Eliölajien katoamisen, ilmastonmuutoksen ja monien muiden ekokatastrofien uskotaan yleisesti olevan 1800-luvulla alkaneen teollisen vallankumouksen seurausta. Uskotaan, että ennen teknologista mullistusta ja länsimaista ahnetta ihmistä homo sapiens -laji on elänyt sopusoinnussa luonnon kanssa.

Totta on se, että  dinosauruksien katoaminen johtui asteroiditörmäyksestä, mutta esimerkiksi mastodontin ja muiden jääkauden jättien tuhon takana oli jo ihminen. Myös serkkunsa neanderthalinihmisen nykyihminen raivasi tylysti tieltään.

Sukupuuttoon kuoleminen oli jääkauden megafaunan kohdalla niin hidasta ja asteittaista, että sen aiheuttajat eivät itse huomanneet, mitä olivat tekemässä. Sukupuuttojen ja koko maapallon tuhoutuminen tapahtuu nykyäänkin sen verran hitaasti ja arkiselle tietoisuudelle huomaamattomasti, että tuhosta tullaan tietoiseksi vasta kun laiva on uppoamassa.

Seuraavana vuorossa

Kolbert kirjoittaa vetävästi ja havainnollistaa asioita elävillä kuvauksilla omista tutkimusmatkoistaan. Hän kertoo karmivan elävästi, miten on esimerkiksi joutunut omin silmin todistamaan Yhdysvaltain Uudessa Englannissa sijailtsevassa luolassa tuhansien lepakoiden putoilevan katosta, koska ne ovat joutuneet Euroopasta kulkeutuneen sienitaudin uhriksi.

Nyt jo tsunamiksi paisunut sukupuuttoaalto uhkaa sarvikuonoja, norsuja ja suuria ihmisapinoita. Nykyteknologia ja sen aiheuttama ilmastonmuutos moninkertaistavat sukupuuttoaallon tehon niin, että itse tuhon aiheuttajakin pyyhkiytyy pian pois elävien lajien kirjoista.

Tärkeää on, että Kuudes sukupuutto käy läpi itse evoluutioteorian kehitystä 1700-luvun geologiasta Charles Darwinin uraauurtaviin oivalluksiin. Tämä auttaa lukijaa ymmärtämään paitsi aihetta myös tieteellisen ajattelun kehitystä.

Pekka Wahlstedt