Puolueiden nuortenjärjestöissä vallitsevat viidakon lait ja erikoiset nokkimisjärjestykset ovat kuulemma olleet monelle politiikka-aktiiville tuttuja.

Silti 19.6. Helsingin Sanomissa julkaistu juttu kokoomuksen kansanedustajan Wille Rydmanin käytöstavoista ja mielenkiinnosta puolueen nuoria kohtaan järkytti monia.

Jutussa kerrottiin, miten Rydman oli muun muassa tyrkyttänyt nuorille tytöille alkoholia, ja kutsunut alaikäisiä kotiinsa, puolisolleen roisisti ikään kuin kimppakivasta vitsaillen. Nämä hän itsekin myöntää tapahtuneiksi, ja kertoo oman näkemyksensä jutun väitteistä blogissaan.

Eniten skandaalissa on kyse aikuiselta vaadittavasta moraalista, sopivaisuussäännöistä ja myös puolueen päättäjille hyväksytystä toimintakulttuurista.

Tai yhtä vähän takavuosien demarivaikuttajien lellikki ja kultti… anteeksi, kulttuurijohtaja Veijo Baltzar on SDP:n kuva.

Jokaisesta poliittisesta yhteisöstä löytyy varmasti vaikka millaisia vallan juovuttamia ja ”alaisiinsa” leikkikaluina suhtautuvia niljakkeita, naisia ja miehiä.

Ymmärrän puoluetoimistojenkin ahdinkoa näiden asioiden selvittelyssä. En haluaisikaan liikaa moittia kokoomusta siitä, että puoluevirkailijat ovat Hesarin jutun mukaan neuvoneet häirinnän uhreja ottamaan yhteyttä suoraan poliisiin.

Jos on vaarana, ettei yhteisö omien valtasuhteidensa takia kykene ratkaisemaan ongelmia puolueettomasti (pun intended), joskus parhaaksi vaihtoehdoksi oikeuden saamiseen jää kääntyä viranomaisten puoleen.

Perehdyin kerran jutunteossa erään pohjoisen uskonnollisen yhteisön toimintaan seksuaalisen ahdistelun setvinnässä. Lahkon maallikkosaarnaajaa oli epäilty sopimattomasta käytöksestä, koskettelustakin.

Yhteisö kielsi uhreja ottamasta yhteyttä maalliseen valtaan, ja ratkoi tapausta sisäisissä uskonmiesten kokouksissaan. Lopputuloksena oli, että käpälöivä saarnaaja pahoitteli, miten tytöt olivat käsittäneet hänen vilpittömät ystävyydenosoituksensa niin likaisesti ja väärin.

Kollektiivi määräsi liian lihallisesti ajatelleet tytöt ”antamaan anteeksi” miehelle, ja asia määrättiin ratkaistuksi – ja sen vatvominen tästä eteenpäin olisi synti.

Kun saarnaaja jäi myöhemmin toisaalla kiinni samanlaisesta ahdistelusta, uskonyhteisö varoitti nyt jo aikuistuneita tyttöjä kertomasta medialle miehen aiemmista, ”vanhoista ja anteeksiannetuista” teoista.

Olisiko lääppijä voitu saada pysäytettyä jo vuosikausia aiemmin, jos ensimmäiset uhrit olisivat menneet suoraan poliisin puheille? Täydellisessä maailmassa kyllä.

Edelläkuvatussa tapauksessa oli vielä ikävämpikin jälkinäytös. Eräs ahdistelluista kertoi häirinnästä aikuisena tutulle poliisille – mutta tämä sattui olemaan samaa uskonlahkoa. “Kantelu” päätyi lahkon vanhimpien tietoon.

Pysähtyisikö tutkinta tähän? Täydellisessä maailmassa ei.

Monilla työpaikoilla ja yhteisöissä on nykyisin erikseen nimetty häirintäyhdyshenkilö, joka työsuojelunkin nimissä ratkoo tällaisia ongelmakäytöstapauksia. Ihmeisiin hänkään ei pysty, ja hommaan valittu voi joutua kaikkien osapuolten sylkykupiksi.

Ainakin valtavan lujan tuen ja mandaatin hän yhteisönsä johdolta tarvitsee.

Paljon riippuu siitä, millainen perinne ja toimintakulttuuri yhteisössä on. Onko yhteisön johto valmis katsomaan sormiensa läpi esimerkiksi suositun, yhteisön menestykselle tärkeän vaikuttajan huonoja tapoja?

Puolueiden track record ei tässä ole kovin häävi.

Jopa eduskuntaryhmät vasemmalta oikealle suvaitsevat liian usein jäseniltään törkypuhetta ja ala-arvoista käyttäytymistä. Vasta jos jostain öykkäröinnistä nousee julkinen kohu, edustaja saa nimellisen huomautuksen tai määrittelemätöntä ”harjausta”.

Kunnallispolitiikassa ja järjestötasolla meno on vielä rajumpaa. Julkisia salaisuuksia puoluetähtien käytöksen outouksista on kaikkialla Suomessa liikaa, eikä Wille Rydman -saaga jää ainoaksi.

Se selviää pelkästään Rydman-jutun herättämiä sosiaalisen median kommentteja lukemalla.

Koska satojen suomalaisten mielestä ”mies on terve kun se vonkaa” ja ”ainahan on sugar daddyja hakevia nuoria naisia”, jotka etsivät paikkaansa politiikan auringossa “reittä pitkin”.

Mitäs läksit nuorisopolitiikkaan, kikkelis kokkelis.

Olisiko samojen kommentoijien mielestä oikein, jos heidän alaikäiset, yhteiskunnasta kiinnostuneet tyttärensä joutuisivat kuulemaan rivouksia aikuiselta puoluevaikuttajalta? Tai väistelemään tällaisten valtaakäyttävien ihmisten ehdotteluita?

Jos antaisit saman tapahtua omalle lapsellesi, mikäs siinä sitten.

Mutta jos mielestäsi tapojen pitää muuttua, patista puolueesi johtoa ja luottamuselimiä ottamaan nämä #metoo-ilmiöt vakavasti viimeistään nyt.

Pyydä heitä järjestämään yhteisöösi häirintäyhdyshenkilöt, niin että heille annetaan myös todellista vaikutusvaltaa epäkohtien etsimiseen ja korjaamiseen.

Ja ennen kaikkea: tue jokaista aidosti häirinnän kohteeksi joutunutta naista ja miestä, huolimatta siitä ovatko he samaa aatesuuntaa kanssasi.