Pitkäaikaistyöttömyys on laskenut, mutta se ei ikävä kyllä tarkoita automaattisesti sitä, että ihmiset ovat löytäneet työtä, vaikka hallituksen ministerit usein näin eduskunnassa sanovat. Laskusta olisi syytä tehdä selvitys, ovatko ihmiset työllistyneet vai luopuneet työnhausta. Tuloksena sekä ihmisen että yhteiskunnan näkökulmasta on aivan eri asia, kummalla tavalla pitkäaikaistyöttömyydestä poistutaan.

Nyt näyttää siltä, että aktiivimalli ja tiukentunut karenssipolitiikka ovat mm. saaneet monen luopumaan työnhausta ja siirtymään toimeentulotuen varaan. Sitä kuinka monen, emme tiedä, mutta sen tiedämme, että hallitus on useammassa työllisyysreformissaan arvioinut toimeentulotukimenojen kasvavan.

Toimeentulotukimenojen kasvu on harmillista, koska tiedämme, että toimeentulotukiasiakkaan on kaikkein vaikein työllistyä edes satunnaisiin työsuhteisiin kannustinloukkujen vuoksi.

Hallitus on lisäbudjetissa lisäämässä  resurssia osaavan työvoiman turvaamiseen ja hyvä niin. Suomessa ei ole työvoimapulaa, mutta kaikkiin työtehtäviin, joita on tarjolla ei löydy osaavia ammattilaisia.

En halauaisi puhua historiasta, mutta osaamispanosten kohdalla on pakko. Osaavan työvoiman pula on osittain hallituksen valintojen syytä. Hallitus on johdonmukaisesti ajanut alas ammatillista työvoimapoliittista koulutusta.

Edellisen eduskuntakauden aikana ammatillisen työvoimakoulutukseen pääsi viisinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Nyt työpaikkoja syntyy, joten olisi syytä varmistaa myös työttömien mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen.Työvoimapoliittisen koulutus varmisti normaalin ammatillisen koulutuksen rinnalla työvoiman ketterän koulutuksen. Nyt koulutus on siirretty rajusti leikatuin resurssein normaalin valtionosuuskoulutuksen piiriin. Se on hitaammin reagoivaa eikä huomioi alueellisia tarpeita riittävästi.

Hallitus jäykisti työttömien koulutusta ja leikkasi voimakkaasti rahoitusta. Tämä on yksi syy, siihen että työttömien osaaminen ja työpaikkojen osaamisvaatimukset eivät kohtaa. Se e ole ainoa syy, mutta se on itse aiheutettu syy.

Suomessa on 1,5 miljoonaa ihmistä lisä-tai täydennyskouluksen tarpeessa. Pienet ad hoc – panostukset eivät riitä, varsinkin kun taustalla on mittavat koulutusleikkaukset.

Me tarvitsemme aikuiskoulutuksen reformin, jossa myös tukijärjestelmää uudistetaan, meillä on ainakin 12 eri opiskelun tukea ja eduskunnassa vielä yksi uusi käsittelyssä. Tukimuodoista ainoa, joka on auttanut työtöntä saamaan ammatillisen koulutuspaikan on ollut ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus. Sitä ei enää oikeastaan ole olemassa.

Pelkkä työttömien omaehtoisen kouluttautumisen helpottaminen, vaikka erinomainen onkin, ei tuo lisää koulutuspaikkoja. Se vain jakaa opiskelijat uudelleen.

Ammatillisen koulutuksen reformissa on paljon hyvää, mutta myös ongelmallisia piirteitä. Se uhkaa jättää heikoimmat ilman koulutuspaikkaa – lisäksi se kannustaa lopettamaan aloja, jotka eivät nuorten mielissä ole suosittuja, vaikka kyse olisi työvoimapula-aloista.

Kun puhutaan rekrytointiongelmista, on muistettava, että taustalla on monia syitä. Osaavan työvoiman riittävyys on vain yksi osa. Kyse on myös työehdoista, työn organisoimisesta, johtamisesta, asumisesta ja liikkumisesta jne. Esimerkiksi se, mitä tapahtuu julkisessa työmatkaliikenteessä on erittäin tärkeää, nimimerkillä kokemusta on.

Palvelutarvearvio kuuluu viranomaiselle, ei yrityksille

Lisäbudjetissa on varattu5 miljoonaa euroa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseksi käynnistettäviin kasvupalvelupilotteihin. Kyseessä näyttäisi olevan lähinnä kuntakokeilun hyvien hankkeiden saattaminen yksityisille toimijoille maakuntauudistusta varten.

Piloteissa käytetään lisäksi 3 miljoonaa euroa pilotin it-järjestelmiin, jotta yksityiset yritykset pääsevät te-hallinnon ura-järjestelmään. Jos maakunnat tulevat, koko it-puoli menee kahden vuoden päästä uusiksi.

Jos maakuntauudistusta ei tule, pilottilainsäädäntö johtanee te-toimistojen lakkauttamiseen ja järjestämisvastuun siirtämiseen ely:lle sekä palvelujen yksityistämiseen.

Tulipa uudistusta tai ei pilottilaki ei ole oikeasti pilotti, vaikka sitä pilottina markkinoidaan. Se on lakiesityksen mukaan pysyvää lainsäädäntöä. Lakiin liittyy ongelmia, jotka on ratkaistava perustuslain näkökulmasta. Mitä nykyisiä viranomaistoimintoja voidaan siirtää yrityksille? Rajapinta ei ole yksinkertainen.

Kasvupalvelulaissa, joka on eduskunnan käsittelyssä, sanotaan, että työttömän palvelutarvearviointi on viranomaistyötä. Pilottilaissa palvelutarvearviointia voisi tehdä yksityinen palveluntuottaja. Ei kovin selkeää! Molempien lakien käsittely odottaa perustuslakivaliokunnan arviota.

Hallitus sai perustulakivaliokunnalta moitteita, siitä että soten valinnanvapauspilotteja on laitettu liikkeelle ilman lainsäädäntöä. Nyt sama uhkaa työvoimapalveluja. Kannattaisi uskoa kerralla.