Yksi aihe on ollut pinnalla koko oman aktiiviaikani, yli 10 vuotta. On puhuttu paikallisesta sopimisesta. Näkökulmakin on ollut kuta kuinkin sama. Työnantajat varsinkin Suomen Yrittäjien suulla haluavat paikallista sopimista lisää ja nimenomaan niin, että mikä tahansa yritys voisi paikallisia sopimuksia tehdä, ilman järjestäytymistä omaan työnantajajärjestöönsä ja etenkin ilman työntekijöiden valitsemia luottamusmiehiä.

Viimeksi tällä viikolla Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kirjoitti (Ilkka-Pohjalainen 17.9.2020): ”Ay-liike näyttää sallivan vain sellaisen työpaikkasopimisen, jota se voi kontrolloida luottamusmiesten – jotka ovat liiton edustajia työpaikoilla – kautta ja joka edellyttää ay-liikkeen vallan vahvistamista.”

Pentikäiselle tiedoksi: liitot kouluttavat työntekijöiden valitsemat luottamusmiehet tehtäviinsä, jotta he ovat tasavertaisia neuvottelukumppaneita tekemään paikallisia sopimuksia työnantajiensa kanssa. Työntekijät eivät yleensä ole työsopimus- saati työehtosopimusasioiden koukeroiden asiantuntijoita ja on tärkeää, että luottamusmiehet heidän edustajinaan sen sijaan ovat. Näin työntekijöiden oikeudet tulevat huomioiduiksi.

Teollisuusliiton työpaikoilla paikallinen sopiminen on äärettömän yleistä; lähes 80 %:lla työpaikoista niitä tehdään ja ne ovat erittäin hyviä sopimuksia – kiitos erinomaisten luottamusmiestemme. Ammattiyhdistysliike ei suinkaan vastusta paikallista sopimista. Totta kai haluamme jäsenistöllemme entistä parempia työoloja.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Paikallisen sopimisen kohdalla näin ei ole. Kun osapuolten tiedon taso on sama, on paikallinen sopiminenkin helppoa. Siksi on tärkeää, että sopijaosapuolet ovat järjestäytyneitä, jolloin kummallakin on parhaat lähtökohdat lähteä sorvaamaan juuri sen työpaikan lähtökohtiin sopivaa parempaa paikallista sopimusta.

Arvelen, että tausta-ajatus Pentikäisellä on kuitenkin se, että murennettaisiin työehtosopimusten yleissitovuus ja ettei olisi mitään työehtojen vähimmmäistasoa, palkkojenkaan osalta. Kuinkahan helppoa sen jälkeen olisi yksittäisen työntekijän tehdä sopimuksia suoraan työnantajan kanssa kaikista omista työehdoistaan, ilman mitään minimiä? Paremmin saa aina sopia, sehän on toivottavaakin! Aika ajoin olen oman työuranikin aikana törmännyt siihen, että työnantajat ovat luulleet sanelun olevan sopimista.

Me ammattiyhdistysliikkeessä haluamme, että työntekijät ovat yhdenvertaisessa asemassa, kun jotain paikallisesti sovitaan. Siksi on myös työnantajien etu, että molemmat ovat järjestäytyneitä. Tyytyväinen työntekijä on tunnetusti tuottavin ja sitähän kumpikin haluaa. Pysyvän työpaikan, jonka palkalla tulee toimeen ja jonne on aina mukava mennä. Onnistuneilla paikallisilla sopimuksilla tyytyväisyys myös kasvaa.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton aluetoimitsija ja kuntapäättäjä Vaasasta.