Ennen hautaan laskua veisattiin virsi Sun haltuus, rakas Isäni. Presidentin leski Tellervo Koivisto laski arkun päälle punaisen ruusun. Hautaan laskun aikana Kaartin soittokunta soitti Porilaisten marssin.

Presidentti Koiviston haudan ympärillä on kunniavartio iltakymmeneen saakka.

Mauno Koivisto kuoli 93-vuotiaana Helsingissä 12. päivänä toukokuuta. Hän oli järjestyksessä Suomen yhdeksäs presidentti vuosina 1982–1994.

Surusaatto pysähtyi Presidentinlinnalle minuutiksi. Surusaatto ja kunniaosasto pitivät hiljaisen hetken, jonka jälkeen Maa-, Meri- ja Ilmavoimien kunniajoukkueista koostuva osasto suoritti sotilaalliset kunnianosoitukset entisen ylipäällikön tarkastaessa sotilasjoukon viimeisen kerran.

Saattoväkeä oli lisäksi paljon Mannerheimintien varrella, Pohjoisesplanadilla ja Hietaniemen hautausmaalla. Poliisin arvion mukaan yli 30 000 ihmistä seurasi surusaattoa sen reitillä.

Saatto pysähtyi myös Valtioneuvoston linnan ja Suomen Pankin edessä.

Siunaustilaisuus Helsingin tuomiokirkossa alkoi Jean Sibeliuksen Surusoiton sävelillä. Arkku oli peitetty Suomen valtiolipulla, ja sen eteen oli aseteltu Koiviston merkittävimmät kunniamerkit. Ensimmäisenä kukkatervehdyksen laski Tellervo Koivisto. Hänen kukkavihossaan oli punaisia ruusuja.

Presidentti Koiviston tytär Assi Koivisto-Allonen ja tämän puoliso Heikki Allonen perheineen laskivat seppeleen Tellervo Koiviston jälkeen. Kukkatervehdyksen laskivat myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen sekä eduskunnan puhemies Maria Lohela. Hallituksen seppele päätti kirkon kukkatervehdykset.

Siunaustilaisuudessa kuultiin presidentti Niinistön muistopuhe. Niinistö aloitti puheensa sanomalla, että Koivisto on läsnä ajatuksineen, tapoineen, arvoineen ja periaatteineen.

– Pohdiskeleva, fundeeraava tapa lähestyä asioita toi tavallisen kansalaisen lähelle valtiomiestä, lähemmäs kuin Suomen historiassa kenties koskaan aiemmin oli koettu. Mauno Koiviston ytimekkäät ja analyyttisen terävät, usein myös humoristisen lämpimät tokaisut jäävät osaksi suomalaisuutta. Ne kuvastavat ajattelua, periaatteita ja arvoja, jotka yhä vaikuttavat teoissamme ja toiminnassamme, Niinistö sanoi.

Siunaustilaisuuden toimittanut piispa Eero Huovinen nosti siunauspuheensa teemaksi presidentti Koiviston kädet. Hän luonnehti presidentin kookkaita kämmeniä sellaisiksi, jotka jättivät syvät kädenjäljet Suomen historiaan ja olivat samalla rauhan kädet.

Huovinen nosti puheensa keskiöön myös pitkän avioliiton Tellervo Koiviston kanssa ja perheen tyttären suuren merkityksen läpi vuosikymmenten.

– Syvä kiintymys, keskinäinen sitoutuneisuus ja kunnioittava rakkaus sävyttivät elämää niin myötä- kuin vastamäissä. Tänään tiedämme, että aina kuolemaan asti, Huovinen lausui.

Siunauspuheensa lopuksi Huovinen toivotti Koiviston, vahvakätisen suomalaisen miehen, viimeiselle maalliselle matkalle vanhan rukouksen turvin.

– Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.

Siunaustilaisuus päättyi Finlandia-hymniin ja Narvan marssiin. Koiviston arkunkantajina kirkossa olivat Puolustusvoimien palveluksessa olevat kenraalit ja amiraalit.

STT–JAANA VAAHTIO, MIMMA LEHTOVAARA