Politiikka

Politiikan tutkija ”Pyhästä perheestä”: ”Olen sen verran terve ihminen, että en usko tai sitten minua on hurjasti sumutettu”

Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kuvassa vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kuvassa vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kuvassa vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Puoluetutkija Rauli Mickelsson olisi pitänyt vihreiden kansanedustajaa Outi Alanko-Kahiluotoa jopa ylivoimaisena puheenjohtajakandidaattina. Alanko-Kahiluoto ilmoitti kuitenkin, ettei ole käytettävissä. Pääsyyksi hän kertoi sen, että istuva puheenjohtaja Ville Niinistö tukee tehtävään kansanedustaja Emma Karia.

Niinistö on tämän jälkeen kiistänyt, että hänellä olisi kantaa tulevan puheenjohtajan nimeen.

– Aika monenkin mielestä oli sinänsä kyllä vähän outo veto Outi Alanko-Kahiluodolta, että hän tässä vaiheessa luopui, Rauli Mickelsson sanoo.

Politiikan tutkija ja kommentaattori Mickelsson on itse ollut vihreiden jäsen vuodesta 1984 ja vielä parisen vuotta sitten hän oli mukana laatimassa vihreiden tavoiteohjelmaa.

Tästä huolimatta Mickelsson sanoo, ettei osaa sanoa, mitä on Outi Alanko-Kahiluodon päätöksen taustalla.

– En ole mitenkään seurannut varsinkaan viime vuosina vihreiden sisäistä keskustelua. Ohjelmatyöryhmää johti Alanko-Kahiluoto ja siellä keskusteluilmapiiri oli hyvä. Mitään kovin järjestäytyneitä fraktioita puolueessa ei ainakaan tällä hetkellä ole, Mickelsson katsoo.

Saattaa vaikuttaa kunnallisvaaliehdokkaiden hankintaan.

Outi Alanko-Kahiluodon on arveltu edustavan vasemmistolaisempaa linjaa kuin Ville Niinistön. Tähän Mickelsson toteaa, että oikeisto–vasemmisto-akselilla kaikkien vihreiden kansanedustajien voidaan katsoa olevan vasemmalla, poikkeuksena ehkä Antero Vartia.

Vihreiden ex-puolusihteeri Panu Laturi syytti Alanko-Kahiluotoa ”omiin muroihin pissimisestä”.

– En osaa sanoa sitä. Joku toinen sanoo, että on ihan hyvä, että tuodaan esille ongelmia, joita puheenjohtajakamppailussa on, Mickelsson kommentoi.

Mitä viime päivien julkisuudesta vihreille seuraa?

– Se saattaa vaikuttaa välittömästi kunnallisvaaliehdokkaiden hankkimiseen, mutta ymmärtääkseni sekin on aika hyvällä tolalla. Kyllähän tällaiset kohut aika nopeasti unohtuvat.

Vihreissä puolueen puheenjohtajana voi toimia vain kolme kahden vuoden kautta eli yhteensä kuusi vuotta putkeen. Mickelsson ei luopuisi rotaatiosta.

– Varsinkin nykyisin kun informaatio on tiheää, puheenjohtaja kuluu muutamassa vuodessa, Paavo Arhinmäkikin (vas.) luopui 7 vuoden jälkeen ja demareissa puheenjohtaja on vaihtunut aika useasti ja kokoomuksessakin.

Onko Niinistö kulunut?

– En minä tiedä. Viime keväänä voivoteltiin, että hän olisi jatkossakin hyvä puheenjohtaja ja hän on saanut vihreät nousuun ja yhtenäiseksi. Nyt on ollut lehdistössä syyttelyä, että hän olisi populisti. Se on varsin luonnollista että ihmiset kuluvat julkisuudessa, kyllästytään ihmiseen, siksi rotaatiosääntö on hyvä, pakotetaan valitsemaan uusi puheenjohtaja. Max Weber puhui jo 1900-luvun alussa karisman väsymisestä, nousu ei jatku ajattomuuksiin koskaan.

”En nähnyt mitään vaikutusyritystä.”

Mickelsson itse katsoo, ettei Niinistö ole populisti. Puheenjohtaja ei tutkijan mukaan yksinkertaista monimutkaisia asioita tai ratsasta eliitinvastaisuudella tai jyrkillä vastakkainasetteluilla. Päinvastoin jossain vaiheessa Niinistön katsottiin esiintyvän monimutkaisesti ja -tulkintaisesti.


Vihreiden kannatus on tullut viime aikoina alaspäin oltuaan jonkin aikaa erittäin hyvissä lukemissa.
– Kuntohuippu on ikään kuin tässä vaiheessa saavutettu, en osaa sanoa miksi. Oleellista gallupeissa on, että niissä vain pieni osa ihmisistä sanoo kantansa.

Vihreiden niin sanotulla ”Pyhällä perheellä” arvellaan yhä olevan paljon vaikutusvaltaa. Perheen jäseniksi luetaan puolueen perustamisesta saakka vaikuttamassa olleet Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Osmo Soininvaara.

Mickelsson pyrkii toppuuttelemaan ajatusta Pyhän perheen vaikutusvallasta.

– Tunnen Soininvaaran, Hautalan ja Haaviston aika hyvin. Ajatus Pyhästä perheestä lähtee siitä, että he pitäisivät naruja käsissään. Kun olin mukana Alanko-Kahiluodon johtamassa ohjelmatyöryhmässä, siellä oli kyllä myös Haaviston avustaja. Hänkään ei ollut kuin parissa kokouksessa ja hän oli varmaan ihan omaa pätevyyttään, en nähnyt mitään vaikutusyritystä, Mickelsson veistelee.

– Olen sen verran terve ihminen, että en usko tällaiseen vaikuttamiseen tai sitten minua on hurjasti sumutettu. Jos Pyhä perhe vaikuttaa, se on kyllä tosi salaista vaikuttamista. Pyhä perhe on kiva tarina, se pitäisi todentaa, että se on olemassa edelleen. Minä en ole löytänyt evidenssiä, hän jatkaa.

Mickelssonin näkemys on, että Pyhällä perheellä oli aikanaan vaikutusvaltaa, kun puolue oli vielä pieni ja helsinkikeskeinen. Myös Pekka Sauri oli keskeinen vaikuttaja.

– Nyt vihreät on monta kertaa isompi porukka. Tuskin perheellä enää suurta vaikutusta on.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat