Pääkirjoitukset
31.5.2018 18:00 ・ Päivitetty: 14.8.2018 11:37
Porvari-ideologian liima hapertuu
Onko politiikka rikki? Näin on moni kysynyt hallituksen sote-farssia seuratessaan. Ei ehkä rikki, mutta vähintään säröillä.
Lähipäivinä selviää soten ja maakuntamallin kohtalo. Maakuntavaaleja tuskin tulee lokakuussa. Sen asemesta voi syksyllä olla jo edesssä ennenaikaiset eduskuntavaalit, jos hallitus kaatuu erimielisyyksiin soten valinnanvapauden ja maakuntamallin toteuttamisessa. Esimerkiksi SDP on valmis eduskuntavaaleihin, jos sote ja hallitus kaatuvat perustuslakivaliokunnan lausuntoon.
Juha Sipilä puhui vielä viikonloppuna pääministerin kyselytunnilla lämpimikseen hallituksen yhtenäisyydestä, vaikka kokoomuksen Petteri Orpo oli jo aikaisemmin viikolla vihjannut, että maakuntamallikaan ei toteudu, jos kokonaisuus ei täytä kokoomuksen tavoitteita eli valinnanvapautta.
Viime vuoden tilanteen perusteella Suomi on Euroopan maiden vertailun kärkimaita terveydenhoidon saatavuuden, kustannustehokkuuden ja hoitotulosten perusteella.
Kokoomus vetäytyisi maakuntien ja valinnanvapauden koplaussopimuksesta, jos sen osa sopimuksesta jäisi täyttymättä. Ja miksi ei tässä tapauksessa vetäytyisi, kun kokoomus ei alun alkaenkaan ollut innostunut 18 maakunnan mallista. Kokoomuksen reilun viikon päästä järjestettävästä puoluekokouksesta on tulossa todella mielenkiintoinen. Aikamoisia kompromisseja tarvitaan, jos hallitus aikoo selvitä kautensa viimeisestä vuodesta.
Hallitus on ajanut ideologian laput silmillä sote-uudistusta asiantuntijoista ja laeista piittaamatta. Myös tuoreet vertailut horjuttavat hallituksen perusteluja. Viime vuoden tilanteen perusteella Suomi on Euroopan maiden vertailun kärkimaita terveydenhoidon saatavuuden, kustannustehokkuuden ja hoitotulosten perusteella.
Ratkaisu ei ole monen keskustapäättäjän jo sivulauseissa tarjoama maakuntien verotusoikeus.
Lisää aiheesta
Sote-uudistuksen tarpeellisuudesta taitaa Suomessa olla vahva yksimielisyys, sillä terveydenhoidon kulujen kasvu pitää saada kuriin. Hallitus on viuhuttanut uudistustaan ajaessa suuria lukuja, mutta edelleen on vaikea hahmottaa, mistä tavoitellut suuret säästöt lopulta saataisiin. Etenkin sen jälkeen, jos ensin luodaan monen asiantuntijan mielestä turha ja kallis maakunnallinen kolmas hallintoporras.
Puhutaan ”järjestämisvastuun suuremmista hartioista”, mutta miten se konkreettisesti esimerkiksi toisi lisää panostuksia ennaltaehkäisevään perusterveydenhoitoon ja vähentäisi kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta? Tällä hetkellä ainoa todellinen menoleikkuri näyttää olevan vanhanajan menokatto, jonka valtio asettaisi maakunnille. Tosin sekin saattaa törmätä lainsäädäntöön.
Ratkaisu ei ole monen keskustapäättäjän jo sivulauseissa tarjoama maakuntien verotusoikeus. Oma verotus olisi maakunnallisen demokratian kannalta hyvä ratkaisu, mutta vaarana on, että se hyydyttäisi palvelujen ”uudistuspakon” ja lisäisi kuntien epätasa-arvoa. Lisäksi vaarana on, että kolmas verotusporras lisäisi kokonaisveroastetta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.