Mielipiteet

Presidentinvaalien loppusuora ratkaisee

Kohta ollaan jo vaalipäivässä. Ennakkoäänestys on ollut yllättävänkin aktiivista. Tosin ennakkoäänestys alkaa jo vaalissa kuin vaalissa ylittämään varsinaisen vaalipäivän äänestäjien määrän.

Vaalitaistelun todellisiin liekkeihin näissä vaaleissa ei oikein ole päästy. Tuntuu kuin ihmiset olisivat ulkoistaneet ajatuksissaan koko vaalit. Omissa mielissä on tehty jo ajoissa päätös ehdokkaan valinnasta ja se on siinä, eikä koko vaalitohina ole sen jälkeen kovin vahvasti omalle agendalle noussut. Poliittisesta omasta viitekehityksestä ei ole kovin vahvasti haluttu pitää kiinni. Ollaan vähän seikkailemassa ja haettu ratkaisuja pelkän henkilövaalin pohjalta.

Suora kansanvaali on muuttanut ihmisten käyttäytymistä. He haluavat taustoistaan huolimatta ottaa selkeän ratkaisijan roolin kenet haluavat presidentin tehtävään, vaikka se ei olisikaan omasta viitekehityksestä lähtöisin, mutta muuten henkilönä miellyttää.

Olemme saaneet sosialidemokraatteina olla riemastuttavissa presidentinvaaleissa mukana Koiviston valinnassa kaksi kertaa, samoin Halosen ja kerran Ahtisaaren eli kolme vuosikymmentä yhteen menoon. Pelottelukampanjat olivat massiiviset sosialidemokraattistaustaisia ehdokkaita vastaan. Siitä huolimatta kansa teki oman päätöksensä ja valitsi heidät kunkin omalla kerrallaan presidentiksi.

Tätä taustaa vasten olemme nyt olleet vähän eksyksissä, kun oma ehdokkaamme ei ole gallupeissa kovin korkeisiin kannatusprosentteihin noussut.

Vielä on vaalipäivä edessä ja kaikki mahdollisuudet nostaa ehdokkaamme Tuula Haatainen paljon korkeampiin kannatuslukuihin. Hänen arvomaailmansa ja osaamisensa on ihmisläheistä ja uskottavaa presidentin tehtävien menestykselliseen hoitamiseen. Tuula joutui takamatkalta lähtemään kisaan, kun puolueen ehdokaskiemurat olivat sählingin omaiset, uskottavuus siinä kärsi selkeästi.

Jonkin verran on heitetty myös ajatuksia, että olisiko tällä kierroksella ollut suuren vaalikoalition paikka vuosien 1968 ja 1978 Kekkosvaalien tapaan. Itse olin vuonna 1978 vaalityössä mukana. Kyllä siinä kollegat keskenään kyselivät, onko mennyt lunta kenkään Kekkosen julisteiden levityksessä? Olisiko väki syttynyt vaalitöihin, tuskinpa. Kyllä vaaleihin kuuluu aina, että on useampia vaihtoehtoja eikä Niinistö korkeista gallupluvuistaan huolimatta ole Kekkonen.

Mistä Niinistön korkeat kannatusluvut kertovat? Kansanedustaja-aikana hän ei kovin suosittu ollut edustajatoverien keskuudessa. Ministerinäkin hänellä oli itkettäjäministerin leima. Jotka tuntevat hänet ovat varauksellisia, mutta suuri kansa ei oikein tunne häntä. Hän ei ole kirjoja kirjoittanut ja avannut sisintään. Arvopohjaltaan hän on hyvin konservatiivinen. Pidin aika falskina hänen ilmoittautumistaan ensimmäisellä ehdokaskerralla työväen presidentiksi. Kekkonen tuli Pitkänsillan yli vastaan, muttei Niinistön otteissa ole tällaista särmää ollut. Ei myöskään huolta maailmanlaajuisista ongelmista.

Elämöiminen sillä, ettei hän ottanut presidentin palkankorotusta vastaan on tätä minä-minä linjaa. Mauno Koivisto ei omalta osaltaan tällä palkankorotuksesta luopumisella mitenkään halunnut pröystäillä, eikä tuoda esille. Niinistö on muuttanut kantojaan monissa asioissa, nopea lausunto ja parin päivän päästä tilanne onkin toinen.

Siksi minulla on helppo vetää äänestyslippuun pyörtynyt ysi eli kuusi, kuten koulussa tapasimme koenumerot tulkita. Olemme miettineet, miten vastasi Koiviston äänestäjät vuorineuvosten pelotteluun. Nyt on meidän vuoromme, annetaan laaja tuki Tuulalle!

 

 

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat