Pyydetään pressa Sauli kehiin!

Kuva: Jari Soini

Monta monta takavuotta sitten Ranskan huippu-urheilu hiipui. Kuten Suomi luisuu nykyään. Gallian kukon silloinen presidentti Charles de Gaulle huolestui maansa urheilun asemasta. Hän tarttui reippain ottein arvovallallaan alennusmatkaan. Lasku kääntyi nousuun. Millä kaikilla keinoilla ja kikoilla hän onnistui, sitä en ihan tiedä. Nykyään Ranskan nimi keikkuu ja on loistanut jo pitkään kyvykkyydellään maailman huipulla.

Miten olisi, jos tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka sydän on urheilulle lämpöinen, pirauttaisi Pariisin presidentin kanslian arkistoon kysyen, mitä tehtiin. Ja sitten oman sisäpolitiikkamme reviirirajat ylittäen hän tekisi Suomessa Ranskan silloisen presidentin temput tavaramerkillä made in Finland ja palauttaisi edes osin urheilukunniaamme maailmalla!

Tuskin kukaan loukkaantuisi rajarikosta.

***

Suomella on sotiemme jälkeen ollut muutamia menestyjiä urheilun johtamisen saralla. Jukka Uunila nosti aikanaan Arthur Lydiardin avulla Suomen juoksun moniin olympiuavoittoihin. Sittemmin kannattaa panna merkille Kalervo Kummolan luotsaamiset jääkiekon parissa. Hän on lobannut maahamme reilusti yli 200 jäähallia. Hän on oivaltanut myös luoda koko maan kattavan kykyjen etsintäjärjestelmän. Tulokset puhuvat puolestaan. Lätkä om Suomen ykkösmenestys.

Kysyin Kalelta, ovatko muut lajit kääntyneet hänen puoleensa oppiakseen menestystekijöistä.

– Ei kukaan ole kysynyt, oli hänen vastauksensa. Tässä yhteistyön puutteessa on varmaankin yksi selitys kalpeuteemme.

Miksi sitten Norja on niin ylivoimainen talviurheilumaa. Norjalaiset ovat liikkuvaa ja retkeilevää väkeä. Kansalaiset lähtevät perheidensä kanssa retkeillen katsomaan talviurheilun erilaisia kisoja teltatkin mukanaan. Norjan lapset kasvavat tässä ympäristössä ja massasta kehittyy huippu-urheilijoita. Siinä paremmuuden yksi osatekijä.

***

Suomen naishiihtoa on puoli-iloista seurata, mutta suru tulee puseroon kun miehet suksivat. Tai laskevat mäkiä. Kaivattaisiin Myllylää, Isometsää ja Kirvesniemeä ja dopingia Lahden MM-tapaan. No, ei todellakaan, mutta irvistellä sopinee tästä hölmöilystämme yhäkin.

Suomen huippu-urheilun johdon ykkösnimi on Mika Kojonkoski. Mutta juuri hänen spesiaalilajinsa mäkihyppy ei lennä. Myöskin hänen johtamansa huippu-urheilun muutostyöryhmä liputti nollatuloksen. Tälläkin saralla pahasti pielessä.

Miksi Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen ei jylise!

Kun puusuksien aika oli ohi, niin Juha Mieto sinnitteli niillä vielä Falunissa. Kun Pauli Siitonen kehitti luistelutyylin, niin norjalaiset omaksuivat sen ja karkasivat muilta. Suomi laahasi perinteisellä perässä.

Suomi ei ole uudisraivaaja vaan useinkin kehityksen jarru. Meillä on avarakatseisuuden, tulevaisuususkon ja kekseliäisyyden paikka auki.

Pyydetäänpä pressa avaamaan Gordionin solmu.

Keskustelua aiheesta

Filatov: Työ ei saa tappaa

Kuva: Thinkstock

Euroopan unioni tarjoaa parhaat välineet kansalaisten suojelemiseen, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden, reilumman työelämän sekä yhteisen vaikutusvaltansa kasvattamiseen, eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) sanoo. Hän puhui Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta käsittelevässä tilaisuudessa Kumppanuustalolla Hämeenlinnassa maanantaina.

– Maailmassa, jossa erilaiset uhat ja epävarmuustekijät lisääntyvät, tarvitaan kansallisvaltiota vahvempia hartijoita edistämään reilumman kaupan ja työelämän pelisääntöjä.

Koko maailmassa kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan työnsä vuoksi kuolee yli 2 miljoonaa ihmistä vuosittain. Joka päivä 5000 ihmistä kuolee työtapaturmien ja työperäisten sairauksien vuoksi.

Tulokset ovat menneet huonompaan suuntaan mm. Kiinassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Työturvallisuus on jakautumassa kahtia. Osassa maailmaa työolot paranevat, mutta osa kilpailee yhä keinoilla, jotka vaarantavat jopa työntekijöiden hengen.

-Suomi ei yksin kykene muuttamaan maailman työelämän pelisääntöjä paremmaksi, mutta Euroopan unionilla jo enemmän painoarvoa, kunhan sitä halutaan käyttää.

– Maailmassa, jossa erilaiset uhat ja epävarmuustekijät lisääntyvät, tarvitaan kansallisvaltiota vahvempia hartijoita edistämään reilumman kaupan ja työelämän pelisääntöjä.

-Eurooppa voi toimia esimerkkinä siitä, että vahva globaali kilpailukyky ja sosiaalinen ulottuvuus voidaan yhdistää. Ne jopa tukevat toinen toisiaan.

Euroopan unionilla on aina ollut sosiaalinen ulottuvuus ja se on tiiviisti kytköksissä alueen taloudellisiin päämääriin.

Työ- ja elinolojen kohentaminen ja sukupuolten tasa-arvo

EU:n keskeisiä tavoitteita siitä asti, kun naisten ja miesten samapalkkaisuusperiaate kirjattiin Rooman sopimuksiin vuonna 1957.

Sosiaalista ulottuvuutta on kehitetty rinnan sisämarkkinoiden syventämisen ja EU:n kansalaisuuden kanssa. Tämä on taannut yhdenvertaiset mahdollisuudet ja keskeiset oikeudet jäsenvaltioissa. Tästä periaatteesta ei saa luopua.

-Suomen on oltava aktiivinen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäjänä. Se, että uudistukset pakottavat muuttamaan myös omaa lainsäädäntöämme ei saa olla inhimillisemmän unionin kehittämisen esteenä.

 

Keskustelua aiheesta

Antti Rinne tuohtui Juhana Vartiaiselle: ”Uskomatonta roskaa!”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvostelee jyrkästi kokoomuksen kansanedustajan Juhana Vartiaisen puheita.

”Vartiaisen arvio työttömien ”kyvystä” työllistyä on käsittämätön ja epäinhimillinen. Hänen mukaansa vain 40 000 työttömän on mahdollista työllistyä. Uskomatonta roskaa!!!”

Hyvällä tuella ja koulutuksella ehdoton enemmistö työttömistä saadaan takaisin työelämään, kunhan talous kasvaa kestävästi, Rinne kirjoittaa Facebookissa.

”Juhana Vartiainen on monien lähteiden mukaan Kokoomuksen tärkein ”työelämäasiantuntija”. Osoittaa Kokoomuksen täydellistä irtaantumista työttömien arjesta ja todellista ylimielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan.”

Vartiainen vastasi Rinteelle Twitterissä.

”Antti: TEM:in työttömistä työllistyy tunnetusti vuodessa noin 300 000 avoimille työmarkkinoille. Toisaalta uusia työttömiä tulee noin 600 – 700 tuhatta. Isot virrat.”

”Rakenteellinen työttömyysaste (ehkä n 7 %) syntyy siitä, että kun työttömyysaste on laskenut tuolle tasolle, siitä ei enää paljon piitata ja kohoavat palkkavaateet nostavat kustannusinflaation niin korkealle että (netto)työllisyyskasvu tyrehtyy.”

Keskustelua aiheesta

Antti Häkkäsen kohukampanjasta: ”Kertoo surullisella tavalla, miten monelle naiselle häirintä ja pelkoa aiheuttavat tilanteet ovat arkipäivää”

Oikeusministeri Antti Häkkäsen mukaan kynnyksen ilmoittaa rikollisesta tai asiattomasta käytöksestä tulisi olla mahdollisimman matala.

