Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Postinjakelua vai puutarhanhoitoa?


Postin yleispalveluvelvoitteesta eli postin jakelusta on oltu Suomessa ylpeitä vuosisatoja, mutta ei olla enää. Keskustalaisen pääministerin Juha Sipilän myötävaikutuksella on liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin mahtikäskyllä heikennetty postin kulkua niin, että yleispalveluvelvoite kattaa enää vain postimerkein varustettujen kirjeiden jakelun viisi kertaa viikossa. Muu posti on uhrattu riistokapitalismille eli bisnekselle.

Luin Helsingin Sanomista maanantaina 24.4. kuinka Munkkiniemessä on ollut yli viikon katkoksia postinjakelussa. Kun asiaa oli ryhdytty selvittämään, löytyi syy liian vähäisestä henkilökunnasta jakelukeskuksessa.  Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöitä on postin jakelussa vähennetty muita hommia tekemään.

Posti on postin irvikuva, ja postitalot myyty ruokakauppiaille.

Postinen, postin mainoslehdykäinen, mainostaa Postin Kotipalveluita otsikolla: ”Aktiivista elämää ja iloista mieltä”. Posti tarjoaa monipuolista apua arkeen ympäri Suomen. Mummo tai pappa saa 55,65 euron hintaan neljä puolen tunnin ulkoilukertaa ulkoilukaverin (entisen posteljoonin) kanssa. Tämä on käsittämätöntä. Eikö Suomessa ole vanhusten auttamista varten oma lainsäädäntönsä? Kyllä on. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunta huolehtii ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden laadukkaista sosiaali- ja terveyspalveluista, joilla tuetaan ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Tämä ei todellakaan ole Postin tehtävä.

Siis postin työntekijät hoitavat nykyisin kunnan velvollisuuksien piiriin kuuluvia hoivatöitä tai leikkaavat nurmikoita ja haravoivat pihoilta syyslehtiä.

R-kioskin ja K-marketit jakavat paketteja, myyvät postimerkkejä, en tiedä käsittelevätkö kirjattuja kirjeitä, mutta ainakin R-kioskeista voi hakea myönnetyn passin tai ajokortin.

Mielestäni nämä tehtävät ovat postin perustöitä jakelutyön ohella, mutta eikö mitä. Julkisten palveluiden yksityistäminen on Sipilän hallituksen ideologinen perustehtävä ja valitettavasti se on siinä onnistunut. Posti on postin irvikuva, ja postitalot myyty ruokakauppiaille.

Kolumni

Timo_Viitanen

Timo Viitanen on hämeenlinnalainen SDP:n valtuutettu.

Viitanen: Lasten koulukyyti molempien vanhempien luota

Hämeenlinna on ja haluaa olla lapsiystävällinen kunta. Kaupunki on saanut kolme kertaa UNICEFin myöntämän lapsiystävällinen kunta – kunniamaininnan. Lapsijärjestö Nuoret Kotkat palkitsi Hämeenlinnan lapsiystävällisenä kaupunkina.

Hämeenlinnan sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jätti valtuutettu Timo Viitasen ideoiman valtuustoaloitteen, jolla lapset saisivat koulukyydin molempien vanhempien kotoa, jos vanhemmat ovat eronneet.

Suomessa noin 30 000-40 000 lasta kokee vanhempien eron vuosittain. Vanhemmat sopivat tai oikeus päättää usein yhteishuollosta. Monessa eroperheessä lapsella on käytännössä kaksi kotia.

Vanhemmat joutuvat kuitenkin eriarvoiseen asemaan, koska toinen nimetään lähivanhemmaksi ja toinen etävanhemmaksi. Lapsen etu on, että molemmat vanhemmat ovat tasavertaisesti läsnä lapsen arjessa. Lainsäädännön ja palvelujen pitää tukea tasavertaisuutta.

Lasten vuoroasuminen lisääntyy ja sitä edistävät hyvät kokemukset, laaja tutkimustieto, Euroopan neuvoston suositus(2079/2015) sekä parhaillaan uudistettava lastenhuoltolaki.

Sosialidemokraattien mielestä Hämeenlinnan tulisi tukea eroperheitä ja taata lapsille mahdollisuus tasapuolisesti molempiin vanhempiin. Arkea helpottaisi se, että koulukuljetus voitaisiin myöntää molempien vanhempien luota Hämeenlinnan sisällä, ei ainoastaan lähivanhemman luota. Nyt lapsella on oikeus koulukyytiin virallisesta osoitteesta ja se on lähivanhemman osoite.

Timo Viitanen kuvaa aloitteessa tilannetta esimerkin kautta.

– Jos lapsi on loukannut itsensä, eikä pääse kulkemaan kouluun, niin hän saa vain toisesta kodista saa kyydin kouluun ja ns. etävanhempi joutuu järjestämään kouluun kyydin luotaan. Tilanteet eivät aina ole helppoja. Tällainen eriarvoistuminen pitää saada pysähtymään, se on lasten etu.

– Lapselle molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä, mutta jos palvelujen lähtökohdat laittavat vanhemmat eriarvoiseen asemaan, niin se ei ole keneenkään etu, varsinkaan sen lapsen, Viitanen muistuttaa.

Rääkkylässä hyväksytään jo vuoroasuminen ja kahdessa kodissa asuminen viralliseksi oppilaaksioton perusteeksi kouluvalintaa tehdessä. Vantaalla asiasta on tehty valtuustoaloite, jonka on allekirjoittanut lähes 50 valtuutettua, 67 valtuutetusta, myös Helsingissä pohditaan koulukyytilinjauksia.

Sosialidemokraattien mielestä Hämeenlinnan tulee olla edelläkävijä lasten elämää koskevissa asioissa ja lasten oikeuksien edistämisessä. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää, että eroperheiden lapsille järjestetään koulukyyti jatkossa molempien vanhempien kotoa ja kaupunki valmistelee pelisäännöt, joilla koulukyyti turvataan.

Tarja Filatov

Timo_Viitanen

Timo Viitanen on hämeenlinnalainen SDP:n valtuutettu.

Kolumni

Hämeenlinna on nostanut lasten ja nuorten ääntä kuuluville – kiitokseksi Kotkien lapsitekopalkinto

Sosialidemokraattinen varhaisnuorisojärjestö Nuoret kotkat on myöntänyt Hämeenlinnan kaupungille Vuoden 2017 lapsitekopalkinnon. Se myönnetään henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena hyväksi tehdystä työstä.

Palkinto tulee Hämeenlinnalle, koska se on viime vuosina nostanut lapset ja nuoret keskiöön päätöksenteossa. Kaupunki on ansiokkaasti kehittänyt heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja vaikuttaa. Lasten ja nuorten hyvinvointia on vahvistettu erilaisin toimin.

Kotka-järjestö kiittää Hämeenlinnaa siitä, että kaupunki on nostanut lasten ja nuorten ääntä kuuluville. Muun muassa harrastusmahdollisuuksia on parannettu, perusopetukseen on lisätty osallisuutta ja vaikuttamista ja lisäksi kaupunki on perustanut nuorten vaikuttajaryhmiä.

Hämeenlinnan kaupunki otti vuoden 2011 alusta käyttöön ”Vaikuttamisen polun”. Sen tavoitteena on antaa kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja toimintaympäristöönsä. He ovat saaneet itse rakentaa Vaikuttamisen polun sisältöä. Lisäksi kaupunki on kokeillut ja kehittänyt erilaisia kuulemismenetelmiä.

Nuorten kotkien puheenjohtaja Nasima Razmyar luovuttaa palkinnon, kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen valmistaman Simpukan, Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäiväjuhlassa ensi viikon perjantaina.

Ensimmäisen Vuoden lapsitekopalkinnon sai Helsingin kaupunginteatteri vuonna 1991. Sen jälkeen palkinnon ovat saaneet muun muassa kirjailija Mauri Kunnas, KiVa-koulu-hanke, näyttelijä Eila Roine, Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva sekä Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminta.

Edellisen kerran palkinto on myönnetty vuonna 2015, jolloin palkinnon sai lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Kolumni

Terttu Mäkinen

Omakuva: Terttu Mäkinen haluaa vaikuttaa poliittiseen keskustelukulttuuriin

Terttu Mäkisen kotikuntana on ollut vuoden 2011 alusta Asikkala. Aiemmat vuodet 1965-2010 koti oli Jyväskylässä.

–  Mieheni Hannun eläköidyttyä Jyväskylän Yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksen tehtävistä, hän paneutui uusintamaan ja laajentamaan Asikkalan Vesivehmaan Kopsuolla sijaitsevaa kesämökkiämme ympärivuotiseen asumiseen sopivaksi, ja muutimme mökille vuoden 2010 lopussa. Mökin rakennusprojekti kyllä näyttää olevan ikuinen, mutta silti nytkin joulun 2017 vietimme 14 hengen perhejoukolla mökillä. Lapsia meillä on kaksi, poika ja tytär, lastenlapsia on kuusi, nuorin vuoden ja vanhin 17 vuotta.

Vuosi 2017 oli Terttu Mäkiselle tosiasiallinen muuttovuosi, sillä syyskuussa 2017 hän siirsi vastaanottonsa Jyväskylästä Asikkalaan Vääksyyn. Jäätyään eläkkeelle Jyväskylän kaupungin aluepsykologin työstä hän jatkoi ammatinharjoittajana ja sittemmin yrittäjänä psykoterapeutin/kliinisen neuropsykologin praktiikkaa sekä Jyväskylässä että Asikkalassa. Nyt toiminta on keskittynyt Asikkalaan.

– Jatkan käyntejä yhä myös Jyväskylässä, jonne vetävät potilaiden lisäksi Työväen kulttuuritapahtuma Jyväskylän Talvi Ry:n puheenjohtajuus, tyttären perhe sekä Keski-Suomessa sijaitsevat lähisuvun haudat ja elävät sukulaiset. Yhteys Jyväskylään jatkuu melko tiiviinä, kun muun muassa valmistelemme helmikuun 21.-25. päivien 2018 Jyväskylän Talvi ry:n festivaalia, jossa puheohjelmistossa teemoina ovat vuoden 1918 sisällissodan kokemukset ja olemmeko niistä oppineet, työn käsite ja työn tulevaisuus sekä Eurooppa – onko se kansalaisten yhteiseksi ja omaksi kokema.

Luonto on Terttu Mäkiselle hyvin tärkeä. Hän sienestää, marjastaa ja vain kulkee metsissä. Mäkiset veneilevät perheen ja ystävien kanssa Päijänteellä ja merillä.

Kansainvälisiin oman alansa kongresseihin Terttu Mäkinen osallistuu säännöllisesti, sillä hän edustaa ammatillista yhteisöään maailmanlaajuisessa järjestössä (IFPS, International Federation for Psychoanalytic Societes). Hän on mukana myös Therapeia-säätiön toimitusneuvostossa, joka toimittaa Psykoterapia –lehteä.

Päätöksentekijöinä valttejamme ovat kouluttautuminen, identiteetin avartuminen ja utelias avautuminen ulospäin omat juuret tunnistaen.

– Olen Asikkalan Sosialidemokraatit ry:n puheenjohtaja, kunnanvaltuutettu, hyvinvointilautakunnan jäsen, Salpaus-kuntayhtymän yhtymäkokousedustaja, Hämeen piiri – ja naispiirikokousedustaja sekä naispiirin hallituksen jäsen. Jonkin verran toimin omassa seurakunnassani, esimerkiksi syksyllä 2017 olin mukana vetämässä naisten kasvuryhmää. Lukemiseen ja kirjoittamiseen haluaisin enemmän aikaa, mutta vielä toistaiseksi mummon tärkeät tehtävät ovat prioriteetteja.

Kuntapolitiikka Asikkalassa tuli Mäkiselle osaksi sen vuoksi, että nuorempia demareita puuttui ja ehdokkaita tarvittiin. Jyväskylässä hän oli ollut kuntapolitiikassa mukana monin tavoin. Erityisiä tavoitteita tai pyrkimyksiä Terttu Mäkisellä ei ollut. –  Olin yllättynyt, kun tulin valtuustoon valituksi. Aiemmalla kaudella olin varavaltuutettuna kunnanhallituksessa kaksi vuotta, kunnes johtosääntömuutoksella kunnassa varavaltuutetut rajattiin pois vastaavista luottamustehtävistä.

Puolueeseen olen liittynyt jo 1970 –luvulla. Tulen maanviljelijäperheestä ja siten keskustalais-kokoomuslaisen arvomaailman piiristä, Mäkinen kertoo.   – Ehkä kokemukseni maaseudun naisen asemasta ja tyttönä olemisesta olivat pääsyyt siihen, että Keskustapuoluetta en missään tapauksessa voinut poliittiseksi kodikseni ajatella. Opiskeluaikana minulle em. puolueen jäsenkirjaa kyllä aktiivisesti tarjottiin. Äitini oli syntynyt helmikuussa 1918 – kenties joku säie yhteiskunnalliseen ajatteluuni tulee perintönä häneltä.

Asikkalan kuntapolitiikan haasteet ovat monet. Moniarvoisuus, erilaisuuden sietäminen, avoimuus ja läpinäkyvyys, poliittinen keskustelukulttuuri ja yhteistyökyky sekä –halu ovat asioita, joihin Terttu Mäkinen haluaa vaikuttaa. Lapsuutensa ensimmäiset 11 vuotta hän vietti pienessä maalaispitäjässä sodan jälkeisen uudisrakentamisen köyhyydessä, seuraavat keskikoulu- ja lukiovuodet vasemmistolaisessa tehdaspitäjässä asuen isänsä Hilja -serkulla, joka teki kolmivuorotyötä tehtaassa, sitten alivuokralaisena opiskelemassa Jyväskylässä ilman, että oli varaa joka päivä edes syödä.

– Elämässä ilmiöt ja asiat eivät ole mustavalkoisia tai yksinkertaisia, ne ovat monimuotoisia ja –kerroksisia. Asikkalan historiassa sisällissodalla tuntuu olevan voimakkaasti vapaussodan kaiku. Ehkäpä osaltaan sen vuoksi demareihin sijoittuu vieraus, pelko ja jopa torjunta. Haluan tehdä yhteiskunnallista työtä sen eteen, että demokratia paranee ja niin valkoisten kuin punaisten nykyiset ja tulevat jälkeläiset ovat yhtä arvokkaita ja hyväksyttyjä olemaan olemassa tässä kunnassa tai siinä, joksi se tulevaisuudessa kehkeytyy.

Asikkalalla on hieno sijainti lähellä kasvukeskuksia ja pääkaupunkiseutua. Päijänne on helmenä lähellä. Päätöksentekijöinä valttejamme ovat kouluttautuminen, identiteetin avartuminen ja utelias avautuminen ulospäin omat juuret tunnistaen, Terttu Mäkinen tiivistää.

 

 

 

 

Terttu Mäkinen

Kolumni

Satu-Maria Hietala-Virtanen

Omakuva: Satu-Maria Hietala-Virtanen toivoo päätöksentekoon avarakatseisuutta

Satu-Maria Hietala-Virtanen on kotoisin Hausjärven Oitista. Hän on asunut nyt kymmenen vuotta Lopella ja viihtynyt erinomaisesti. – Olen koulutukseltani lähihoitaja, tällä hetkellä työskentelen alakoulun kuntouttavassa luokassa. Samalla opiskelen yhteisöpedagogiksi.

Hietala-Virtasen perheeseen kuuluvat aviomies ja 13- ja 15- vuotiaat lapset sekä koira. Satu-Maria harrastaa liikuntaa eri muodoissa, leipomista ja sekä kirjallisuutta.

Millainen ihminen on kuntapäättäjäroolin takana?

– En koe että minulla on minkäänlaista kuntapäättäjäroolia. Uskon että juuri tästä syystä minua on äänestetty, että olen aina täysin oma itseni, vahvuuksineni ja heikkouksineni. Olen hyvin ihmisläheinen ja empaattinen, toiset huomioonottava ja rehellinen.

Satu-Mariaa sai kosiskella aika pitkään mukaan kuntapolitiikkaan. Aikaa kului lähes vuoden päivät ja lopulta oma äiti oli se, joka sai pään kääntymään. Satu-Maria mietti asiaa niin pitkään siksi, että ehdokkuus ei ollut hänelle mikään pikku juttu.  – Mietin että jos minut valitaan, onko minusta niin vastuulliseen tehtävään. Lopulta päätin että jos tulen valituksi, lupaan tehdä aina parhaani.

Tuore päättäjä haluaa olla olla avuksi heille, jotka eivät itse tiedä miten asioita voisi viedä eteenpäin. Erityisesti lasten ja nuorten asiat ovat hänelle tärkeitä ja heidän tilannettaan tulisi parantaa entisestään. Kunnan työntekijöiden asiat ovat myös aina olleet hänelle tärkeitä. Hietala-Virtanen on toiminut pari vuotta myös koulunkäyntiavustajien luottamusmiehenä. Vaikuttamisen paikkoja Satu-Maria Hietala-Virtasella on Lopella valtuuston lisäksi kunnanhallituksessa, perusturvalautakunnassa. Ylikunnallisia luottamustehtäviä ovat maakuntavaltuuston jäsenyys ja Hämeen liiton tarkastuslautakunnan jäsenyys.

SDP puolueena on yksinkertaisesti perintöä kotikasvatuksesta, toteaa Satu-Maria.

Keskustellessa kuntapolitiikan keskeisimmästä haasteesta omassa kunnassa, Satu-Maria toteaa olleensa vasta kovin vähän aikaa mukana, mutta jo tällä tiedolla hän sanoo toivovansa avarakatseisuutta ja toisten huomioon ottamista kaikilta kuntapolitiikassa mukana olevilta.

– Teemme kaikki työtä oman kotikuntamme parhaaksi, ja vaikka joskus olemme eri mieltä asioista, toivoisin ihmisten kunnioittavan myös sitä.

Parasta Lopella on Satu-Marian mukaan se, että sinne on helppo tulla ja hyvä asua. Peruspalvelut ovat hyvät ja niiden eteen tehdään koko ajan tosissaan töitä. – Minusta Loppi on niin hieno kunta, että olen itse tämän valinnut perheelleni kodiksi.

Jos Satu-Maria saisi korjata yhden asian päätöksenteossa, hän lisäisi tässäkin avarakatseisuutta, tutustumista eri aloihin ja toimipisteisiin kunnassa, että tiedettäisiin mitä päätetään ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Keskusteluja työntekijöiden kanssa ja jalkautumista työpaikoille tarvitaan lisää.  – Tiivistetysti siis mietittäisiin asiaa useammalta kantilta ennen lopullista päätöstä, ettei mentäisi perä edellä puuhun.

Satu-Maria Hietala-Virtanen

Kolumni

Me too -kampanja

LKS 20171212 LKS 20171127 LKS 20171021 Sosiaalisessa mediassa leviävä Me too -kampanja (minä myös) haluaa kiinnittää huomiota naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Tarja Filatov: Häirintä on häpeällistä vallankäyttöä


–  Jokaisella ihmisellä on oikeus kehoonsa, koskemattomuuteen ja ihmisarvoiseen kohteluun. Seksuaalinen häirintä on aina väärin. Sitä ei pidä hyväksyä eikä vähätellä, linjaa kansanedustaja Tarja Filatov.

Jokaisella meistä on vastuumme seksuaalisen häirinnän kitkemisessä. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme. Filatov painottaa, että erityinen vastuu vallanpitäjillä on suojata niitä, joiden on vaikkein pitää itse puoliaan.

Seksuaalisen häirinnän ydin on siinä, että se on tarkoituksellista, ei-toivottua ja yksipuolista seksuaalisväritteistä käyttäytymistä ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tarja Filatov muistuttaa, että häirinnällä ei ole tiettyä muotoa. Se voi olla sanallista tai sanatonta, fyysistä tai psyykkistä.

Kyse on myös vallankäytöstä

Hiljaisuuden muuri on murtumassa seksuaalisen häirinnän ympärillä. – Emme saa palata hiljaisuuteen nyt julkisuuteen nousseiden tarinoiden ja kampanjoiden jälkeen, vaan meidän on kasvatettava tietoisuutta, luotava keskustelulla rajoja ja löydettävä tehokkaampia välineitä ehkäistä ja puuttua häirintään.

Seksuaalisen häirinnän torjunta on vaikeaa, koska uhriksi joutumiseen liittyy häpeää. – Häpeä ei ole uhrin, vaan seksuaalisen häiritsijän häpeää, painottaa Tarja Filatov.

Laki kieltä yksiselitteisesti seksuaalisen häirinnän ja väkivallan. Tarja Filatov nostaa esiin myös mahdollisuuden vahvistaa lainsäädäntöä tältä osin. Hänen mukaansa esimerkiksi seksuaalinen ahdistelu –rikosta tulisi muuttaa siten, että sen piiriin kuuluu myös toistuva, sukupuolen perusteella halventava puhuttelu. – Nykylaki kieltää vain fyysiset teot. Raiskauksen tunnusmerkistöön voidaan lisätä suostumuksen puute, joka vahvistaa näyttöä. Samoin translakia tulee uudistaa, hän linjaa.

Hiljaisuuden muuri on murtumassa seksuaalisen häirinnän ympärillä.

– On myös mietittävä pitäisikö osassa syrjintärikoksia luoda mekanismi, jossa oikeuden hakeminen ei olisi yksin uhrin kontolla. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimus kertoo, että Suomessa tunnetaan puutteellisesti tasa-arvo ja syrjntätoimijoita. Tämän perusteella voisi olettaa, että moni häirinnän uhri ei tunne reittiä, josta apua voi saada. Siksi tiedottamisella ja kampanjoilla on väliä, Filatov painottaa.

Työelämässä voidaan käyttää jo olemassa välineitä, esimerkisi tasa-arvosuunnitelmaa. Niiden yhteydessä häirintä voidaan ottaa puheeksi ja käydä yhdessä läpi pelisääntöjä, Filatov toteaa ja muistuttaa, että kehittämällä olemassa olevia tasa-arvo ja yhdenvertaisuusvälineitä voidaan ottaa monta askelta eteenpäin.

Koulussa yhdenvertaisuussuunnitelma voi toimia puuttumisen välineenä. Välineitä on jo nyt, kunhan osaamme ja haluamme käyttää niitä.

– Oleellisinta on, että uhrista ei tule kaksinkertaista uhria. Ensin seksuaalisen häirinnän ja sen jälkeen vähättelyn, syyllistämisen ja puuttumattomuuden uhri. Tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, miten häirintä kytkeytyy alistamiseen, syrjintään ja väkivaltaan. Pienempi teko johtaa herkästi isompaan.

Kansanedustaja Tarja Filatov perää hyviä käytäntöjä häirinnän kitkemiseksi. Seksuaalisen häirinnän uhrin pitää tietää, kehen ja minne olla yhteydessä, kun häirintää tapahtuu. Aina näin ei ole.  – Tarvitsemme tietoa, mutta myös uusia matalan kynnyksen auttavia kanavia.

Näitä asioita Tarja Filatov olisi nostanut esiin eduskunnan tämänpäiväisessä ajankohtaiskeskustelussa, jos olisi saanut puheenvuoron. En saanut, mutta onneksi moni muu sai, Filatov toteaa.

 

 

Me too -kampanja

LKS 20171212 LKS 20171127 LKS 20171021 Sosiaalisessa mediassa leviävä Me too -kampanja (minä myös) haluaa kiinnittää huomiota naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER