Kirja on samalla myös hyvä katsaus kirkon ja valtion suhteiden kehittymiseen.

Presidentti Tarja Halonen avaa kirjassa paitsi omaa uskonnollisuuttaan myös Venäjän mahtimiesten ajattelua.

Halosen mukaan pääministeri Dimitri Medvedev ei olisi yhtä uskonnollinen kuin Venäjän presidentti Vladimir Putin. Halonen kertoo kuulleensa myös muilta valtionpäämiehiltä, että Putin on korostanut heille ortodoksisuuttaan.

Halonen kertoo kantavansa huolta hyvin vanhoillisen uskonnollisuuden vahvistumisesta Itä-Euroopassa.

Kun viime päivinä Suomessa on keskusteltu valtiollisista hautajaisista, Jalovaaran kirjasta ilmenee, että Suomessa kaikki presidentit tekevät suunnitelman omista hautajaisistaan.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avaa kirjassa sitä, miksi hän toivottaa uudenvuodenpuheessaan kansalle Jumalan siunausta. Hän sanoo haluavansa jakaa sitä arvokkuuden ja levollisuuden tunnetta, minkä hän on itse saanut kokea, kun joku tuntematon ihminen tulee toivottamaan hänelle siunausta.

Myös Martti Ahtisaarella oli käytössä vastaava tapa ja häntä ennen viimeksi Juho Kusti Paasikivellä.

Presidentti Kyösti Kalliota voi Jalovaaran mukaan pitää Suomen poliittisen historian uskonnollisimpana presidenttinä mitä tulee hänen julkisuudessa käyttämiinsä puheenvuoroihin.

Risto Rytin suhde uskonnollisuuteen on mielenkiintoinen. Hänen puolisonsa Gerda Ryti oli tunnettu kiinnostuksestaan aikakauden uskonnollisesta valtavirrasta poikennutta spiritualismia kohtaa. Hän muun muassa koki olevansa selvännäkijä.

Jalovaaran mukaan lähteet eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, kuinka pitkälle presidentti Ryti itse jakoi puolisonsa uskonnollisuuden. Rytin uskonnollisuudesta kertovia suoria lähteitä on vähän. Jalovaara kirjoittaakin, että Gerda Rytin voimakas suuntautuminen teosofiaan on ajoittain melko kritiikittömästi liitetty myös hänen mieheensä.