”Tätä kynnystä meidän pitää pyrkiä madaltamaan tuomitsemalla kaikki naisiin kohdistuva häirintä.”

Häkkänen kertoo, että yhtenä toimenpiteenä on Suomessa juuri käynnistetty selvitys pakkoavioliittojen poliisille ilmoittamisen esteistä ja viranomaisyhteistyön ja rikosprosessiketjun toimivuudesta avioliittoon pakottamista koskevissa asioissa.

– Lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen tai sukupuoleen perustuva väkivalta ovat rikoksia, joissa uhreilla on muita suurempi alttius lisäkärsimyksille, toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelottelulle tai kostotoimille. Juuri siksi EU:n uhridirektiivin aikaansaaminen on ollut erittäin tärkeää, Häkkänen painotti.

Häkkäsen mukaan seksuaalinen häirintä on ilmiö, jota on kitkettävä määrätietoisesti.

– Kaikenlainen häirintä on tuomittava voimakkaasti ja häirintään puuttumiseen on kehitettävä entistä tehokkaampia keinoja niin lainsäädännön kuin erilaisten politiikkaohjelmienkin avulla.

Häkkänen huomioi myös viime viikkojen kohukampanjan.

– Sosiaalisessa mediassa viime aikoina nopeasti levinnyt #metoo-kampanja kertoo surullisella tavalla, miten monelle naiselle häirintä ja pelkoa aiheuttavat tilanteet ovat arkipäivää. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan, Häkkänen sanoi.

Häkkänen puhui EU:n vuosittaisessa suuressa perusoikeusfoorumissa Brysselissä.

Arvio Alpo Aaltokoski Companyn tanssimaratonin ensi-iltateoksista: Tinkimätöntä ja pakotonta tanssia

Kuva: Tanja Ahola
Alpo Aaltokoski Companyn tanssimaratonin helmiin kuului esitys Veljet. Siinä tanssivat Ahto Koskitalo, Jussi Väänänen ja Jouni Majaniemi.

Alpo Aaltokoski Company järjestää Stoassa viikonloppuna alkaneen kahdeksanpäiväisen ”Aaltokoski Dance Marathonin”, jossa nähdään ryhmän neljästä teoksesta peräti viisitoista esitystä.

Kaksi teoksista on uusia ja ne saivat ensi-iltansa viikonloppuna. Toinen  on Alpo Aaltokosken kolmelle miestanssijalle tekemä ”Veljet” ja toinen Johanna Ikolan niin ikään kolmelle tanssijalle tekemä Fuga. Myös Aaltokosken ”Ali & Alpo” on tältä vuodelta ja vain hänen oma soolonsa ”Deep” on varhaisempi, vuodelta 2000, mikä ei suinkaan tarkoita, että se olisi yhtään vanhentunut.

Nykyään jo kuusikymppinen ja monin tavoin suomalaiseen nykytanssiin vaikuttanut Aaltokoski on aina ollut teoksissaan vahvasti liikelähtöinen. Näin on myös Veljet-teoksen kohdalla. Eikä liike ole mitä tahansa, vaan teknisesti vaativaa, hyvin fyysistä ja yksityiskohtaista. Kun tähän lisätään voimakas tunnelataus ja sen uskottava ilmaisu, ei tuloksena voi olla muuta kuin erittäin vaikuttava esitys.

Tanssi

Aaltokoski Dance Marathon, Stoa

Veljet

Koreografia Alpo Aaltokoski – Valot Kalle Paasonen – Ääni Aake Otsala – Puvut Taina Relander – Tanssijat Ahto Koskitalo, Jouni Majaniemi, Jussi Väänänen

Fuga

Koreografia Johanna Ikola ja työryhmä –  Musiikki J. S. Bach – Valot Kalle Paasonen – Tanssijat Jouni Majaniemi, Unna Kitti, Johanna Ikola

En tiedä, onko se ollut tarkoituksellista, mutta Veljet-esityksen kolme tanssijaa ovat taustaltaan lähtöisin eri tanssilajeista. Nuorimman heistä, Jouni Majaniemen pohja on nykytanssissa, Ahto Koskiluodon tausta on kansantanssissa ja Jussi Väänänen on viime vuosiin saakka ollut tunnettu ennen kaikkea kilpatanssijana. Tämä ei tarkoita, etteivätkö he kukin hallitsisi nykytanssin ja erityisesti Aaltokosken liikekieltä aivan upeasti, mutta se tuo kunkin habitukseen ja liikkeiden käsittelyyn hiuksenhienoja eroja, jotka minusta vain syventävät teoksen sisältöä.

Veljethän, ovat he sitten sukulaisia tai muuten ystäviä, ovat aina erilaisia. Ja veljeyteen kuuluu tämän erilaisuuden hyväksyminen, vaikka aina ei oltaisikaan samaa mieltä. Esitys tuo hienosti esille sen, miten moniulotteisia ihmisten väliset suhteet voivat olla ja miten tärkeitä me loppujen lopuksi toisillemme olemme, vaikka välillä etääntyisimmekin.

Kaikki kolme miestä ovat esityksessä hyvin vahvasti läsnä ja tekevät komeaa työtä, mutta silti vahvimman jäljen jättää Jussi Väänänen. Hänen näyttämökarismansa on aivan uskomaton ja hänen tanssinsa ja tulkintansa niin vereslihaista, että se ei voi olla koskettamatta.

Veljet on mistään tinkimätön, hieno nykytanssiesitys, joka näyttää miten paljon ja mitä kaikkea liikkeellä pystytään ilmaisemaan, kun se todella osataan.

Vapautunutta liikkeellistä keskustelua

Johanna Ikolan Fuga on myös liikelähtöinen ja ennen kaikkea musiikkilähtöinen teos, sillä sen pohjana on J. S. Bachin sävellys ”Die Kunst der Fuge”.

Katsojien ympäröimälle näyttämölle rakentuu kuusiosainen esitys, jossa vuorottelevat musiikilliset ja musiikittomat osuudet. Ensin tanssijat hiljaisuudessa tavallaan esittelevät esityksen liikeaiheet, joita he sitten varioivat ja kehittelevät musiikin myötä. Myös hengitys ja sen eri nopeuksien käyttö liikkeen johdattelijana on osa teosta. Lopulta jäljelle jää pelkkä musiikki, joka saa vaikuttaa katsojaan valojen hitaasti himmetessä.

Esitys perustuu tanssijoiden Jouni Majaniemen, Unna Kitin ja Johanna Ikolan vahvalle keskinäiselle kontaktille. Vaikka teos on koreografioitu, se vaikuttaa hyvin vapautuneelta liikkeellisesti käydyltä keskustelulta tanssijoiden välillä. Tanssi on luonnollista, pakotonta ja rentoa. Se on yhtä abstraktia kuin Bachin musiikki. Siis vain liikettä ja sen muotojen kauneutta ilman sen syvällisempää tunnetta tai tarkoitusta. Liikettä liikkeen ilosta.

Latinankielinen sana fuga tarkoittaa pakoa ja pakenemista. Sitä myös tavallaan on Ikolan koreografia. Se ei tarvitse määrittelyä, esityksestä voi nauttia vain liikkeenä, mutta toisaalta halutessaan, kuten musiikkiinkin, siihen voi liittää haluamiaan sisältöjä, tunteita ja tunnetiloja.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Ei näyttöä siitä, että elokuiseen puukotukseen Lahdessa liittyisi rasistinen motiivi, toteaa oikeus

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden mukaan ei ole näyttöä siitä, että elokuiseen puukotukseen Lahdessa liittyisi rasistinen motiivi. Käräjäoikeus tuomitsi tänään kaksi miestä useiden vuosien vankeuteen tapon yrityksestä. Toinen miehistä puukotti uhria toisen ojentamalla veitsellä ja aiheutti hänelle vakavia vammoja.

Syyttäjä vaati rangaistuksen koventamista rasistisen motiivin perusteella. Oikeuden mukaan miehet nimittelivät uhriaan neekeriksi, mutta uhri itse ei katsonut joutuneensa rikoksen kohteeksi etnisen alkuperänsä perusteella.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta