Jostain syystä QAnoniin uskovien määrä on kuitenkin kasvanut nopeasti viime kuukausina ja Q-symboleja on alkanut näkyä mielenosoituksissa myös Suomessa. Mistä on kysymys? Miksi ilmiö on saanut siivet alleen?

Yksi keskeinen syy on koronapandemia, sanoo informaatiovaikuttamiseen perehtynyt turvallisuuspolitiikan kommentaattori Janne “Rysky” Riiheläinen, joka on seurannut QAnonia tarkasti.

– Se oli kasvu-uralla jo ennen. Sitten tulivat poikkeusolot ja pandemia, jotka saivat ihmiset pelkäämään ja antoivat yhtäkkiä hirveästi aikaa. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että se on keskeinen tekijä voimakkaassa leviämisessä, Riiheläinen sanoo STT:lle.

– Näen tämän osana laajempaa informaation olemuksen muuttumista, jota nimitetään totuuden jälkeiseksi ajaksi tai muuksi. Tähän liittyy digitalisaatio, joka luo välineellisen pohjan tälle tavalle toimia ja hahmottaa maailmaa.

Kuten monet verkon ilmiöt sitä ennen, QAnon sai alkunsa kuvanjako- ja keskustelusivusto 4chanilta. Se tapahtui lokakuussa 2017, kun salaperäinen nimimerkki Q alkoi julkaista niin sanottuja droppeja, tietynlaisella koodikielellä kirjoitettuja viestejä, joiden uskotaan antavan vihjeitä suuresta suunnitelmasta ja tulevista tapahtumista.

Salaliittoteoriassa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että maailman uskotaan olevan korruptoituneen, satanistisen valtaeliitin hallussa. Tämä valtaeliitti harjoittaa pedofiliaa suuressa mittakaavassa ja rituaalimurhaa lapsia. Tulossa on kuitenkin niin sanottu myrsky, jossa QAnon-väen sankari, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump johtaa hyvän joukot pahaa vastaan.

Trumpin johdolla sitten pidätetään joukoittain valtaeliitin jäseniä, kuten demokraattipoliitikkoja ja median edustajia.

Kannattajat uskovat nimimerkki Q:n takaa löytyvän yhden tai useampia henkilöitä, jotka ovat korkeissa asemissa Trumpin hallinnossa ja sotilastiedustelussa.

QAnonin juuret ovat vahvasti Yhdysvaltain äärioikeiston, alt-rightin ja trumpismin maailmassa. Kasvaessaan liikehdintä on kuitenkin muuttanut jonkin verran muotoaan, ja kirjo sen sisällä on kasvanut valtavasti.

– Nyt se on kehittynyt sellaiseksi, että kaiken maailman astrologit ja terveysgurut ovat tulleet mukaan, Riiheläinen kuvaa.

QAnon onkin imenyt itseensä suuren määrän muita salaliittoteorioita, eivätkä kaikki QAnoniin uskovat välttämättä ajattele samalla tavalla. Siinä missä perinteinen salaliittoteoriaväki on Riiheläisen mukaan usein hieman eristäytynyttä ja teknisempää,

QAnon on vedonnut useisiin eri kohderyhmiin.

– Nämä uudet ovat elämäniloisia tavallisia ihmisiä, jotka jostain syystä ovat lähteneet tähän, esimerkiksi keski-ikäisiä naisia.

QAnon on saanut jalansijaa myös Yhdysvaltain ulkopuolella, vaikka ilmiön ydin kytkeytyykin Yhdysvaltain politiikkaan ja presidentti Trumpiin. Tutkijatohtori Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta ei pidä tätä yllättävänä.

– Teorioiden ja tarinoiden sisällöt ovat aika helposti lokalisoitavia eri paikkoihin. Esimerkiksi ajatus siitä, että poliittinen eliitti on korruptoitunutta ja hallinnon päätökset tehdään kabineteissa, poliittiset päättäjät ovat globalisteja ja eri paikkojen korruptoituneet päättäjät kytkeytyvät toisiinsa, Pyrhönen sanoo.

Suomessakin jotkut oikean laidan poliitikot ovat flirttailleet QAnonin kanssa jakamalla siihen liittyviä sisältöjä somessa.

Pyrhönen arvelee, että monet QAnonia suoraan tai välillisesti kannattavat julkkikset ja poliitikot haluavat valjastaa QAnonin kannattajakuntaa omiksi seuraajikseen.

– Monet kalastavat useilla vesillä samaan aikaan. Tukevat vähän QAnonia ja sanovat, että onhan QAnonilla joitain ihan hyviä pointteja. Sellaisia, jotka sopivat omaan brändiin, imagoon ja sanomaan. Se on sellaista rusinoiden poimimista.

Janne Riiheläisen mukaan QAnonia voi tarkastella myös äärimmilleen vietynä populismina, jossa mustavalkoinen maailmankuva on venytetty hyvän ja pahan väliseksi taisteluksi.

– Ei ole mikään ihme, että nimenomaan populistisissa liikkeissä tällä on ollut eniten nostetta.

Salaliittoteorioihin kuuluu usein tietty demokratian vastaisuus. Demokratiaan kuuluvat kompromissit, kun taas QAnon on monien salaliittoteorioiden tapaan täysin kompromissiton: paha hallitsee, ja se on lyötävä.

Poikkeuksellisen QAnonista tekee sen osallistavuus. Perinteisissä salaliittoteorioissa uskovien rooli on varsin passiivinen, mutta QAnonin seuraajat osallistuvat itse aktiivisesti Q:n droppien tulkitsemiseen ja sitä kautta ajatusrakennelman muokkaamiseen.

Siksi Riiheläinen kutsuu QAnonia mieluusti salaliittoteorian sijasta liikkeeksi tai liikehdinnäksi.

– Se kuvaa sitä, että kysymyksessä ei ole pelkästään oppi- tai näkemysrakennelma, vaan nimenomaan joku, joka tähtää johonkin. Emme vain oikein tiedä mihin.

Toistaiseksi on mysteeri, minkä takia QAnon pantiin alulle ja kuka droppien takana on. Alkutaipaleen perusteella vaikuttaa kuitenkin Riiheläisen mielestä siltä, että QAnonia pyrittiin markkinoimaan järjestelmällisesti ja määrätietoisesti.

– Niitä juttuja mainostettiin ja laitettiin eri kohderyhmille sopivia droppeja. Sitten päästiin loppujen lopuksi Infowarsiin (salaliittoteoriasivusto), joka jakoi sen kaikille skenen ihmisille.

Niko Pyrhönen taas uskoo, että QAnon muotoutui ihmisten kokeillessa erilaisia ideoita internetin kuvalaudoilla ja katsoessa, millaisia reaktioita syntyy.

– Ihmiset, joilla oli intressiä valjastaa se poliittiseen käyttöön, alkoivat kiinnostua oikeastaan vasta sitten, kun se alkoi saavuttaa kriittistä massaa pienemmän piirin nettifoorumeilla.

Vedenjakaja QAnonille ovat Yhdysvaltain marraskuiset presidentinvaalit. Riiheläinen uskoo, että koko ajatusrakennelma on saatettu kehittää vaalivaikuttamista silmälläpitäen.

Spekulaatioita on herännyt siitä, voiko QAnonilla olla rooli tilanteessa, jossa mahdollinen vaalitulos jää epäselväksi ja Yhdysvallat ajautuu äänten uudelleenlaskentojen sekä oikeusjuttujen kaaokseen.

On vielä vaikea arvioida, onko QAnonin kasvaneilla kannattajajoukoilla käytännön vaikutusta vaalituloksiin. Pyrhösen mukaan vallalla on yleinen epäluottamus perinteisiin tiedonvälittämisen auktoriteetteihin, mediaan, tutkijoihin ja ylipäätään poliittisen liberalismin aatteeseen.

– Niitähän (QAnon) erittäin vahvasti nakertaa. Sitä kautta se voi edistää erityisesti radikaalioikeiston ja kansallismielisten ajamia agendoja, Pyrhönen analysoi.

Yhdysvalloissa QAnonilla arvioidaan olevan jo miljoonia seuraajia, eikä Trumpilla ole varaa suututtaa näin suurta määrää uskollisia kannattajia, kun vaalit saattavat ratketa pienillä äänimäärillä.

Riiheläisen mielestä kuka tahansa perinteinen poliitikko olisi jo ajat sitten katkaissut QAnon-huhuilta siivet, mutta ei Trump, joka saattaa nähdä liikehdinnässä jonkinlaista välineellistä arvoa. Jos Trump yrittäisi irtisanoutua QAnonista nyt, sillä ei enää olisi juuri vaikutusta.

Riiheläinen uskoo, että Trumpin tappio tai jopa voitto vaaleissa pysäyttävät QAnonin kasvun pidemmällä aikavälillä. Hän ei usko liikkeen kuitenkaan katoavan kokonaan, vaan muuttuvan pienemmäksi ja tiiviimmäksi.

– Tässähän on perusnarratiivina hyvän ja pahan välinen kamppailu, ja vakuutetaan, että hyvä voittaa, myrsky tulee ja niin edelleen. Todennäköisesti sanotaan, että paha voitti tämän taistelun, mutta taistelu jatkuu.

Pyrhönen arvelee, että Trump valittiin QAnonin tietynlaiseksi esitaistelijaksi lähinnä käytännön syistä, koska oli kätevää kytkeä ajatusrakennelma maailman vaikutusvaltaisimpaan ihmiseen.

– En usko, että Trump on QAnonin sisältöjen kannalta niin keskeinen. Trump on ihan vaihdettavissa.
STT–Anssi Rulamo