Turva – Hymy

Kolumni

Miikka Lönnqvist

Kirjoittaja on Hämeen Sosialidemokraattien 2. varapuheenjohtaja.

Puheenjohtajapelistä ja vähän muustakin

Tänä syksynä on käyty laajaa keskustelua SDP:n lähestyvästä puoluekokouksesta ja erityisesti sen henkilövalinnoista. Vaikka olenkin vakuuttunut, että henkilövalintoja ratkaisevampiakin päätöksiä tuleva puoluekokous tekee, sohaisen silti henkilövalintojen muurahaispesää tuomalla siihen muutamia mielestäni vähemmälle huomiolle jääneitä näkökulmia.

 

Kuten hyvin tiedetään, SDP valitsee puoluekokouksessaan puheenjohtajan, joka toimii puolueen pääministeriehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. Kuitenkin seikka, joka keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle, on valittavan pääministeriehdokkaan poliittinen linja. Nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne valittiin vuonna 2014 puheenjohtajaksi täysin toisenlaisessa maailmassa. Silloin talouden ongelmat ja sisäpolitiikka olivat keskiössä. Kansainvälisen politiikan ongelmatkin rajautuivat monelta osin Eurooppaan, eikä brexitin tai Trumpin kaltaisista maailmanluokan haasteista ollut kenelläkään mitään aavistusta.

 

Maailma on kuitenkin reilun kahden vuoden aikana muuttunut varsin merkittävästi ja siinä missä vuonna 2014 etsittiin vientivetoista kasvustrategiaa, tulee meidän nyt etsiä ratkaisuja siihen, miten maailma palautetaan takaisin raiteilleen, miten vastaamme yhä huolestuttavimpiin tietoihin ilmastonmuutoksen kiihtymisestä ja ennen kaikkea siihen, miten palautamme kansan uskon poliittiseen päätöksentekojärjestelmään. Pelkät sisäpolitiikan visiot eivät enää riitä, vaan SDP:n pääministeriehdokkaan tulee voida kertoa omat visionsa myös siitä, miten Suomi palautetaan kansainvälisen politiikan aktiiviseksi toimijaksi ja miten SDP:stä tehdään jälleen Suomen kansainvälisin puolue. Suomen kannalta merkittävimmät päätökset tehdään jo nyt kaukana Arkadianmäestä ja SDP:n on pidettävä huoli siitä, että Suomi on vahvasti läsnä siellä, missä näitä päätöksiä tehdään.

 

Puolueen kannalta on minusta ratkaisevaa, että pääsemme keskustelemaan myös puolueen puheenjohtajan tarjoamista ratkaisuista näihin aikakautemme kohtalon kysymyksiin. Olisin toivonut, että Antti Lindtman olisi tarjonnut keskusteluun oman vaihtoehtonsa ja toivon nyt, että ainakin Timo Harakka tai Tytti Tuppurainen toisivat omat näkemyksensä ja visionsa puoluekokouksen puntaroitavaksi. Vaikkei muita ehdokkaita tulisikaan, on silti tärkeää, että puheenjohtaja tuo omat visionsa esille puoluekokouksessa ja että niistä voidaan käydä perinpohjainen keskustelu.

 

Puoluesihteeri – järjestöllinen vai poliittinen toimija?

 

Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on puoluesihteerin rooli. Nyt on keskusteltu paljon siitä, millä tavalla puoluesihteerin tulisi uudistaa SDP:n järjestörakennetta ja miten tämä vaalipumppu pidetään käynnissä tulevan vaalisuman läpi. Siinä varmasti riittääkin pohdittavaa mutta kovin monessa puheenvuorossa ei ole pohdittu lainkaan sitä, mikä on puoluesihteerin rooli tilanteessa, jossa SDP palaisi hallitusvastuuseen. Silloin rooli nimittäin muuttuu. Hallituspuolueen puoluesihteerin tehtävä ei nimittäin ole pelkästään järjestöllinen, vaan puoluesihteerin tehtäväksi jää usein moni poliittinen asia. Puoluesihteerin tehtäväksi jää tuolloin usein myös hallituspolitiikan avaaminen kentän toimijoille ja voisipa joku sitä kutsua päätösten selittämiseksikin.

 

Tähän työhön tarvitaan mielestäni henkilö, jolla on valmiuksia myös poliittiseen toimintaan. Henkilö, jolta löytyy myös poliittista pelisilmää. Näiden ominaisuuksien esilletuomista toivon työmarkkina-asemaansa pohtivalta Reijo Paanaselta ja kampanjaansa käyvältä Hanna Kuntsilta. Toivoisin, että pohdintaan tulisi myös muita nimiä ja pitäisin esimerkiksi Antton Rönnholmin näkemyksiä tässä suhteessa erittäin tervetulleena lisänä keskusteluun.

 

Kolmas merkittävä seikka on varapuheenjohtajien valinta. Kuten puoluesihteerikin, joutuvat myös varapuheenjohtajat kantamaan suurempaa poliittista roolia tilanteessa, jossa SDP palaa pääministeripuolueeksi. Varapuheenjohtajien rooli on myös tulevien vaalikampanjoiden käymisessä sekä puheenjohtajan työn tukemisessa merkittävä. Siksi pitäisinkin nimien ilmestymistä myös tähän keskusteluun toivottavana. Varapuheenjohtajan tehtävä on myös erinomainen väylä nostaa esiin uuden sukupolven sosialidemokraatteja ja toivoisinkin, että esimerkiksi Mikkel Näkkäläjärvi, Sanna Marin ja Ville Skinnari olisivat mukana kun varapuheenjohtajia valitaan Lahdessa.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Miksi äänestän Tuula Haataista?

Istuvan presidentin suosio on vahva. Ei Niinistö huono presidentti ole ollut. Kautensa alussa häntä ei juuri huomannut, mutta nyt loppuvaiheessa presidenttiys on alkanut maistua ja näkyä. Hän näyttää presidentiltä puolisoa ja Lennu-koiraa myöden. Ei tarvitse hävetä. 

Minä odotan presidentiltäni enemmän. Aktiivista arvojohtajuutta ja halua puolustaa niitä ihmisiä, joiden ääni ei kuulu. Jotka eivät jaksa tai kykene pitämään puoliaan. Laajan turvallisuuspolitiikan edelläkävijyyttä.

Tuula Haatainen on tuonut presidentinvaalikeskusteluun laajan turvallisuuspolitiikan elementtejä: oikeudenmukaista tulonjakoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, syrjinnän ehkäisyä. 

Hän on nostanut esiin feministisen ulkopolitiikan. Kyse on siitä, että yhteiskuntien sortavia rakenteita muutetaan oikeudenmukaisemmiksi. Korostetaan tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, kansainvälistä yhteistyötä. Huolehditaan haavoittuvimmista. Torjutaan ilmastonmuutosta. Kannetaan globaalia vastuuta ja panostetaan kehitysapuun. 

Maailman ongelmat eivät pysähdy valtakuntien rajoille. Jotta Suomi on turvassa, maailman on oltava inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi.

Olen tuntenut Tuulan nuoresta asti. Politiikka tutustutti meidät. Olin aktiivi sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä ja Tuula naisliikkeessä. Yhdessä valmistauduimme moniin poliittisiin vääntöihin SDP:n sisällä. Monta sellaista asiaa on tänään totta, joita ajoimme ensin oman puolueemme linjauksiksi: pienten koululaisten iltapäiväkerhot, subjektiivinen päivähoito-oikeus, tasa-arvoinen avioliitto… Tuulaan on voinut aina luottaa. Mitä tiukempi paikka, sen varmemmin.

Miksi muistelen vanhoja? Siksi että nykymenossa on paljon samaa. Heikoimmista huolehtimista pidetään talouden tuhona, työttömyyttä ihmisen omana syynä ja kansainvälisyyttä vierastetaan. Eihän se niin ole. 

Pieni maa menestyy panostamalla tasa-arvoon, jotta jokainen kansalainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Työttömyys on seurausta joko rakenteellisista ongelmista tai suhdanteista, yksilön oma syy vain hyvin harvoin.

Kansainvälisyys menestyksen avain. Suomi ei pärjää käpertymällä, vaan avautumalla. Maailman suuria ongelmia: ilmastonmuutosta, köyhyyttä, pakolaisuutta, vero- ja valuuttakeinottelua ei ratkaista kansallisvaltiotasolla. Niihin tarvitaan laajempia foorumeita.

Kannatimme molemmat aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä. Tuula kiteytti asian hyvin: ”Minä en pelkää Eurooppaa, pelkään että nykymeno jatkuu.” Sama lause toimii vielä vuosien päästä.

Tuula on määrätietoinen sosiaali- ja terveyspolitiikan ammattilainen, jolle vahva kansainvälisyys on osa oikeudenmukaisemman ja turvallisemman maailman rakentamista.

Tuulassa on ripaus Hillary Clintonia ja kauhallinen Tarja Halosta. Viisaita, rohkeita ja osaavia naisia kaikki kolme.

Demokratiassa on oltava vaihtoehtoja ja kuljettava eteenpäin. Peukku kaikille ehdokkaille. Minusta paras ehdokas on Tuula Haatainen.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

On löydettävä keinot yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

Suomessa oikeutta elää ilman syrjintää turvaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansallinen lainsäädäntö.

Näitä lakeja kiistatta tarvitaan, mutta jos syrjintä poistuisi yksin laeilla se olisi jo poistunut. Jotta lait elävät ja hengittävät ihmisten arjessa, tarvitaan enemmän ihmisiä tekemään yhdenvertaisuustyötä.

Viime vuonna Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Sosiaalinen media huusi kovaa ja korkealta. Eikä aina ollenkaan kauniisti.

Ihmisten hätä johti asenteiden kovenemiseen, joka on näkynyt koko Euroopassa. Kyse ei ole vain koventuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Romanit, naiset, vammaiset ja monet muut ryhmät ovat saaneet osansa kylmästä suihkusta.

Nykyaika on ikään kuin antanut luvan puhua rumasti ja leimaavasti toisista. Syrjiä heikompia ja käpertyä omaan erinomaisuuteensa.

Suomi on monessa kansainvälisessä mittaristossa kärkisijoilla. Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Suomi osoittautuu tuoreessa EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksessa yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista.

Euroopan tasolla joka neljäs haastateltu kertoi syrjinnästä. Määrä oli hieman pienempi kuin edellisessä FRAn raportissa vuonna 2009.

Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Eniten syrjintää koetaan Luxemburgissa, jossa joka toinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttanut kertoi syrjinnästä.

Suomessa 45 prosenttia tältä alueelta tulleista kokee syrjintää Suomessa. Suomessa koettu syrjintä on lisääntynyt edellisen raportin jälkeen.

FRAn tutkimuksessa 63 prosenttia Suomen vastaajista kertoi häirinnästä. Tätä yleisempää on Euroopassa vain pohjoisafrikkalaisten kokema syrjintä Hollannissa ja romanien kokema syrjintä Kreikassa ja Portugalissa.

Tulokset ovat äärimmäisen huolestuttavia, koska sanoja seuraa teot ja pieniä tekoja herkästi isommat teot. Kunnes yht’äkkiä huomaamme, että vakaus, turvallisuus ja moni muu hyvä, jota olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, on kadonnut.

FRAn raportin tulokset eivät saa jäädä vain kauhistelun ja päivittelyn kohteeksi. Vaan meidän on löydettävä keinoja, joilla syrjintää voidaan kaikilla tasoilla ehkäistä ja yhdenvertaisuutta edistää. Kyse on lainsäädännöstä, mutta myös niistä arjen toimintamalleista, joilla lain henki saadaan elämään.

Osalla ihmisistä rasismi ja syrjntä kumpuavat omista tai läheisten kokemuksista. Toisilla kouluttamattomuudesta, kolmansilla erilaisuuden pelosta, neljänsillä omasta osattomuudesta ja syrjäytyneisyydestä. Ja monista muista syistä.

Vaarallisinta on rasismi ja syrjintä, joka kumpuaa ideologiasta ja oman vallan pönkittämisestä.

Meidän on pyrittävä pois oman mielisistämme kuplista. Yritettävä ymmärtää niitä syitä, joista syrjintä kumpuaa. Ja etsittävä ratkaisuja niihin. Kannattaa muistaa, että syrjivässä yhteiskunnassa, maahanmuuttaja kotoutuu ja työllistyy heikommin. Ei saa olla niin, että osaavankin maahanmuuttajan ammattitaito ohenee työnantajan ennakkoluulojen vuoksi.

Syrjintä menee yhteiskunnan ytimeen ja syö yhteiskunnan eheyttä. Siksi Suomen suurin haaste ei ole taloudessa, vaan sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.

(Teksti on lyhennelmä Oikeusministeriön syrjintäseminaarissa pidetystä puheenvuorosta 12.12.2017)

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kasvun alettua kannattaa korjata tasa-arvovajetta

Lamalla on kolme aaltoa. Ensin sakkaa talous, sitten työllisyys ja kolmantena syntyy sosiaalinen lama. Kun nousu käynnistyy, ketju kulkee toisin päin. Välikysymys eriarvoisuudesta osuu oikeaan aikaan, koska nyt kasvu ja työllisyys paranevat, mutta hallituksen toimet uhkaavat syventää sosiaalista lamaa.

Kasvu ja työllisyys ovat keskeisiä asioita hyvinvointivaltion turvaamisessa.

Tästä olen hallituksen kanssa täysin samaa mieltä. Mutta ne eivät yksin riitä. Kyse on siitä, miten hedelmät jaetaan. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy. Eriarvoistumisen ehkäisy. Yhdenvertaisuuden lisääminen.

Hallitus sanoo, että työllisyys on parasta sosiaaliturvaa. Kyllä olen samaa mieltä. Mutta ikävä kyllä työn muutos on rapauttamassa tätä vanhaa totuutta. Kun arvioimme työllisyyden kehitystä, on syytä katsoa työllisyyden sisälle. Joukkoomme ovat tulleet työssäkäyvät köyhät. Heille työssäkäynti ei tuo taloudellista nousua.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy.

Työllisistä noin neljä prosenttia on köyhiä. Usein kyse on yksin elävistä ihmisistä tai lapsiperheistä. Luku ei Suomessa ole suuri, mutta uhkaa kasvaa.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta on oleellista, jäädäänkö työssäkäyvään köyhyyteen vai nostaako työ tekijänsä omilleen, jopa kerryttämään yhteiseen hyvään käytettäviä verotuloja.

Osa-aikaisia työntekijöitä on noin 300 000 heistä 100 000 haluaa kokopäivätöitä, jotta voisi tulla palkallaan toimeen. Nolla-sopimuksilla työskentelee yli 80 000 henkeä, heistä 30 000 haluaa lisätyötä. Jos käydään kaikki ryhmät läpi, lisätyötä haluava on laskutavasta riippuen joko 200 000 tai puoli miljoonaa. Tätä matematiikkaa vasten puhe vain 40 000 hengen työvoimareservistä on irvokasta.

Työllisyyspolitiikan menestyksen mittarina on oltava myös työn laatu ja työstä saatava toimeentulo.

Työllisyyden noususta kansainvälinen talous ansaitsee suurimman kiitoksen, työmarkkinajärjestöt toiseksi suurimman ja hallitus jää kolmannelle sijalle. Jos hallituksen työtä arvioi toimeentulon ja työn laadun suhteen ei päästä kiitoksen puolelle.

Hallitus on alistunut ajatukseen matalapalkkatyön lisäämisestä. Matalapalkkatyö ei elätä eikä tuota aina edes verohyötyä yhteiskunnalle. Siksi työ ei enää automaattisesti ole parasta sosiaaliturvaa. Menestyksen analyysissa on mentävä syvemmälle.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta oleellista on turvata tulevaisuuden työvoima. Mutta tämän politiikan hallitus laiminlyö.

Hallituksen omassa budjettiesityksessä arvioidaan, että niiden kotitalouksien määrä, jotka saavat täydentävää toimeentulotukea, kasvaa. Siis toimeentulotuen tarve kasvaa, vaikka työllisyys on parantunut. Tämä on varsin poikkeuksellista. Se on seurausta siitä, että hallitus on leikannut useita kaikkein pienituloisimpien etuuksia.

Esimerkiksi Kelan toimeentulotukimenot kasvoivat yksin lääkekorvausten leikkausten vuoksi jo keväällä yli 20 miljoonaa. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on ns. työttömyysturvan aktiivimalli. Hallitus arvioi sen kasvattavan toimeentulotukimenoja yli 20 miljoonalla.

Sama hulluus koskee asumistuen leikkausta. Se kepittää köyhimpiä ihmisiä. Se syö työnteon kannusteita, koska se vie työstä saadun hyödyn monelta pienipalkkaiselta ihmiseltä. Asumistukea saa noin neljännesmiljoona ihmistä.

Työllisyyden näkökulmasta toimeentulotukiasiakkuuksien lisääminen on hulluinta mitä voi tehdä. Toimeentulotuki on etuuksista se, jonka varassa olevan on kaikkein vaikein ottaa vastaan keikkatöitä. Pienistä ansiotuloista saatu hyöty leikkautuu kokonaan pois. Työttömyysturvan varassa on helpompi tehdä keikkatöitä, jos niitä on mahdollista saada.

Uskon että ns. aktiivimallin suurimmat työllisyysvaikutukset tulevat olemaan Kelassa ja työttömyyskassoissa, koska ne joutuvat palkkaamaan lisää väkeä mallin toimeenpanoa varten. Hallituksen aktiivimalli ei aktivoi, se passivoi.

Hallitus tuntuu ajattelevan, että työttömyys poistuu, kunhan työttömät hakevat aktiivisemmin töitä ja vain menevät töihin. Siksi se leikkaa työttömyysturvaa kerta toisensa jälkeen ja malli mallin perään.

Vahva talous ja korkea työllisyysaste ovat tarpeellisia, mutta ne eivät riitä.

Tarvitaan oikeudenmukaista työnjakoa ja apua heikoimmille. Kun kasvu alkaa, on viisautta korjata tasa-arvovajetta.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Robotit tulevat, oletko valmis?

Facebook sulki kaksi virtuaalisesti asiakkaita palvelevaa robottia, koska ne kehittivät oman kielen. Ihminen ei enää ymmärtänyt luomiensa koneiden kieltä. Robotit oppivat monenlaisia neuvottelutaktiikoita, jopa huijaamaan kumppaniaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä tarina on tosi.

Uusi teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskuntaa. Robotteihin ja keinoälyyn liittyvien moraalisten sekä eettisten kysymysten pohdinta on Suomessa vähäistä. Sama koskee automatisoinnin suhteita varallisuuden ja tulojen jakoon sekä aktiivisen elämän edellytyksiin.

Puhumme paljon työn murroksesta. Jotkut uskovat työn loppumiseen, toiset työvoiman loppumiseen. Itse haluaisin miettiä enemmän sitä, millä keinoilla kykenemme säilyttämään yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä. Miten yksilö voi hallita ympärillään tapahtuvaa työn muutosta? Miten saada aikaan parempaa työtä?

Miten varmistaa se, että valtiolla on riittävät resurssit turvata apua tarvitsevien palvelut, jos työn muutos johtaa siihen, että koko verotusjärjestelmä pitää rakentaa uudelleen?

Tietotekniikkaguru Bill Gatesin ehdotti robottiveroa, joka vähentäisi innovaatioihin liittyviä ihmisten pelkoja ja joka samalla väliaikaisesti hidastaisi automaation etenemistä. Esitys ei ole saanut innokasta vastaanottoa. Oxfordin yliopiston tutkijat varoittivat, että robotteja ja keinoälyä ei ehkä pystytä ohjaamaan tulevaisuudessa. Kehityksessä ei tarvitse mennä olleenkaan näin pitkälle. Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Koulutuspoliittiset ratkaisut koskevat kokonaisia ikäluokkia ja vaikutukset ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Koulutusjärjestelmä muuttuu kuitenkin hitaasti verrattuna talouden suhdanteisiin sekä työn muutokseen verrattuna.

Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Pyrkimys kouluttautua nopeasti ja tehokkaasti suoraan työelämän tarpeita vastaavasti, saattaa johtaa työelämän näkökulmasta ojasta allikkoon. Robottien maailmanvalloitukseen varaudutaan parhaiten osaamista uusimalla. Tämän vuoksi SDP esittää oppivelvollisuuden pidentämistä ja lisäpanoksia osaamiseen. Jos kouluttaudumme vain nopeasti nurkan takana olevaa työpaikkaa varten, emme selviä uuteen työhön, kun se ensimmäinen työpaikka katoaa.

Jatkuvassa oppimisessa kyse ei ole vain koulutusjärjestelmästä, vaan siitä miten jatkuva kouluttautuminen rahoitetaan. Varhaiskasvatukseen sijoittamalla saa parhaat tuotot inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta eläkeikää lähelläkin on tarve oppia uutta.

On kuulemma jo rakennettu robotti, joka ulottaa kätensä jääkaappiin ja hellalle. Se osaa korjata jälkensä ja laittaa 100 eri ruoka-annosta. TV:n kokkiohjelmia katsomalla se oppii lisää reseptejä. Sellaisen haluaisin. Vahinko vaan, että rahani eivät riitä. Parasta pysyä hyvissä väleissä puolison kanssa.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Ylpeä Hämeenlinnasta – tavoitteena vähemmän yksinäisiä

– Yksinäisyyden ehkäisy on terveyden edistämistä

Hämeenlinnan kaupungin budjetissa asetetaan tavoitteeksi se, että itsensä yksinäiseksi tuntevia ihmisiä on vähemmän. Ei ollenkaan huono tavoite.

Toinen loistava tavoite on osallisuuden mittaamisessa, jossa arvioidaan sitä, että kuinka moni ihminen osallistuu järjestötoimintaan.

Ystävyys ei ole trendi, se ei seuraa muotia, siitä ei saa korkoa, eikä eläkettä. Silti se on elämän paras sijoitus.

Yksinäisyyteen vaikuttavat useat ulkoiset tekijät, kuten puutteet sosiaalisissa suhteissa sekä oma toimintakyky. Vastaavasti yksinäisyys voi heikentää terveydentilaa ja olla riskitekijänä syrjäytymiselle. Kroonisesti yksinäisten elinajanodote on muita vertailuryhmiä heikompi ja alttius erityisesti infektioille, sydänsairauksille ja masennukselle muita vahvempi.

Sosiaalinen eristäytyneisyys altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Sen terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa kuin tupakoiminen – ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.

Harrastusten merkitys on suuri lasten yksinäisyyden ehkäisyssä. Tukemalla järjestöjä ja niiden yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia, tuemme harrastustoimintaa ja osallisuuden lisäämistä.

Lapsista joka viides kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Onneksi se suurimmalla osalla on ohimenevää. Huolettavinta on se, että kymmenes lapsista on pysyvästi yksinäisiä.

Harrastusten merkitys on suuri lasten yksinäisyyden ehkäisyssä. Tukemalla järjestöjä ja niiden yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia, tuemme harrastustoimintaa ja osallisuuden lisäämistä.

Aktiivisesti järjestötoimintaan tai vastaavaan osallistuvien osuus on myös yksi seurannan väline. Sosiaalisesti aktiivisilla ihmisillä on pienempi ennenaikaisen kuoleman ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittumisen riski kuin sosiaalisiin toimintoihin vähemmän osallistuvilla.

He tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista. Sosiaalisen aktiivisuuden tarpeiden kartoittaminen ja osallistumisen tukeminen ovat yksi keskeinen osa kuntalaisten terveyttä edistävää toimintaa.

Sekä yksinäisyyden vähentämisessä sekä osallistumisen lisäämisessä on kyse terveyden edistämisestä. Olen ylpeä Hämeenlinnasta!

Uusi valtuusto tuli varhaiskasvatuksessa SDP:n linjoille. Muistan kun edellisen valtuuston aikana maan hallitus päätti, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan ja ryhmäkokoja kasvatetaan.

Sosiaalidemokraatit vastustivat jo tuolloin varhaiskasvatuksen heikentämistä. Esitimme, että subjektiivinen oikeus säilytetään ja ryhmäkoot pidetään ennallaan. Kun perustelin asiaa, niin entinen keskustan valtuutettu huusi salista, että Filatov käytti elämänsä populistisimman puheenvuoron. Kyllä olen mielelläni populisti, jos lasten varhaiskasvatuksen puolustaminen on sitä.

Enää tällaisia huutoja ei tarvitse Hämeenlinnan valtuustossa kuunnella. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti sen, että lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ei rajata eikä ryhmiä kasvateta. Valtuusto on oppiva organisaatio.

Muutamasta asiasta jouduimme äänestämään. Niistä ehkä merkityksellisimpiä ovat terveydenhoitomaksut ja kiinteistövero. Vasemmistoliitto esitti kiinteistöveroa korotettavaksi, mutta jäi esityksineen yksin. Maan hallitus toi eduskuntaan esityksen, joka olisi nostanut kiinteistöveron ala- ja ylärajaa ja pakottanut osan kunnista nostamaan kiinteistöveroa. Tätä eduskunta ei hyväksynyt. Ylärajan korotus meni läpi.

Minun mielestäni koko kiinteistövero pitäisi panna remonttiin. Kiinteistöt ovat koteja ja omaisuutta. Verotuksella voidaan ohjata ympäristöystävällisempään asumiseen jne.

Terveydenhuoltomaksuista äänestimme. Kokoomus ja keskusta halusivat noudattaa maan hallituksen linjaa ja korottaa maksuja, SDP ei.

Hämeenlinna päätti yhteisesti, että otamme jatkossa paremmin käyttöön asiakasmaksuista annetun lain 11 pykälän eli sen, että asiakasmaksuja ei peritä, jos niistä aiheutuu kohtuutonta haittaa asiakkaalle. Tämä on hyvä linjaus. Ei ole järkevää, että yhä useampi ihminen joutuu hakemaan terveydenhuoltomaksunsa toimeentulotukiluukulta.

Olen ylpeä Hämeenlinnasta, mutta se ei tarkoita sitä olisin kaikkeen tyytyväinen. Parannettavaa on aina.

 

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.