Ps-edustajat huolissaan kaupunkilehdistä: Lauantaijakelun kustannukset voivat nousta jopa 150 %

Kuva: Getty Images

Perussuomalaiset kansanedustajat Sami Savio, Jani Mäkelä ja Jari Ronkainen ovat jättäneet hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen kaupunkilehtien toiminnan ja moniäänisen tiedonvälityksen edellytysten turvaamisesta.

Savio, Mäkelä ja Ronkainen ovat huolissaan varsinkin kaupunkilehtien lauantaijakelusta, joka on uhattuna kovan hinnannousun myötä. Moniäänisyys on uhattuna.

Ps-edustajien mukaan hinnannousu muodostaa merkittävän uhan kaupunkilehdille. Lauantaijakelun kustannukset voivat arvioiden mukaan nousta jopa 100–150 prosenttia, mikä pakottaisi osan kaupunkilehdistä luopumaan kokonaan lauantain julkaisupäivästä.

– Lauantaijulkaisusta luopuminen pakon edessä lisäisi media-alan työttömyyttä johtamalla merkittäviin henkilöstövähennyksiin. Monen kaupunkilehden olemassaolo voisi vaarantua kokonaan, mitä pidämme suurena uhkana moniäänisen lehdistön toiminnalle, toteaa Jari Ronkainen.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Täytyy perehtyä materiaaliin” – Ugandan tapahtumat eivät murentaneet ministerin luottamusta Patrian johtoon

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Mika Lintilä (kesk.).

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Mika Lintilä (kesk.) ei katso, että Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalon luottamus olisi Uganda-jupakan seurauksena heikentynyt. Lintilä totesi, ettei ole vielä ehtinyt yksityiskohtaisesti perehtyä Patrian julkistamiin selvityksiin asiasta. Hän oletti, että aineisto on pitkälti sama kuin se, jonka hän kävi läpi Isotalon kanssa.

Tähän mennessä asiassa ei Lintilän mukaan ole tullut julki mitään sellaista, joka olisi muuttanut Isotalon asemaa.

– Täytyy nyt analysoida ja perehtyä materiaaliin, Lintilä sanoi STT:lle.

Lintilän mukaan henkilöstöratkaisut eivät ole nyt tärkein asia, vaan olennaista on saada yhtiön asiat kuntoon. Jatkossa pitää pystyä estämään vastaavat tilanteet.

– Olen ilmoittanut ihan alussa toimitusjohtajalle ja hallitukseen puheenjohtajalle, että toimivan johdon tehtävä on palauttaa Patrian luottamus ja uskottavuus. He valitsevat keinot. Minä arvioin myöhemmin, ovatko ne olleet riittäviä.

Lintilän mukaan nyt vaaditaan koulutusta, ennakointia, mutta myös parempaa valvontaa yhtiön sisällä. Jokaisen patrialaisen pitää mieltää missä rajat kulkevat, varsinkin myyntipuolella.

– Tällaisia ei vain saa tulla, Lintilä painotti.

Ex-ministereiltä edellytetään arvostelukykyä

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) peräsi eilen hallitukseen pelisääntökeskustelua siitä, miten entiset ministerit voivat toimia maailmalla ja hyödyntää asemaansa. Lintilä ei suuresti lämmennyt ajatukselle.

Pelisääntökeskustelu voidaan toki käydä, mutta se ei ratkaise asiaa, hän arveli.

– Jokaisella pitää olla henkilökohtainen arvostelukyky sillä tavalla, että pystyy vastuullisesti ja kunniallisesti sitä nimikettä myös käyttämään, Lintilä sanoi.

Lintilä huomautti, että entisiä ministereitä alkaa olla jo suuri joukko. Kaikkiaan ministereitä on ollut jo liki 600, hän totesi.

Ministeri toivoi, että koko Uganda-jupakka alkaisi jo vähitellen laantua.

– Minua harmittaa, että tässä myllytyksessä unohtuu se, että on menehtynyt yksityishenkilö, jolta on jäänyt omaisia. Onhan tämä hirvittävä tragedia. Tämä meinaa monilta unohtua.

Jäämurtajien työkiistan sovittelu alkaa

Kuva: Lehtikuva

Valtakunnansovittelija Minna Helle on kutsunut jäänmurtajien ja monitoimimurtajien työkiistan osapuolet sovitteluun huomenna iltapäivällä. Työntekijäpuolta edustava Suomen Laivanpäällystöliitto ilmoitti eilen työnseisauksesta, joka alkaa 7. maaliskuuta, ellei sopuun päästä sitä ennen.

Murtajia operoiva Arctia on työntekijäpuolen mukaan esittänyt laajoja heikennyksiä alusten kansipäällystön työehtoihin. Heikennysten kokonaisvaikutus olisi liiton mukaan kymmeniä prosentteja.

– Liitto ei hyväksy työehtojen kokonaisvaltaista heikennystä ja tämän johdosta ilmoitus työnseisauksesta on annettu Arctia Oy:n konventionaalisille jäänmurtajille ja monitoimimurtajille, ilmoittaa Laivanpäällystöliitto tiedotteessaan.

