Eduskunnan kansliatoimikunta päätti eilen erottaa hänet eduskunnan pääsihteerin Maija-Leena Paavolan esityksestä virkamiehistä annetun lain 29 §:n perusteella. Irtisanomisen peruste on virkavelvollisuuksien vastainen menettely ja sen myötä luottamuksen menettäminen tehtävän hoitoon.

– Päätös liittyy videotallenteen luovuttamiseen MTV:lle, ja sen asian salaamiseen eduskunnalta, muilta virkamiehiltä ja puhemieheltä. Menettelyn peittely, eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola perusteli eilen Ilta-Sanomille Savolan irtisanomista.

MTV oli julkaissut 15. tammikuuta turvakameratallenteen. Siitä ilmeni, kuinka entiseen pääministeri Juha Sipilään (kesk.) käytiin käsiksi eduskunnan edustalla.

– Olennaista on se, että tämä teko salattiin niin pitkään.

Hän viittaa tällä siihen, että Savola ei heti kertonut eduskunnan muulle virkajohdolle päätöksestään luovuttaa videokuvat vaan selvityksessään vasta kuukausi jälkeenpäin.

Työoikeuden professori emeritus Seppo Koskinen sanoo kaikesta huolimatta Demokraatille pitävänsä julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Savolan potkuja “mahdollisesti liian voimakkaana toimenpiteenä”.

Koskinen nostaa arvionsa perusteeksi muun muassa sen, että teko, jota poliisi tutkii pahoinpitelynä, tapahtui julkisella paikalla ja herätti julkista mielenkiintoa.

– Video oli selventävä julkisen keskustelun kannalta siitä, mitä oli tapahtunut. Itse ajattelisin niin, että se oli hyvä julkistaa, Koskinen sanoo tosin allekirjoittaen hänkin, että videon luovuttaminen julkisuuteen on tapahtunut virheellisellä tavalla.

Toisaalta on huomioitava, että sinänsä kansliatoimikunta ei ole edes perustanut varsinaista päätöstään yleisen tiedon tarpeen arviointiin.

– Sitä ei arvioitu lainkaan, Maija-Leena Paavola sanoi IS:lle.

Päätöksessä on siis erityisen olennaista teon pitkä salaaminen ja luottamuksen menettäminen.

Tämäkään ei saa kuitenkaan Koskista kääntymään sille kannalle, että hän allekirjoittaisi samoin tein rangaistuksen kovuuden.

– Nyt vain kysytään minkä suuruinen virhe on, synnyttääkö se luottamuspulan. Tietenkin salaaminen on vaikuttanut siihen, että ollaan menty noin ankaraan lopputulokseen. Mutta onko solti irtisanomisperustetta? Edelleen mielestäni asia painottuisi virkamiesoikeudellisen varoituksen puolelle. Tämä ratkaisu olisi ollut oikeudellisesti riskitön, lisäksi varoituskin on virkamiesoikeudellisesti merkittävä seuraamus.

Koskinen muistuttaa, että julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella Savolalla on takanaan pitkä ja nuhteeton työhistoria, mikä toimii merkittävänä sitä puoltavana seikkana, ettei suoraan irtisanomiseen mentäisi.

Lievin rangaistus olisi varoitus, jonka siis Koskinen tällä hetkellä arvioisi Savolan tapaukseen soveltuvimmaksi. Tämän jälkeen virkamiespuolella on mahdollisina voimakkaampina toimina nyt tapahtunut irtisanominen ja kaikkein ankarimpana vaihtoehtona virkasuhteen purkaminen.

– Julkisella puolella on korkeampi kynnys irtisanomiseen sen takia, että siellä on oma lievempi seuraamuksensa, joka on varoitus. Irtisanomista käytetään valtionsektorilla käytännössä yksityistä puolta ankarimmista teoista, Koskinen sanoo.

– Nyrkkisääntö on, jottei tule oikeudellisia riskejä, että silloin ensin tyydytään varoitukseen.

Koskinen on tehnyt yhdessä emeritusprofessori Heikki Kullan kanssa Virkamiesoikeuden perusteet -kirjan valtion ja kuntien virkamiesoikeudesta.

Koskinen toteaa, että yleensä riitatapaukset, jotka tulevat oikeuteen virkasuhteiden irtisanomisista ovat sellaisia, joihin on liittynyt vaikkapa alkoholin väärinkäyttöä tai epärehellisyyttä, mitä nyt ei siis Savolan tapauksessa ole uralla nähtävissä.

– Tietysti johtava asema vaikuttaa siihen, miten helposti irtisanomiskynnys ylittyy, mutta ei se tarkoita, etteikö johtajillakin olisi lähes normaalia suojaa, Koskinen näkee.

Savolan irtisanomispäätöksessä todetaan, että turvallisuusjohtaja Savola on eduskunnan turvallisuudesta vastaava johtava virkamies.

Irtisanomispäätöksessä on kyse kokonaisharkinnasta. Koskisen mukaan siihen liittyy olennaisesti kysymys siitä, olisiko kohtuudella mahdollista, että virkasuhde voisi vielä jatkua.

– Eli vaikka hän salasi ja toimi kiistatta väärin, todennäköisesti hän ei toista kertaa tätä tekisi, vaan ottaisi opiksi. Jos Savola sanoisi, ettei hän olisi syyllistynyt minkäänlaiseen virheeseen, olisi aina hankalampi ajatella, miten hän tulevaisuudessa käyttäytyy.

– Ei luottamuspulakaan ole sellaista, joka syntyy ilman olennaista rikkomusta. Sille pitää olla riittäviä ja useimmiten useampia tekoja, jotka osoittavat, ettei voida luottaa, Koskinen arvioi.

Yleisenä ohjeena vastaaviin tapauksiin Koskinen sanoo, ettei omia virheitä kannattaisi salata vaan ne olisi aina hyvä tuoda heti julki.

Turvallisuusjohtaja Jukka Savola on toiminut pian 36 vuotta eduskunnan palveluksessa.

– Minua ei ole koskaan huomautettu, varoitettu tai mitään sen tyyppistäkään ikinä.

Hänen mielestään hallintopäätöstä ei ole perusteltu asianmukaisesti tai oikeastaan lainkaan.

– En voi edelleenkään ymmärtää ollenkaan, miksi minut on erotettu.

Savola harkitsee tällä hetkellä lakimiehen kanssa toimia.

– Todennäköisesti tullaan valittamaan päätöksestä.

Hän sanoo tarjonneensa työnantajalle mahdollisuutta keskusteluun, sovitteluun, varoitukseen huomautukseen ja muihin työtehtäviin siirtymiseen.

– Olen ollut tähän valmis, mutta mikään lievempi konsti ei ole kelvannut.

Eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola vahvistaa hänkin, ettei hänen tiedossaan ole, että Savola olisi aiemmin saanut varoituksia tai huomautuksia työssään.

– Ei ole taustalla mitään. Ei ole ainakaan minun aikanani, tuskin edeltäjänikään aikana, Paavola sanoo.

Paavola toteaa, että irtisanomiseen päädyttiin kokonaisharkinnan kautta.

– Katsottiin tosiseikat. Totta kai siinä oli vaihtoehtoina varoitus, irtisanominen ja purkaminen. Huolella harkittiin nämä vaihtoehdot.

Eduskunnan kansliatoimikunnan päätös oli yksimielinen.

– Kansliatoimikunta olisi voinut toki päätyä muuhunkin ratkaisuun. Esittelijän esitys ei kansliatoimikuntaa sido.

Paavola vahvistaa myös Demokraatille, että olennainen seikka päätöksessä oli se, että Savola salasi niin pitkään sen, että oli luovuttanut eduskunnan turvakameran materiaalia.

Päätöksen uudelleenarviointia ei ole Paavolan mukaan näköpiirissä.

– Ainahan nämä aiheuttavat julkisuudessa keskustelua, mikä on toisaalta ihan hyvä.

Paavola on saanut palautetta päätöksestä. Hänen mukaansa niissä otetaan usein päätöksestä pala sieltä ja pala täältä. Pääsihteeri painottaa, että pitäisi katsoa kokonaisuutta.

– Se kokonaisuus ei hahmotu kaikille, jotka tätä arvioivat ulkoapäin.

Paavola toteaa, että päätöksen kokonaisuus käy ilmi asiakirjoista.

Päätösasiakirjassa todetaan muun muassa, että Julkisuuslain 24 § 7-kohdan perusteella eduskunnan turvallisuusjärjestelyjä, mukaan lukien valvontakameroiden sijaintia, on lähtökohtaisesti pidettävä salaisina. Niitä koskeviin tietopyyntöihin ei ole koskaan aiemmin suostuttu. Selvityksen perusteella Savola on luovuttanut salassa pidettävät valvontakameratallenteet. Hän on myös tämän sittemmin myöntänyt.

Päätöksen mukaan Savola ei ole myöskään tehnyt luovuttamisesta lainkaan dokumentoitua päätöstä, jossa luovuttamiselle olisi myös esitetty perustelut. Savola ei ole myöskään informoinut esimiestään pääsihteeri Paavolaa tai eduskunnan johtoa, että hän on poikkeuksellisesti luovuttanut kameratallenteet.

Hänen todetaan salanneen asiaa eduskunnan ja kanslian johdolta, ennen kuin hän lopulta myönsi sen. Päätöksen mukaan Savola on myös antanut julkisuuteen väärää tietoa ja peitellyt omaa osuuttaan tallenteen julkisuuteen tulemisessa.

Lisäksi päätöksessä todetaan, että Savolan luovuttaessa kameratallenteet hän on samalla luovuttanut henkilötiedon ilman, että on varmistanut vastaanottajan oikeuden käsitellä kyseessä olevia tietoja.

Kansliatoimikunnan päätöksessä arvioidaan myös Savolan asemaa ja muistutetaan, että suuri osa työhön liittyvästä tiedosta on arkaluontoista ja salaista.  Hänen asemassaan toimivaan virkamieheen on kansliatoimikunnan mukaan voitava luottaa täydellisesti. Siksi eduskunnan turvallisuusjohtajan tehtävä on erikseen mainittu eduskunnan virkamieslaissakin.

Kansliatoimikunnan mukaan virkavelvollisuuksien vastainen toiminta on kohdistunut nimenomaan asianomaisen virkamiehen tärkeimpiin virkavelvollisuuksiin.

Omassa selvityksessään Savola on katsonut muun muassa, että hänellä on eduskunnan turvallisuusjohtajana julkisuuslain mukaan ollut harkintavalta päättää, luovutetaanko ja miltä osin ja miten muutoin ehkä salassa pidettävää tietoa.

Hän on myös katsonut, että luovutetut tiedot ovat sinänsä julkista tietoa julkiselta paikalta, eikä hänen mukaansa tallenteissa ollut mitään, mikä olisi loukannut kenenkään yksityisyyttä tai oikeutta.