Professori Teivainen: Katalonian itsemääräämisoikeuden vahvistaminen voi nousta keskusteluun

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Katalonian itsemäärämisoikeuden vahvistaminen voi nousta Espanjassa uudelleen keskusteluun sunnuntain yhteenottojen jälkeen, arvioi professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta.

Jos tällainen malli etenisi, Katalonian itsehallintoalue voisi säilyä osana Espanjaa mutta saada nykyistä enemmän valtaa suhteessa Espanjan keskushallintoon. Mallin etenemisestä ei kuitenkaan ole varmuutta.

Teivaisen mukaan Espanjan poliisin sunnuntainen voimankäyttö voi johtaa siihen, että ainakin osalla Katalonian asukkaista kritiikki keskushallintoa kohtaan syvenee. Toisaalta Teivainen pitää selvänä, että äänestämistä olisi ollut hankala yrittää estää ilman voimatoimia.

– Aika kovia otteita on nähty. Näyttää siltä, että (Espanjan) poliisi ei kuitenkaan pysty estämään äänestystä kaikkialla, arvioi Teivainen iltakuuden aikaan sunnuntaina.

Espanjan hallituksen ja perustuslakituomioistuimen mukaan Katalonian sunnuntainen itsenäisyyskansanäänestys on laiton.

Teivainen uskoo, että äänestysprosentti sekä paineen alla kyhätyt vaalijärjestelyt ja vaalisalaisuuden toteutuminen voivat saada vielä kritiikkiä. Hänen mukaansa itse vaalin lopputuloksen voi kuitenkin olettaa olevan myönteinen itsenäistymiselle.

– Äänestykseen osallistuu sen kiistanalaisuuden takia enemmän niitä, jotka kannattavat itsenäisyyttä. Olisi siis erittäin yllättävää, jos kyllä-äänet eivät voittaisi, hän sanoi.

Teivaisen mukaan EU:ssa ja Euroopan maissa on ollut haluttomuutta ottaa kantaa Katalonian tilanteeseen, jota on pidetty monissa kommenteissa Espanjan sisäisenä asiana. Riskinä on pidetty muun muassa sitä, että Katalonian kaltaiset itsenäisyyspyrkimykset etenisivät myös muualla Euroopassa.

– EU:sta useimmat kommentit ovat olleet sellaisia, että jos Katalonia tekisi yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen, ei sellaista tultaisi tunnustamaan. Kommentit on kuitenkin haluttu muotoilla tavalla, ettei liikaa suututeta katalaaneja, arvioi Teivainen.

Suomen asevienti tuplaantui – Turkki ja Saudi-Arabia tärkeimpien vientikohteiden listalla

Kuva: Lehtikuva

Suomen aseviennin arvo on kaksinkertaistunut vuosina 2002–2016, kertoo tuore raportti. Suomalaisen SaferGlobe-ajatushautomon raportin mukaan suomalaiset yritykset veivät viime vuonna ulkomaille sotatuotteita yli 133 miljoonan euron arvosta ja siviiliaseita yli 78 miljoonan euron arvosta.

Viime vuonna Lähi-idän osuus sotatuoteviennistä oli liki 63 prosenttia. Se on enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 2002 alkavan tilastoinnin aikana, raportissa todetaan.

Suurin osa Suomen sotatuoteviennistä suuntautui kolmeen Lähi-idän toimijaan. Viime vuonna eniten sotatuotteita vietiin Arabiemiraatteihin, yli 65 miljoonan euron arvosta ja liki puolet kaikista Suomesta viedyistä sotatuotteista. Myös Turkki ja Saudi-Arabia olivat tärkeimpien vientikohteiden mukana yli kahdeksan ja viiden prosentin osuuksilla.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) kommentoi Suomen asevientiä kirjallisesti STT:lle maanantaina. Hän muistuttaa, että päätökset aseviennistä tehdään tuote- ja tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella.

– Myös kielteisiä päätöksiä Lähi-idän alueelle on tehty ennakkolausuntojen muodossa. Ne ovat julkisuuslain mukaisesti salassa pidettäviä, joten niiden sisältöjä ei voida avata tarkemmin, Niinistö kertoo.

Lupaharkinnassa noudatetaan EU-neuvoston yhteistä kantaa ja kansainvälisen asekauppasopimuksen velvoitteita ja siinä on huomioitava myös vastaanottavan maan legitiimi oikeus oman puolustuksensa kehittämiseen, Niinistö lisää.

Yli neljännes aseista viedään muihin EU-maihin ja Norjaan.

Asevientiä suuntautuu myös lähialueille. Suomen toiseksi tärkein sotatuotteiden vientimaa on naapurimaa-Norja, jonne myytiin viime vuonna yli 11 prosenttia kaikista maasta viedyistä sotatuotteista. EU-maiden osuus koko aseviennistä oli reilut 15 prosenttia.

SaferGloben mukaan Suomi on 2000-luvulla ollut väkilukuun suhteutettuna maailman 13. suurin aseiden viejä. Vuosina 2003–2016 puolustusministeriö ja valtioneuvosto ovat myöntäneet sotatuotteille yli 3 000 vientilupaa.

Eniten vientilupia on myönnetty ampumatarvikkeille. Valtaosa ampumatarvikkeisiin kuuluvista luvista on myönnetty kiväärin patruunoille. Toiseksi eniten vientilupia on myönnetty pienaseille, pääasiassa tarkkuuskivääreille ja lisävarusteille, ja kolmanneksi eniten panssarointi- ja suojavarustukselle.

Rauhanjärjestöt: Tyrmistyttävää.

Rauhanjärjestöt Rauhanliitto ja Sadankomitea pitävät Suomen aseviennin kasvattamista tyrmistyttävänä.

– Aseiden vieminen Lähi-itään on omiaan ruokkimaan alueen epävakautta, eikä se lisää turvallisuutta. Aseviennin kasvattaminen ei ole oikea ratkaisu maalle, joka juhlapuheissa haluaa profiloitua rauhanrakentajana, järjestöt totesivat yhteisessä lausunnossaan.

Järjestöt ovat huolissaan myös asekonserni Patrian pyrkimyksistä solmia jopa satojen miljoonien eurojen asekaupat kolmannen Lähi-idän maan, Qatarin, kanssa.

– Lähi-idän poliittisen konfliktin keskellä oleva, terrorismin tukemisesta syytetty, vielä äskettäin Jemenissä sotimiseen osallistunut, täysin epädemokraattinen Qatar on malliesimerkki valtiosta, johon ei kuulu edes suunnitella valtavia asekauppoja, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoi.

STT–Maria Rosvall, Reeta Paakkinen

Työmarkkinalegenda nimesi Sipilän perimmäisen virheen: ”Oli tehty päätös uskonpuhdistuksesta yhdessä vaalikaudessa”

Kuva: Johannes Ijäs
Matti Hirvola ja Lasse Laatunen (oikealla) ottivat kantaa Sipilän hallituksen työmarkkinatoimiin.

Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija Matti Hirvola läpivalaisee Sipilän hallituksen kauden työmarkkinaturbulenssia tutkimuksessaan Luottamuksen loppu? Suomalainen sopimusyhteiskunta myllerryksessä 2015–2017.

Hirvola on avannut työmarkkinatoimijoiden päättelyketjuja ja strategisia tavoitteenasetteluja.

Hirvolan mukaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajamien pakkolakien pysäyttäminen ja kilpailukykysopimuksen solmiminen olivat merkittäviä voittoja ay-liikkeelle työmarkkinoiden hegemoniataistelussa.

– Sipilän hallituksen välttämättömäksi väittämät ja lakiteitse toteutetut työehtojen heikennykset menettivät oikeutuksensa, kun SAK esitti hallituksen suunnitelmille vaihtoehdon syksyllä 2015, Hirvola katsoo.

– Vaikka kilpailukykysopimus olikin työntekijöille poikkeuksellisen raskas, onnistui ammattiyhdistysliike säilyttämään kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan toimintamallin yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisukehikkona.

Välttämättömyyden retoriikkaa.

Hirvola työskenteli itsekin näköalapaikalla SAK:n vaikuttajaviestinnän projektipäällikkönä vuosina 2015–2016.

Hirvolan mukaan Sipilän hallitus lähti vauhdikkaasti muuttamaan työmarkkinajärjestelmää. Toiminta vaikutti liki ideologiselta vyörytykseltä ja se olisi vahvistanut työnantajan asemaa kolmikantaisessa sopimisessa.

Hirvolan mukaan sopimusyhteiskunnan konsensusta on tuettu ”välttämättömyyden retoriikalla”. Aika ajoin konsensusta on haastettu, mistä on aina seurannut turbulenssia. Niin kävi nytkin.

2015 eduskuntavaalien tulos oli luonut edellytykset voimatasapainon muuttamiselle. Oikeuteusta toimenpiteilleen hallitus haki sekin omanlaisestaan ”välttämättömyden retoriikasta”.

Yksi keskustelun juonne, diskurssi oli sopimusyhteiskunnan muuttaminen ja käännös korporatismista parlamentarismiin. Hirvolan mukaan tätä puhetta kuultiin varsinkin Suomen Yrittäjistä. Kolmikantainen sopimusyhteiskunta leimattiin pahaksi korporatismiksi.

Hirvola toteaa, että alkuun tämä diskurssi saavutti jonkin verran vastakaikua poliittisten päätöksentekijöiden piirissä. Ay-liike ja opposition toimijat jäivät aluksi alakynteen.

Hallitus antoi kesällä 2015 työmarkkinajärjestöille näennäisen mahdollisuuden sopia keskenään. Hirvolan mukaan neuvottelut eivät kuitenkaan koskaan toimi niin, että yksi osapuoli määrittää tavoitteet.

Hallitus katsoi, että työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan ja se näki saaneensa riittävän legitimiteetin pakkolaeille syksyllä 2015.

”Jäljelle jäi hyvin ideologiselta näyttänyt tavoite.”

Pakkolait puolestaan yhdistivät ay-liikkeen. Lakien vastainen poliittinen mielenilmaus 18.9.2015 oli koko ay-liikkeen suurin yhteinen voimannäyte sitten 1990-luvun lamavuosien.

Hirvola toteaa, että samalla SAK:n esitys työmarkkinoiden kriisisopimuksesta osoitti, että hallituksen ”välttämättömiksi” kuvailemille lakimuutoksille oli olemassa vaihtoehto. Tarjottu sopimus olisi lisäksi ollut työnantajille hyvin edullinen.

– Käytännössä tällä esityksellä SAK onnistui purkamaan hallituksen argumentaation keskeisen kriteerin, ettei hallituksen toimenpiteille ole vaihtoehtoa. Jäljelle jäi käytännössä (hallituksen) hyvin ideologiselta näyttänyt tavoite kolmikantaisen sopimisen muuttamiseksi.

Tämän jälkeen pakkolait ajautuivat voimakkaaseen vastatuuleen julkisessa keskustelussa. Myös niiden juridinen pohja kyseenalaistettiin. Monet valtiosääntöoppineet arvioivat ne perustuslain vastaisiksi. Myös taloudellista vaikuttavuutta kilpailukyvyn parantamiseksi epäiltiin.

Samaan aikaan perussuomalaisten kannatus hallituksessa lähti jyrkkään laskuun ja SDP:n kannatus nousi reilusti.

EK:ssa alettiinkin 2015–2016 vuodenvaihteessa tehdä kunnolla paluutta neuvottelupöytään. Edellytykset sopimiselle alkoivat palata, mikä sittemmin johti eri vaiheiden jälkeen kilpailukykysopimuksen syntymiseen.

Poliitikkojen voimakkaalla puuttumisella työmarkkinoihin arvaamattomat seuraukset.

Kun hallituksen ja työnantajien ajama tavoite lainsäädäntöön perustuvista järjestelmämuutoksista työmarkkinoilla lässähti, EK oli ehtinyt marraskuussa 2015 avata uuden rintaman työmarkkinoiden institutionaalisen järjestyksen muuttamiseksi.

Se päätti, että keskitetyt sopimusratkaisut saatetaan lopullisesti historiaan.

– Kun EK riisui omilla sääntömuutoksillaan itsensä vallasta, väheni samalla palkansaajakeskusjärjestöjen vaikuttavuus, Hirvola sanoo.

Hirvola arvioi, että EK:n omaksuma hajota ja hallitse -strategia purki kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan valtakeskittymiä.

– Palkansaajaliikkeelle yhteisen rintaman heikkeneminen ja keskitettyjen sopimusten hylkäämiset ovat uhkatekijöitä, jotka supistavat ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallista painoarvoa ja sananvaltaa.

Hirvola kysyykin, mitä tästä seuraa? Hän muistuttaa, että ilman yhteistä rintamaa ammattiyhdistyliikkeen painoarvo ja vaikuttavuus suomalaisessa yhteiskunnassa heikkenee. Työntekijöiden turvan ja toimeentulon puolustaminen kävisi hankalaksi.

Hirvola summaa, että Sipilän hallituksen toimet osoittivat sen, että jos poliitikot istuvat liian voimakkaasti työmarkkinapöytään, Suomen talouden ja työllisyyden toimintaympäristön ennustettavuus vaikeutuu voimakkaasti.

Jatkossa ydinkysymys onkin Hirvolan mukaan se, miten työmarkkinakysymyksiä pyritään ratkaisemaan niin, että edellytykset tasapainoiselle yhteiskuntakehitykselle säilyvät.

Laatunen ihmettelee Sipilän toimintaa ilman valtakirjaa.

Hirvolan tutkimusta tänään Helsingissä järjestetyssä julkaisutilaisuudessa kommentoi EK:n eläkkeellä oleva työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen. Hänen mukaansa Sipilän hallituksen työmarkkinataival muistuttaa Harri Holkerin (kok.) hallituksen alkutaipaleen vääntöjä 1980-luvun lopussa.

– Silloin ay-liike hyppäsi hallituksen jalaksille.

– Nyt Sipilän hallituksen aikana sen teki työnantajapuoli ja Suomen Yrittäjät, Laatunen sanoo ja toteaa niiden tehneen virheen.

Laatusen mukaan Holkerin hallituksen aikana ay-liike ei ollut liikkeellä ideologisista syistä vaan lähinnä katsoi tilaisuutensa tulleen, koska kokoomus oli kokematon työmarkkina-asioissa.

– Tämä kokemattomuus näkyi varsin selvästi myös Sipilän otteissa pääministerinä ja hallituksen muodostajana. Jos hallituksen muodostaja lähtee yrittämään isoa työmarkkinaratkaisua ilman että hänellä on edes pääministerin valtakirjaa, onnistumisen edellytykset eivät ole kovin hyvät.

Yhteistä näillä kahdelle hallitukselle ja epäonnistuneelle työmarkkinaprosessille oli Laatusen mukaan se, että niissä arvioitiin häviäjäksi oletetun työmarkkinaosapuolen voima väärin.

”Muuten sopimisesta ei tule yhtään mitään.”

Holkerin hallituksen alkurytinöiden jälkeen alkoi Laatusen mukaan 25 vuoden jakso, jolloin kumpikaan työmarkkinaosapuoli ei pyrkinyt käyttämää poliittista ohituskaistaa.

Kun Aamulehti syksyllä 2015 pyysi arvoita työmarkkinatilanteesta, Laatunen kirjoitti kolumnin ja varoitti Juha Sipilää todeten, että ”isolla riskillä uhka tulla iso vahinko”.

Laatunen kertoo nyt, että kolumni synnytti Etelärannassa ketjureaktion hätäkokouksineen.

– En ymmärrä miksi, koska eivät vahvat neuvottelijat juokse lehtijuttujen perässä, eivät ainakaan eläkeläisen lehtijuttujen.

Laatunen sanoo, että juristina hän halusi Aamulehdessä muistuttaa oikeudellisista seikoista: Ensinnä Suomessa on perustuslain takaama yhdistymisvapaus. Työmarkkinajärjestöt ovat osa demokratiaa, niillä on neuvottelu- ja sopimusautonomia. Hallitus ei voi sanella neuvottelujen asialistaa ja lopputulosta.

Sen sijaan hallituksen on tehtävä selväksi, millaisia toimia se odottaa järjetöiltä. Järjestöjen tehtävä on arvioida, hyväksyvätkö ne toimet kokonaan vai osoittain.

– Kuten Hirvolan tutkimuksessa todetaan, onnistumisen avainsana on luottamus. Järjestöjen on voitava luottaa hallitukseen ja toisiinsa, muuten sopimisesta ei tule yhtään mitään.

– Sipilän hallituksen kaavailemat pakkolait ja sopimusvapauden katto eivät sovi sopimusvapauteen. Näistä keskeisistä oikeusperiaatteista voidaan poiketa vain sotatilan tai muutoin hätätilan aikana, sitä varten meillä on valmiuslainsäädäntö ja silloinkin poikkeamisvaltuudet ovat rajattuja.

”Sipilän hallituksen perimmäinen virhe.”

Laatusen mukaan Suomessa ei voida siirtyä yhteiskuntaan, jossa perustuslakia tai keskeisiä oikeusperiaatteita muutetaan, riippuen siitä minkävärin hallitus kulloinkin on vallassa.

– Yhteiskunnassa pitää voida luottaa siihen, että oikeusvaltio elää vakaasti. Tämä ei ole ideologinen kysymys vaan koskee kaikkia hallituksia. Jos tämä on politiikoille epäselvää, on vielä vähemmän syytä siirtyä kolmikantaisesta valmistelusta puhtaaseen poliittiseen harkintaan.

Laatunen lisäsi, että ei halua vähätellä poliitikkojen osaamista ja hän kunnioittaa demokratiaa.

Hän kuitenkin piikitteli, että 40 vuoden kokemuksella työmarkkina-asioissa osaaminen on järjestöissä aivan eri tasolla kuin politiikassa.

– Sipilän hallituksen ehkä perimmäinen virhe oli se, että siellä oli tehty päätös, että työmarkkinajärjestelmässä toteudetaan uskonpuhdistus yhdessä vaalikaudessa. Unohdettiin, että 100 vuoden aikana syntynyt järjestelmä ei noin vain heilahda hetkessä kokonaan uuteen asentoon.

”Teuvo nolaa itsensä, kun suostuu välittämään kavereiden aivopieruja” – sinisten kansanedustajalta raju tölväisy Hakkaraisesta

Kuva: Lehtikuva
Teuvo Hakkarainen.

TURUNEN: HAKKARAINEN VALEHTELEE TAHALLAAN, TYHMYYTTÄÄN TAI PYYNNÖSTÄ !

Näin huutaa otsikko kansanedustaja Kaj Turusen (sin.) tiedotteessa. Tylytyksen aiheena on kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) lauantainen kannanotto energian tuotantotuesta.

– Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on julkaissut 21.10. tiedotteen, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä, arvostelee Turunen, joka on eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja.

Hakkarainen viittasi omassa tiedotteessaan uuteen uusiutuvan energian tuotantotukeen. Hän on julkaissut sen myös Facebook-sivullaan.

– Toisin kuin Hakkarainen väittää, se ei ole uusi tuulivoimatuki, vaan se on sovittu toteutettavaksi teknologianeutraalisti ja kilpailutuksen kautta. Määrältään uusiutuvalla raaka-aineella tuettu energia olisi 2 Twh, Turunen kirjoittaa.

Hakkaraisen tiedote joutuu Turusen mukaan outoon valoon myös sen vuoksi, että Hakkarainen on itse hyväksynyt kyseessä olevan väliaikaisen ja rajoitetun uusiutuvan energian tuen.

– Se on hallitusohjelmassa ja siitä sovittiin 2015. Hakkarainen oli täysin tietoinen tuesta ja hyväksyi sen niin kuin muutenkin koko hallitusohjelman, Turunen muistuttaa.

Hallituksen esitys tuesta ei vielä ole eduskunnan käsittelyssä. Ehdotus on ollut lausuntokierroksella.

Kaj Turunen lähetti tiedotteen tiedotteen johdosta. (Kuva: Lehtikuva)

Turunen lupaa huolehtia ”talousvaliokunnan puheenjohtajana” siitä, että eduskunnan hyväksymä energia- ja ilmastostrategia huomioidaan hallituksen esityksessä tuesta.

– Siitä ei tehdä tuulivoimatukea, vaan se täytyy olla teknologianeutraali.

Lopuksi Turunen kuittaa entiselle puoluetoverilleen:

– Teuvo nolaa itsensä kun suostuu välittämään omana tiedotteenaan sellaisten ”kavereiden” aivopieruja, jotka eivät tiedä faktoja tai eivät niistä välitä, hän päättää.

Sixten Korkman HS-kolumnissa: Tämä johti brexitiin ja Trumpin voittoon

Kuva: Lehtikuva
Sixten Korkmanin mielestä Suomessa on kohdistettava toimia lapsiperheiden auttamiseen.

Taloustieteen professori Sixten Korkman kirjoittaa Helsingin Sanomien julkaisemassa kolumnissaan globaalin eriarvoisuuden isosta ongelmasta.

Vaikka maailmanlaajuinen köyhyys on vähentynyt, eriarvoistumisen ongelma on totta – myös Suomessa.

Korkmanin mukaan eriarvoisuus on rikkaassa maailmassa pulma englantia puhuvissa maissa, eritoten Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

– Näissä maissa rikkaat ovat rikastuneet samalla kun monien tulotaso on polkenut paikallaan tai alentunut.

– Räikeä eriarvoistuminen johtaa luokkayhteiskuntaan ja ruokkii populismia. Osaltaan sen takia Britannia valitsi brexitin ja Yhdysvallat Donald Trumpin, todella surkeita valintoja molemmat.

Korkman jatkaa, että Pohjoismaissa ja Suomessa köyhyys on vähäisempää ja turvaverkot kattavia.

Suomessa on joka tapauksessa syytä pohtia heikon talouskasvun syitä ja etenkin keinoja työllisyysasteen nostamiseksi.

– Eriarvoisuuden vähentämisen osalta soisi toimia kohdistettavan lapsiperheiden auttamiseen. Silloin kyse on etenkin varhaiskasvatuksen laadusta ja päivähoidon kustannusten kattamisesta verovaroin, Korkman katsoo.

Räikeä eriarvoistuminen johtaa luokkayhteiskuntaan ja ruokkii populismia.

Pienituloisten yksinhuoltajien aseman helpottamiseksi Korkamn palaa kolumnissaan ajatukseen lapsilisien korottamisesta ja verollepanosta.

– Tästä syntyvä hyöty kohdistuisi juuri sinne missä tukea tarvitaan, hän kirjoittaa.

Mistä rahoitus?

Rahat voitaisiin saada yritystukia karsimalla, vastaa Korkman.

– Toinen harkinnan arvoinen mahdollisuus olisi progressiivinen kiinteistövero. Sillä voisi ainakin kasvukeskuksissa rahoittaa lapsiperheiden tarpeita talouskasvua heikentämättä, hän perustelee.

Maria Guzenina kommentoi Länsimetron hallitusta: ”Asiantuntemusta olisi paikoin kaivattu enemmän”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto haluaa muutoksia Länsimetron hallitukseen. Konsernijaoston puheenjohtaja Maria Guzenina kertoo, että yhtiön hallitukseen kaivataan lisää asiantuntijuutta.

Konsernijaosto käsitteli tänään EY:n (Ernst & Young) tekemää erityistilintarkastusta Länsimetrosta sekä kuuli yritysjuridiikan asiantuntijan, asianajaja Manne Airaksisen näkemyksiä asiasta. Konsernijaosto merkitsi asiat tiedokseen ja päätti ottaa niiden johtopäätökset huomioon Länsimetron jatkohankkeen toteutuksessa.

Guzenina sanoo, että Länsimetron kokoisessa projektissa hallituksen rooli on merkittävä projektinhallinnan kannalta.

– Ernst & Youngin selvityksessä on todettu, että asiantuntemusta olisi paikoin kaivattu enemmän projektinhallinnan kokonaisuuden näkökulmasta, Guzenina sanoo.

– Tässä ollaan kallistumassa siihen, että hallitusammattilaisia lähdettäisiin hakemaan mukaan tähän hyvin vaativaan, isoon kokonaisuuteen.

Länsimetron omistavat Espoon ja Helsingin kaupungit.

Keskustelua aiheesta