Arctia kummasteli lakkovaroitusta, joka sen mukaan annettiin ennen kuin sopimusneuvottelut olivat päässeet kunnolla alkamaan. Yhtiön mukaan murtajien kansipäällystön palkat ja työehdot ovat huomattavasti paremmat kuin muualla suomalaisella merenkulkualalla.

Kansipäällystön keskimääräinen palkkataso on Arctian mukaan jopa puolitoistakertainen merenkulkualan yleiseen tasoon verrattuna.

Arctia muistuttaa, että jääolosuhteet Suomen merialueilla ovat nyt haastavimmillaan. Yhtiön jäänmurtajat avustavat parhaillaan meriliikennettä Perämerellä ja itäisellä Suomenlahdella.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Supo kuumentaa eduskunnassa – jääkö osa valvonnan ulkopuolelle?

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Suojelupoliisi muuttuu tulevaisuudessa poliisista tiedusteluviranomaiseksi, mutta muutoksesta ei ole tulossa aivan yksinkertainen päiväkävely. Skismaa aiheuttaa muun muassa kysymys siitä, kuka uutta supoa valvoo ja onko sen koko toiminta tulossa parlamentaarisesti valvottavaksi.

Supon tuleva rooli ei liity vain lakeihin kirjattaviin entistä laajempiin toimivaltuuksiin tai siihen, että se luopuu poliisin tehtävistä. Myös eduskunnan omaa toimintaa säätelevällä laintasoisella työjärjestyksellä on asiasta sanansa sanottavana. Keskiviikkona työjärjestys jäi juuri supoa koskevien erimielisyyksien vuoksi puhemiesneuvoston pöydälle.

Työjärjestyksessä käsitellään muun muassa uutta supoa varten luotavaa parlamentaarista elintä, tiedusteluvalvontavaliokuntaa, jonka perustamisesta ollaan laajasti yksimielisiä. Jo nimestä voi päätellä, että valiokunnan päätehtävä on supon valvonta yhdessä laillisuusvalvonnasta vastaavan tiedusteluvaltuutetun kanssa.

Puhemiesneuvoston näkemykset eroavat, kun aiheeksi otetaan valiokunnan tehtävän määrittely.

Ehdotetun määritelmän mukaan, valiokunta valvoisi supon tiedustelutoimintaa. Valvottavan tiedustelutoiminnan sisältöä ei Demokraatin tietojen mukaan ehdotetussa työjärjestyksen muotoilussa kuitenkaan tarkemmin avata.

SDP:lle muotoilu ei kelpaa, koska puolue ilmoitti jo tiedustelulakien tiistain lähetekeskustelussa haluavansa koko supon parlamentaarisen valvonnan piiriin.

”Osa supon toiminnasta on tulkittavissa sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.”

Tiedusteluorganisaatioksi muuttuva supo ei jatkossakaan tekisi pelkkää perinteistä tiedustelutoimintaa. Tehtävälistalla ovat muun muassa laajat henkilöiden turvallisuuskartoitukset, joita supo tekisi esimerkiksi perusteilla olevan tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenille.

Supo siis tarkistaisi jatkossakin ihmisten taustoja, mutta ei olisi sen osalta yksiselitteisesti parlamentaarisen valvonnan piirissä. Puhemiesneuvostossa eripuraa aiheuttavaa työjärjestyksen kirjausta voi aivan hyvin tulkita niin, ettei taustojen tarkistamisen kaltainen toiminta kuulu uudelle valiokunnalle, vaikka sitäkin olisi jonkun hyvä valvoa muun muassa puoluepoliittisista syistä.

Julkisuudessa (mm. Ilta-Sanomat) on kerrottu, että uuden supon johtoon nousisi todennäköisimmin supon nykyinen johtaja, puoluetaustaltaan kokoomuslainen Antti Pelttari. Sisäministeriön kansliapäälliköksi on puolestaan tulossa entinen supon pomo, kokoomuslainen Ilkka Salmi, jonka esimiehenä on tällä haavaa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Koko uusi tiedusteluorganisaatio olisi siis tiedustelua valvovaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa lukuunottamatta kokoomuslaisten käsissä samalla, kun osa supon toiminnasta on tulkittavissa ehdotetun työjärjestyksen perusteella sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.

Myös supon tiedustelutoiminnan ulkopuolelle jääviä tehtäviä kuten ihmisistä tehtäviä turvallisuusselvityksiä olisi syytä valvoa. Paljonko selvityksiä tehdään, mitä kerätylle tiedolle tapahtuu ja ketkä siihen pääsevät käsiksi? Vai käykö niin, että osa tiedoista vuotaa ajansaatossa sellaisiin käsiin missä esimerkiksi yksityiselämää koskevista tiedoista tulee hyödyllistä polttoainetta politiikan tekemiseen?

Eduskunnan puhemiesneuvosto käsittelee työjärjestystä seuraavan kerran torstaina.

Kansalaisaloite sai kd-Laukkasen yrittämään viimeistä temppua: ei onnistunut

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Äitiyslakia koskevan kansalaisaloitteen käsittelyyn eduskunnassa syntyi pientä draamaa alkumetreillä, kun kansanedustaja Antero Laukkanen (kd.) (kuvassa) esitti kansalaisaloitteen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan.

Ehdotusta kannatti keskustan Markus Lohi, joten asiasta äänestettiin. Eduskunta kuitenkin päätti äänin 86–29 jatkaa kansalaisaloitetta koskevan mietinnön käsittelyä tänään, eikä lähetä sitä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Äänestyksestä oli poissa 84 kansanedustajaa.

Kansalaisaloitteessa esitetään, että naisparin lapsen tunnustaminen tapahtuisi isyyden tunnustamista vastaavalla tavalla ennen lapsen syntymää. Tavoitteena on turvata naisparien lasten oikeudet siten, että parin ei tarvitsisi enää tehdä perheen sisäistä adoptiota, jotta toinenkin äiti olisi virallisesti lapsen vanhempi.

Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa kansalaisaloitteen hyväksymistä. Valiokunta ei kuitenkaan ollut yksimielinen, aloitteen hylkäämistä ehdottaa mietinnössä Laukkanen.

Mietinnön eduskunnalle esitellyt lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok.) sanoi valiokunnan käsitelleen aloitetta huolella. Se on kuullut kymmeniä asiantuntijoita ja muun muassa lapsivaikutukset on arvioitu laajasti.

Tolvasen mukaan kansalaisaloite on poikkeuksellinen, sillä se pohjautuu sanasta sanaan oikeusministeriön lakiluonnokseen vuodelta 2015.

”Yhteiskuntamme häpeätahroja” – SDP:n Salonen kuuluttaa tekojen perään Suomen lapsipolitiikassa

Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) kannattaa lämpimästi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan esityksiä lapsi- ja perhepolitiikan parantamiseksi Suomessa.

– Suomen tulee aloittaa lasten oikeuksia koskevan kansallisen strategian laatiminen, jossa huomioidaan kaikkien lasten tilanne ja YK:n sopimusten mukaiset lasten oikeudet. Strategia on tehtävä parlamentaarisena työnä, johon sitoutuvat kaikki eduskuntapuolueet, totesi Salonen puheessaan.

Salonen toimi keskiviikkona sosialidemokraattien edustajana lapsiasiavaltuutetun eduskunnalle antaman kertomuksen julkistamistilaisuudessa Säätytalolla. Kurttilan mukaan lapsi- ja perhepolitiikka sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Esimerkiksi perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun. Lapsiasiavaltuutetun mielestä uudistuksessa keskityttiin liikaa työllisyyteen ja lasten ja perheiden näkökulma jäi turhan vähälle huomiolle.

Lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille.

Salonen kiittää lapsiasiavaltuutettua ja kaikkia kertomukseen valmisteluun osallistuneita työstään. Hän kuitenkin toteaa samalla, ettei eduskunta voi ylpeillä sillä, että päätösten vaikutukset lapsiin olisi otettu kiitettävällä tavalla huomioon päätöksiä tehdessä.

Salonen huomauttaa, etteivät eduskunnan huolet lasten eriarvoistumisesta ja nuorten osattomuudesta konkretisoidu kaikkia politiikkalohkoja lävistävänä päätöksentekona tällä hetkellä. Salonen peräänkuuluttaa tekojen perään.

– Päättäjinä meidän on nyt otettava kollektiivinen vastuu kaikista maamme lapsista. Seuraamme nyt vierestä sitä, miten kaikkien ylistämä hyvinvointivaltiomme alisuoriutuu lasten tasa-arvoisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys, poikien lukutaidon heikkeneminen, lasten mielenterveyden kasvavat ongelmat tai nuorten ulkopuolisuus yhteiskunnassa ovat häpeätahrojamme, Kristiina Salonen sanoo.

– Valintoja korostavassa maailmassa nämä eivät ole perheiden tai lasten valintoja. Ne ovat meidän päättäjien tekemiä tai tekemättä jättämiä valintoja.

Strategian pitäisi muuttaa tapaamme ajatella.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle osoittaa, että lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille ja niiden sisällä useisiin itsenäisiin palvelukokonaisuuksiin. Lapsipolitiikan kokonaisuudesta vastaavaa rakennetta ei ole valtionhallintoon muodostunut. Kertomukseen tehty analyysi hallitusohjelmista osoittaa, että hallitusohjelmien laajentuessa lapsipolitiikan strategiset valinnat kätkeytyvät yksityiskohtien taakse.

– Pidemmän aikavälin strategian vaikuttavuus on parempi kuin hallitusohjelmien yksittäiset kirjaukset, joita toki niitäkin lisäksi tarvitaan. Oikeastaan strategian pitäisi muuttaa tapaamme ajatella, Salonen pohtii.

– Lapsi ei ole vain yksi hallinnon muistilistalla oleva näkökulma, vaan tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa. Johdonmukaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta tarvitaankin päätöksenteossa lisää, jotta lasten asema tulisi paremmin olennaiseksi osaksi päätöksentekoprosesseja, Salonen muistuttaa.