”Me kuulumme yhteen myös niiden kanssa, joiden puolesta täällä vuonna 1918 jäi rukoilematta ja jotka jäivät hautaansa siunaamatta. Ei siitä ole huolta, etteikö Jumala olisi heidät koko ajan tuntenut, mutta nyt on meidän vihdoin aika osoittaa toinen toisillemme ja kaikille, että me tunnemme ja tunnistamme heissä veljemme ja sisaremme, ystävämme ja toverimme. Ihmisen, rukouksin ja siunauksin kannettavan ja saatettavan”, piispa Kalliala sanoi siunauspuheessaan.

”Me olemme tänään täällä siksi, että jotakin olennaista on jäänyt rukoilematta ja toteutumatta. Kun rukoilee, ei voi olla kokematta, että on sellainen kuin muutkin, että muita parempi ei ainakaan ole, että jakaa saman ihmisyyden kaikkien kanssa. Vuoden 1918 muistelu on tuonut esiin, kuinka tavattoman moni sentään silloinkin edelleen tunnisti ja tunnusti vastapuolella olevien ihmisarvon ja inhimillisen arvokkuuden. Kuitenkin toisten ihmisyyden peittivät kauhistuttavassa määrin pelko ja viha.”

Piispa Kalliala paljasti keskiviikkona myös punaisten vainajien muistolle omistetun muistomerkin Porin Kirkkopuistossa. Reliefin on suunnitellut kuvataiteilija Marjo Heino.

Kalliala totesi, että muistomerkkien tehtävä on muistuttaa paitsi menneestä myös siitä, millaisen tulevaisuuden puolesta meidän on tehtävä työtä.

”Niiden tehtävä on näyttää meille koko totuus Suomen tarinasta niin kattavasti kuin suinkin. Se totuus tekee meistä vapaita elämään ja olemaan ihmisiksi.”