Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Pohjolan hyytävä dekkarikesä III: Muuntohuumeita ja Teksasin teilaajia

Åsa Larssonin pantatessa yhä kuudennen Kiiruna-romaaninsa julkaisua ja kaimansa Nilsonnen pitäessä jo pidempään jatkunutta breikkiä dekkaripuolella, on ruotsalainen naisten kirjoittama rikoskirjallisuus kärsinyt poliitikkokielellä kestävyys- eli laatuvajeesta. Onhan siellä näitä huippusuosittuja painoskuningattaria – Mari Jungstedtia, Viveca Steniä, Camilla Läckbergiä – mutta heidän särmätön sarjatuotantonsa ei juuri säväytä.

Anna Karolina Larsson:
Sinulle ei jää ketään
Suom. Jänis Louhivuori
Minerva 2016, 384 s.

Kristina Ohlsson:
Lotus Blues
Suom. Pekka Marjamäki
WSOY 2016, 418 s.

Uudet tekijät ovat siis tervetulleita Ruotsin naistrilleristien kaartiin. Anna Karolina Larsson on heistä yksi.

Kun tuli tämän sarjan edellisosassa siunailtua, että ihmissyöntiä ei tähän mennessä ole skandi-noirissa juuri koettu, niin tässä tulee heti toinen. Larsson läväyttää jo avausluvussa silmille lastaan syövän äidin! Äiti on tässä tapauksessa sekä rikoksentekijä että uhri. Hänet on pistetty vetämään syntettistä mdpv-huumetta, jota vaikutustensa vuoksi osuvasti myös kannibaali-huumeeksi kutsutaan. Tuollaiset sävärit lienevät tosin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, vaikka tämä muuntohuume onkin tosielämässä yhdistetty joihinkin paloittelusurmiin.

Ensitutustuminen Larssonin kirjoihin on kaikkiaankin vähän hämmentävä. ”Sinulle ei jää ketään” on juonen rakennuksessaan raju ja moniaalle haarautuva, mutta kerrontateknisesti töksähtelevä.

Larssonin keskushahmo on nuori rikospoliisi Amanda Peller, joka soluttautuu mdpv-huumeen levittäjää jahdatessaan jugomafian sisäpiiriin. Siinä hommassa sinnikkäällä poliisittarella on omakin henki höllässä. Hänellä on myös poliisilaitoksen sisällä kampittajia.

Rinnakkaisjuonena kulkee toinen Balkan-kytkös. Larssonin ensimmäisessä romaanissa asiansa pahasti sotkenut Adnan Nasimi palaa maanpaosta Tukholmaan puhdistaakseen maineensa. Ja periäkseen menetetyt ryöstörahansa takaisin.

Juonia yhdistää se pikkuseikka, että Adnan on Amandan kaksosten isä.

Kirjailija pitää monitahoisen himmelinsä hyvin kasassa siihen nähden, että rakennelma on tosiaan jopa kiikkerän kerroksinen. Jos kerronta toimisi paremmin, Larssonista voisi joskus olla haastajaksi Larssonille. Vielä ei, ei lähellekään.

Ohlssonin piristävä yllätys

Kehumani Åsa-kaksikon jälkeen skandi-noirin naisten valioliigan kolmossijalla on Kristina Ohlsson. Hänen viimeisin vetonsa on pieni yllätys. Piristävä sellainen.

Ohlsson on viime vuodet kirjoittanut tasonsa hyvin säilyttänyttä Fredrika Bergman -sarjaa, jossa rikostutkimuksen ytimessä ovat olleet tuon nimihenkilön lisäksi komisario Alex Recht sekä viime vaiheessa myös Eden Lundell, suojelupoliisin terrorismitutkija. Sarjan viides ja viimeisin kirja ”Daavidintähdet” (suomennos 2015) päättyi hyvin dramaattisiin tunnelmiin, ja jatkoa jäätiin odottamaan.

Vaan mitä tekeekään Ohlsson? Kirjoittaa rikosromaanin ”Lotus Blues”, jossa ei ole tietoakaan Fredrikasta, Alexista ja Edenistä. Nyt näyttämöä hallitsee juristikaksikko Martin Brenner ja Lucy Miller. Heillä on ruotsalaisiksi niin angloamerikkalaiset nimet, että voi hyvin kuvitella Ohlssonin tai ainakin kustantajansa silmissä siintäneen vaikkapa Yhdysvaltain kirjamarkkinat. Lotus Bluesin tapahtumatkin sijoittuvat suurilta osin Teksasiin.

Brennerin toimistoon pelmahtaa eräänä päivänä mies, joka haluaa asianajajan puhdistavan sisarensa maineen. Tämä Sara on ollut hänen mielestään väärin perustein tuomiolla viidestä murhasta, joista osan on jopa itse tunnustanut. Isoimmat ongelmat ovat siinä, että Sara on tutkintavankeudessa tehnyt itsemurhan, ja pääosa epäillyistä rikoksista on tapahtunut epäselvissä oloissa Yhdysvalloissa. Kaiken kukkuraksi Saran pieni poika Mio on kateissa.

Brenner on aluksi haluton penkomaan selvänä pitämäänsä tapausta. Päätös ottaa juttu kollattavaksi varmistuu sillä, että Saran ystävä keilataan kuoliaaksi Tukholman kadulla. Rikosvälineenä on Brennerin Porsche!

Näin Martin lentää Teksasiin ottamaan selkoa Saran vaiheista au pairina Galvestonissa. Matkaan lähtee myös Lucy, Martinin ex-elämänkumppani ja nykyisen juristifirman osakas.

Vieras kulttuuriympäristö, Saran väitettyjä rikoksia ympäröivä salailu, teksasilainen rikollisverkoston lähes myyttinen pomo ”Lucifer” ja Martinin ja Lucyn kipinöivä suhde tekevät Lotus Bluesista oikein mukaansatempaavaa luettavaa. Rikosvyyhti ratkeaa lopussa vain osaksi, joten lokakuussa ilmestyvä jatko-osa ”Mion Blues” on monen lukujärjestyksessä must.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE