Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

Prätkät ja kuunarit sitten unohdettiin

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaiden huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia.

Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muitakin päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan noin 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy muun muassa korkeaa osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteelliselle tutkimukselle mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja korkean osaamisen palvelut, muun muassa opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin myös supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka verotuksen tiukemman palkkaprogression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna viisi prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle.

Tämä kaikki on pois köyhiltä lapsiperheiltä ja lapsilta. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa euroa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen?

Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansan- ja takuueläkettä leikataan. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muiden palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Antti Jehkonen

Kirjoittaja on Voionmaan koulutuskeskuksen koulutuspäällikkö

Pelastakaa sotamies Pekka Salmen perusoikeudet

Meillä jokaisella on oikeuksia – ne perustuvat vapauteen, jota sosialidemokratia vaalii. Meillä on vapaus järjestäytyä ja vaikuttaa. Valtaosa lainsäädännöstämme pohjautuu järjestäytymisvapauden saavutuksiin. Meidän vapautemme on vapautta köyhyydestä, riistosta ja alistamisesta. Meillä on ihmisarvo, jonka voimalla voimme tasapuolisesti neuvotella työelämän asioistamme – me katsomme omistavaa luokkaa silmiin, emme yksin vaan yhdessä.

Voiko olla vuokratalosäätiön toimitusjohtaja ja valtuutettu yhtä aikaa? Asia on joillekin mitätön – valtapolitiikkaa. Asia on joillekin näpäytystä ja naureskelua. Viisastelua – besserwisseröintiä – pykäläsekoilua. Vaan kun ei ole – kyse on siitä vapaudesta, jolla muutamme maailmaa.

Olla ehdolla vaaleissa – mikä kunnia.

Perusoikeuksiimme ja -velvollisuuksiimme kuuluu osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Jos halutaan estää perusoikeuksien toteutuminen, siihen todistustaakka on oikeuksien estäjällä. Kansalaisen ei tarvitse anella oikeuttaan vaikuttaa eikä osoittaa mieltään, ei tarvitse pyytää sananvapautta eikä äänestämisen oikeutta.

Olla ehdolla vaaleissa – mikä kunnia. Saada ääniä ja menestyä, mikä ilo ja nöyryys siitä seuraa. Valta ja toimeksianto, joka on äänestäjien tahto, on lahjomatonta ja ainutkertaista.

Pekka Salmelta vietiin perusoikeus, oikeus tehdä haluamaansa työtä ja vaikuttaa yhteiseksi hyväksi. Perustuslakikäsityksemme estävät kansanvaltaisen vaikuttamisen niiltä henkilöiltä, jotka katsotaan toimessaan palvelevan kansanvaltaa, annetulla valmisteluvallalla tai tuomiovallalla tai hengellään.

Kuinka kauan säätiön hallitus saa jatkaa ja muokata perusvapauksia?

Haluan kuulla, miten Tampereen poliittinen johto perustelee yhden säätiön luomaa laintulkintaa. Minkä laintulkintaoikeuden omistaja ja säätiön hallituksen nimittäjä (kaupunginvaltuusto) antaa säätiön hallitukselle? Miksi kaupunginvaltuusto antaa säätiön määritellä nimittäjänsä eli kaupunginvaltuuston jäsenen asemaa?

Missä on kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ojentava kanta? Mitä tekee pormestari? Kuinka kauan säätiön hallitus saa jatkaa ja muokata perusvapauksia? Kuuluuko tämä säätiön toimialaan?

Haluan kuulla perustelut, viitaukset oikeustapauksiin ja asiantuntijoiden lausunnot. Päätösvalta ei kuulu säätiölle – päätösvalta valtuuston jäsenyydestä kuuluu valtuustolle ja tuomioistuinlaitokselle sekä ennen kaikkea äänestäjille. Kansanvalta ei ole säätiövaltaa.

Antti Jehkonen

Kirjoittaja on Voionmaan koulutuskeskuksen koulutuspäällikkö

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

Terveyskeskuslääkärin mahdoton tehtävä

 

Työpäivän minuutit kiirehtivät. Olen myöhässä ja suolet purnaavat nälästä. Kaksikymmentä minuuttia on lyhyt aika. Seuraavana asiakkaana on hyvin tuntemani rouva ”Lehikoinen” tai nykyään hän taitaa olla eronnut tai jätetty.

Viime kerralla hän haisi pahalle ja vanhalle viinalle. Vaatteet löyhkäsivät tupakalle ja pesemättömyydelle. Voi olla taas pamireseptiä vaille ja vaatii kuntoutukseen. Mihin kuntoutukseen – hän ei osaa selittää.

Kuvaamani kohtaaminen on hyvin tyypillinen ja arkinen lääkärin työssä. Oikeastaan tilanne on lääkärin kannalta mahdoton, hän ei voi auttaa kuin hyvin rajallisesti ihmistä työllistymään, raitistumaan ja saamaan otetta elämästään.

Ylilääkäri kieltää liikojen lähetteiden tekemisen, mihinkään tarkoitukseen. Tai ei hän kiellä, mutta kertoo ”meetingeissä” taloustilanteesta ja kannustaa olemaan huolellinen niiden kirjoittamisessa. Sitten hän syyllistää poliittisen päätöksenteon ja sanoo syyllisten löytyvän sieltä. Kun rahaa ei anneta, me toimimme niiden ”resurssien puitteissa”, jotka kaupungin budjetissa meille on annettu.

Lääkäri Jannen päässä liikkuu kysymys, minkä lääketieteelisen diagnoosin minä nyt teen?

Sitten huoneeseen vyöryy viisikymppinen, tuhti asiakas. Hän on samassa kunnossa, ulkoisesti epäsiistinä ja kovaäänisenä. Lääkäri ”Janne Karhunen” miettii suurilla kirjaimilla, miten minä ratkaisen tämän oman työongelmani?

Asiakkaalla ei ole kiireen kierää ja tarinat soljuvat hänen suustaan täydellisessä sekamelskassa. Erottaa voi sanat työttömyys, Kela, rahattomuus, isännöisijä, paskamaiset naapurit ja Jope. Lääkäri Jannen päässä liikkuu kysymys, minkä lääketieteelisen diagnoosin minä nyt teen? Viisitoistaminuuttinen tapaaminen päättyy ovelle saattamiseen ja reseptiin.

Ruokatauon jälkeen saapuu ihminen, jolla on inhottava pomo. Tuo suomalaiskansallinen ryökäle, joka ohjaa ihmisiä työmaalla tekemän perustehtävää. Sitä, mistä työntekijälle maksetaan palkkaa. Ohjaan hänet ottamaan yhteyttä työsuojeluun ja luottamusmieheen.

Vastaus ei tyydytä. Vähintään eläkepaperit pitäisi kirjoittaa ja ainakin kaksi viikkoa sairauslomaa. Karhunen miettii, mitä lääketieteellistä ongelmaa on ilkeässä pomossa?

Ydinkysymys on se, että ihminen voi auttaa vain itse itseään, tekemällä jotakin omasta puolestaan.

Täysin turhutunut Janne on ihmisiin, jotka kiertävät lääkäriltä toiselle kuulemaan vastausta, jota he eivät halua kuulla. Lihavuuteen ei ole yleensä muuta ratkaisua kuin laihduttaminen, tupakan polttoon ei juurikaan voi vaikuttaa muulla kuin tupakoitsijan omalla tahdolla ja aviomiehen uskottomuuteen ei voi vaikuttaa psykiatrisin toimenpitein.

Ydinkysymys on se, että ihminen voi auttaa vain itse itseään, tekemällä jotakin omasta puolestaan. Laihtua voi liikkumalla ja sätkän voi jättää syttyttämättä.

Työpäivä on päättynyt. Karhunen hyppää pyöränselkään ja miettii työpäiväänsä. Hän muistaa luennolta, joka käsitteli maakuntauudistusta erään asian. Tulevissa maakunnissa tällaiset moniongelmaiset potilaat hoidetaan moniammatillisissa tiimeissä. Tiedetään, miksi pyörää keksitään taas uudestaan!

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

Kyllä me pärjätään!

Aamulehti uutisoi demarien tekemiset ja kannanotot niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin negatiivisesti. Viimeinen näyttö siitä oli otsikko jotenkin näin: Vaatiiko Antti Lindtman hallitukselta liikaa?

Kyse oli julkisen sektorin lomarahaleikkausten perumisesta, jonka toteuttamiseen tarvitaan hallituksen selän takana olevaa rahaa. No, Aamulehden näkökulmasta palkkakuopassa olevien naisten etujen ajaminen saattaa olla liikaa. Esimerkiksi perus-, sairaan- ja kirjastonhoitajien näkökulmasta taas ihan kohtuullista.

Pormestari Lauri Lylyä vastaan ei ole vielä hyökätty.

Toisaalta miten pormestaria, hänen ohjelmaansa ja sen takana olevaa voimaa vastaan voisi hyökätäkään. Miten sen voisikaan tehdä, kun yhtä valtuutettua lukuunottamatta koko valtuusto on Lylyn pormestariohjelman takana.

Ote herpaantui, ja se taas salli mies- ja nais- hömppä -nimitysten lisäksi demarien jahdin.

Kun Aamulehti ei voi hyvästä vaalituloksesta, pormestarin paikasta ja erinomaisesta pormestariohjelmasta demareita moittia, sijaiskärsijöinä saavat toimia kaupunginvaltuutetut Atanas Aleksovski ja Anneli Kivistö. Tuomittuja ihmisiä, ainakin joidenkin silmissä – ilman tuomiota. Leimattu – kylmän rauhallisesti. Kellot kilisevät …..

Jos Aamulehteä tässä jahdissa ymmärtää pitää, niin päätoimittaja Jouko Jokinen tiesi jo joku kuukausi sitten uuden työpaikkansa. Ote herpaantui, ja se taas salli mies- ja nais- hömppä -nimitysten lisäksi demarien jahdin.

Aamulehden toimituksen aamupalavereissa ilman jo muissa maailmoissa olevaa Jokista on hörähdelty kahvin ja kampaviinereiden ääressä, mites tänä aamuna ei ainoastaan kiusata vaan mustamaalataan demareita?

Onneksi kuvittelen ja varmaan olen väärässä.

Avokonttorin isoista ikkunoista on samalla aistittu kosken virtaa. Artikkelitoimituksen mustat tunnelmat ovat saaneet lisää voimaa. Pimeys on saanut vallan. Toivottavasti valo voittaa, vaikka virtaavaa mustaa vettä ei peitä jää eikä sen päälle satava valkea lumi.

Uskokaa tai älkää, näin kuvittelen fiksujen ja filmaattisten lehtiMIESTEN ajatuksen kulkeneen. Onneksi kuvittelen ja varmaan olen väärässä.

Muuten, tämän päällikkötoimittaja Jokisen eväät leviävät nyt Yleen. Kun kymmenen vuoden aikana käy kerran metsässä, kuten hän on kertonut, niin ei ne sinnekään ole voineet kadota – valitettavasti. Ennestään Ylessä on jo Aamulehdestä tuttuja Pokkisia pilvin pimein.

Jep!

Nyt Jokinen verotusta keventämään. Ehdotan, että aloitetaan Yle -verosta!

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

Seitsemän tapaa toimia terveyskeskuksissa

Eihän siinä ole mitään järkeä, että erilaiseen palvelukysyntään vastataan homogeenisella palvelutarjonnalla. Tätä vaihtoehtoa tarjoaa nykyään suomalainen terveyskeskus.

 

Kaikille ei kannata tarjota kaikkea ja nykyistä tarjontaa voisi kohdentaa erilaisille kohderyhmille. Nopeasti ajatellen on löydettävissä ainakin seitsemän tarpeiltaan erilaista ryhmää.

 

Neuvolapalveluiden tyyppistä tarjontaa annettaisiin äideille, lapsille, koululaisille, perheille, vanhuksille ja mahdollisesti päihdepulmaisille.
Asikkaille, joilla on yksi tai useampia kroonisia kansansairauksia voitaisiin tarjota seurantapalveluita, koska he hyötyvät pitkistä potilas-lääkäri-hoitaja-suhteista.

 

Kolme-neljä prosenttia kaupungin sote-budjetista on resurssoitu lääkäreiden vastaanottotoimintaan.

 

Kiireetöntä hoitoa tarvitsevat potilaat saisivat lääkäriajan ajanvarauksella, mutta odotusaika ei saisi olla yli 10 vuorokautta.

 

Päivystysajan saisivat heti ihmiset, joilla on äkillisiä pulmia. Tällöin palvelut voitaisiin keskittää isoihin yksiköihin, joilloin skaalaedut pitäisivät yksikkökustannukset kurissa. Kolme-neljä prosenttia kaupungin sote-budjetista on resurssoitu lääkäreiden vastaanottotoimintaan. Kansalaisten nopea lääkärille pääseminen ja tämän asian kuntoonsaattaminen ilman Soteakin ei siis ole valtava panostus edes kansantaloudellisesti, vajaa kaksisataa miljoonaa euroa. Lääkäreitä on hyvin saatavissa virkoihin.

 

Työterveyshuollossa keskityttäisiin työterveyshuoltohenkilöstön ammattitaidon hyödyntämiseen mm. työperäisten sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisyyn, työpsykologiaan ja ergonomiaan nuhapolin sijaan.

 

Martti Kekomäen lanseeraamaa mallia sovelletaan eri puolilla Suomea.

 

Tavallisen terveyskeskuslääkärin mahdollisuudet auttaa moniongelmaisia kansalaisia ja elämänhallintansa kanssa kamppailevia ovat rajalliset. Kuudentana kohderyhmänä he tarvitsisivat oman työskentelyotteen ja erilaiset ammattilaiset kohtaamaan avuntarvitsija.
Seitsemännessä moodissa hoidetaan mielenterveyspotilaat.

 

Edellä esittelemääni professori Martti Kekomäen lanseeraamaa mallia sovelletaan eri puolilla Suomea. Saattaisi toimia jalostettuna Tampereellakin ja kokeilla voitaisiin ennen mahdollista Sote-uudistusta.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Pekka Salmi

Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja (sd.)

Tapparalle ja Ilvekselle Tampere -palkinto

Tampere on jääkiekkokaupunki.Tämä tuli viimeksi hyvin esille, kun jääkiekon SM-liigan puolivälierien paikallisottelut villitsivät tamperelaiset kiekkofanit. Hakametsän jäähalli oli loppuunmyyty useaan otteeseen. Kauden päätteeksi Tapparan kultamitalia juhli Keskustorilla arviolta 20 000 ihmistä. Jääkiekon asemaa Tampereella vahvistaa pääseurojen välinen kilpailuasetelma, joka innostaa ja lisää lajien mielenkiintoa.

Tampereen ja suomalaisen jääkiekon historiat yhdistyvät monella tapaa. Tampereelle valmistui Suomen ensimmäinen tekojäärata Koulukadulle vuonna 1956 ja ensimmäinen jäähalli Hakametsään vuonna 1965. Suomen Jääkiekkomuseo sijaitsee Tampereella ja myös SM-liigan toimisto sijaitsi pitkään Tampereella.

Tamperelaiset jääkiekkojoukkueet menestyvät myös junioritasolla ja naisten sarjoissa. Champions Hockey Leaguen kautta kaupungin tunnettavuus kasvaa myös Euroopassa. Vaikka Tampereella osataan montaa muutakin palloilu- ja urheilulajia, on jääkiekon asema erittäin vahva.

Kaksi pääseuraa, Tappara ja Ilves, tekevät nuorisotyön ja huippu-urheilun lisäksi myös loistavaa markkinointityötä Tampereen puolesta. Tampere tunnetaan etenkin mustasta makkarasta, Särkänniemestä, kaupungin kulttuurilaitoksista ja jääkiekosta unohtamatta esimerkiksi kaupungin jalkapallokulttuuria. Erilaiset tapahtumat ovat elintärkeitä kaupungin vetovoiman, tunnettavuuden ja elinkeinoelämän kannalta.

Tampereen päivänä palkitaan ansioituneita henkilöitä, jotka toiminnallaan, usein koko elämäntyöllään, ovat edistäneet Tampereen kehitystä ja tamperelaisten hyvinvointia tai olleet lisäämässä Tampereen vetovoimaa Suomen suosituimpana kaupunkina.

Koska palkinto tulee myöntää yksittäisille henkilöille, ehdotin, että palkinto myönnettäisiin Tamhockey Oy:n toimitusjohtaja Mikko Leinoselle ja Ilves-Hockey Oy:n toimitusjohtaja Risto Jalolle.

Tein kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina 14. elokuuta valtuustoaloitteen, jossa esitän, että vuonna 2017 Tampereen palkinto myönnettäisiin tamperelaisille jääkiekkoseuroille Tapparalle ja Ilvekselle Tampereen liikuntakulttuurin ja tunnettavuuden eteen tehdystä työstä.

Koska palkinto tulee myöntää yksittäisille henkilöille, ehdotin, että palkinto myönnettäisiin Tamhockey Oy:n toimitusjohtaja Mikko Leinoselle ja Ilves-Hockey Oy:n toimitusjohtaja Risto Jalolle. Kummallakin toimitusjohtajalla on vahva pelaajatausta, ja kummatkin on aateloitu Suomen jääkiekkoleijoniksi.

Leinonen on Tapparan kasvatti, joka voitti Tapparassa kaksi Suomen mestaruutta 1970-luvulla. Leinonen pelasi myös NHL:ssä ja Ruotsin pääsarjassa. Leinonen edusti Suomea kolmissa MM-kisoissa, yksissä olympialaisissa ja Kanada-cupissa.

Leinosen toimitusjohtajakauden aikana Tappara on selviytynyt viitenä peräkkäisenä kautena liigan finaaleihin ja voittanut kaksi Suomen mestaruutta.

Risto Jalo oli Ilveksen avainpelaajia, kun seura voitti viimeisimmän mestaruutensa vuonna 1985. Myös Jalo on pelannut NHL:ssä ja ulkomailla Ruotsissa sekä Italiassa. Hän on edustanut Suomea neljissä MM-kisoissa ja yksissä olympialaisissa. Jalo on toiminut Ilveksen toimitusjohtajana kahteen eri otteeseen. Hän on ollut keskeinen tekijä Ilveksen uuden nousun rakentamisessa pitkään jatkuneen vaikean jakson jälkeen.

Uskon, että Tapparan ja Ilveksen seuratyö niiden eri tasoilla saisi palkinnon myötä lisää arvostusta ja voimaa. Se antaisi myös lisää henkistä puhtia uuden Kansi- ja Areena -hankkeen toteuttamiselle.

Pekka Salmi

Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja (sd.)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta