samalla määrällä kuin peliasu yllään. Vilppaan jenkkikvartetti on tarpeeksi tasapainoinen ja kevään mittaan ovat esimerkiksi Matias Ojala ja Aatu Kivimäki nostaneet valtavasti tasoaan.
Kauhajoelle on varattu siis yllättäjän rooli. Se on makea paikka iskeä puun takaa. Mutta siihen tarvitaan muitakin kuin Bojan Sarcévic. Esimerkiksi Henri Kantonen on kehittynyt harppauksin ja potentiaalia on Lehtorannan veljeksilläkin, jotka ovat kuitenkin olleet kauden aikana kumman säyseitä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.