Perinteisessä henkilötiedustelussa vieraan valtion tiedustelu-upseeri voi vaikkapa ystävyyden varjolla rakentaa manipulatiivista yhteyttä kohteeksi valittuun ihmiseen vuosia tai jopa vuosikymmenen ennen kuin pyytää tätä syyllistymään maanpetosrikokseen. Tavoite voi olla esimerkiksi salassa pidettävän tiedon saaminen.

Supo ei voi enää nykyään tutkia itse rikoksia, mutta sen täytyy ilmoittaa poliisille riittävän vakaviin rikoksiin viittaavista löydöksistään. Vakoiluun ja törkeään vakoiluun viittaavat tiedot kuuluvat tuohon joukkoon, mutta supolta ei ole mennyt poliisille tiedustelulakien säätämisen jälkeen lainkaan henkilövakoiluun viittaavia tietoja.

Tilanne ilmeni STT:n keskusrikospoliisille osoittamalla tietopyynnöllä, jonka KRP siirsi supon vastattavaksi.

SUOJELUPOLIISIN vastatiedustelun päällikkö Pertti Haaksluoto perustelee henkilövakoilua koskevien ilmoitusten uupumista sillä, että suojelupoliisi pyrkii puuttumaan epäilyttävään yhteydenpitoon jo ennen kuin mitään rikollista on havaittavissa. Hänen mukaansa supo on siis jatkanut samalla toimintamallilla kuin ennen tiedustelulakeja.

-  Se, että puutumme asioihin ennakollisesti, edelleen jatkuu, hän sanoo.

Uutistoimisto STT kertoi viime viikolla, että syyttäjän harkittavaksi ei ole saapunut ainoatakaan vakoilujuttua sen jälkeen, kun Jukka ja Alpo Rusia epäiltiin 2000-luvun alkupuolella törkeästä vakoilusta 1960- ja 1970-lukujen aikana. Syyttäjä ei nostanut jutusta syytteitä.

Samassa selvityksessä kävi ilmi, että Suomessa ei ole välttämättä avattu ainoatakaan rikostutkintaa henkilövakoilusta vuodesta 2003 alkaen. Tätä asiaa STT ei pystynyt kuitenkaan varmistamaan, koska supo on salannut yhden törkeän ja kahden perusmuotoisen vakoilututkinnan laadun 2010-luvulta täysin.

Toisin sanoen näissä kolmessa tapauksessa kyse voi olla epäillyistä henkilövakoiluista tai yhtä lailla esimerkiksi tietoverkkoihin kohdistuneista urkinnoista.

Ennen tiedustelulakien syntymistä supo avasi vähän tai ei lainkaan henkilövakoilujuttuja, mutta jostain syystä sellaisia ei ole paljastunut myöskään tiedustelulakien säätämisen jälkeen.

TIEDUSTELULAKIEN tarkoituksena ei ole synnyttää rikostutkintoja vaan kansallista turvallisuutta takaavaa tietoa. Sivutuotteena pitäisi silti yhä syntyä esitutkintoja poliisin puolella, jos supon haaviin tarttuisi viitteitä riittävän vakavista rikoksista.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta näkee kaksi mahdollista syytä sille, että supo ei ole tehnyt keskusrikospoliisille tietoluovutuksia henkilövakoilujutuista.

-  Joko niitä vakoilujuttuja ei ole tai sitten se kynnys on niin korkea siellä lähettäjäpuolella. Että he arvioivat sitä niin, että se ei ylity, Tolvanen sanoo.

Tolvasen mainitsemien vaihtoehtojen lisäksi tilannetta voisi selittää supon sataprosenttinen onnistuminen vakoiluoperaatioiden katkaisemisessa ennen rikosten tapahtumista. Mahdollista on myös, että vakoilujuttuja on mennyt supolta täysin ohi.

Vastatiedustelu on vuosikymmenten ajan ollut suojelupoliisin ydintoimintaa. Jos supo on onnistunut ehkäisemään ennalta kaikki henkilövakoilujutut sekä ennen että jälkeen tiedustelulakien, säädettiinkö tiedustelulait vakoilun ehkäisemisen kannalta turhaan?

EDUSKUNNASSA tiedustelutoiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta valvoo tiedusteluvalvontavaliokunta. Valiokunnan puheenjohtaja Mika Kari (sd.) katsoo, että tiedustelulait tulivat tarpeeseen eikä niitä hyväksytty hetkeäkään liian aikaisin.

Hän sanoo, että Venäjän hyökkäyssota on osoittanut mahdollisuudet hyvinkin brutaaleihin keinoihin vaikuttaa toisten valtioiden itsemääräämisoikeuteen. Karin mukaan tiedustelulait antavat viranomaisille mahdollisuuden varmistaa Suomessa ja ulkomailla, millaista mahdollista painostusta ja uhkaa Suomeen voisi kohdistua.

-  Kyllä sekin kertoo parhaimmillaan meidän viranomaisten suorituskyvystä siinä tapauksessa, että näitä erilaisia toimia on pystytty pysäyttämään tai rajaamaan heti alkuvaiheessa niin, että toiminta ei ole sen pidemmälle edennyt.

Kari myös sanoo, että oikeusvaltiossa viranomaisen täytyy toimia lain mukaan. Lainsäätäjä on halunnut asettaa tiedustelulaeissa selvät rajat sille, koska ilmi tulleita tietoja täytyy toimittaa poliisille esitutkintaan.

Lakien säätämisen jälkeen supon on ollut pakko ilmoittaa poliisille sellaisista tiedoista, joista voisi seurata riittävän vakava rikosepäily. Raja kulkee tiedoissa, joista alkavasta tutkinnasta voisi seurata vähimmillään kuuden vuoden enimmäisrangaistus vankeutta.

Aikooko valiokunta kuulla supoa STT:n esille nostamista asioista?

Sitä Kari ei suostu kertomaan. Suurin osa hänen valiokuntansa keskusteluista on lähtökohtaisesti salaista, jos asiasta ei päätetä toisin. Hänen mukaansa valiokunnalla on laajat tiedonsaantioikeudet ja se reagoi tarvittaessa myös tiedotusvälineiden huomioihin.

-  Ei tässä missään umpiossa päättäjät eivätkä meidän virkamiehet ole. Yritämme luoda mahdollisimman tarkkaa kuvaa siitä, mitä tässä kentässä tapahtuu.

YHDESTÄ epäillystä vakoilujutusta supo on kuitenkin luovuttanut tietoa eduskunnalle tiedustelulakien säätämisen jälkeen. Kyse oli kyberoperaatiosta, joka kohdistui eduskunnan tietojärjestelmiin vuonna 2020.

Supo oli paikantanut hyökkäyksen Kiinaan, ja tapaus eteni törkeää vakoilua koskevaksi tutkinnaksi. Tapauksesta uutisoitiin aikoinaan laajasti, koska supo avasi sitä julkisuuteen tuolloin tavallista enemmän.

Tapaus ei ole edennyt syyteharkintaan, kuten usein hyvinkin pitkien matkojen takaa suoritettujen kybervakoilujuttujen kanssa usein käy.

Mikko Gustafsson/STT