Esityksen tarina pohjautuu norjalaiseen kansansatuun köyhästä, mutta rohkeasta ja päättäväisestä maalaistalon tytöstä, joka lähtee peräämään Pohjatuulelta hyvitystä sen myllättyä hänen kotinsa. Tietenkin mukana on taikaesineitä, huijareita ja jännittäviä tilanteita, eikä huumoriakaan unohdeta. Ja lopussa kunnon satujen tapaan hyvä voittaa.

Esityksen ohjaajana Wusheng Companyn Antti Silvennoinen on luonut näyttämölle raikkaasti kiinalaisen teatterin tyylisen teoksen. Se näkyy liikekielessä, erityisesti käsien asennoissa ja kävelytyylissä, sekä tietenkin puvustuksessa, joka on olennainen osa Peking-oopperan visuaalista ilmettä. Terttu Tokkolan yhdessä Silvennoisen kanssa suunnittelemat asut ovat oikeaoppisen värikkäitä ja tyyliteltyjä. Itse Pohjatuulessa maskeineen ja päähineineen on sekä komeutta että pelottavuuttakin.

Markus Rantasen musiikki palvelee ennen kaikkea tarinaa ja luo tunnelmia, eikä ole erityisemmin kiinalaista. Se ei ole tarpeenkaan, sillä se toimii mainiosti juuri näin.

Karoliina Surma-aho on mahtava Pohjatuuli, mutta myös mitä hellyttävin taikalehmä ja lammas. Esityksen sankarittarena Anni Vuorelan maalaistyttö on juuri sellainen kuin kuuluukin, viehättävä ja tarmokas.

Kaikki kolme ovat näyttämöllä hyvin luontevia, mutta myös kiinalaisen teatterin tyylin mukaisia.

Oikeastaan ainoa asia, joka esityksessä tuntuu oudolta ja irralliselta, on aloituskohtauksessa Pohjatuulen myrskyn kouriin joutuva merirosvolaiva, jonka miehistöllä ei muuten ole mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Sitä ihmettelivät muutamat lapsiyleisönkin jäsenet.

Annikki Alku