D-analyysit

Raivoisa kritiikkikuoro uudistuksia kohtaan liittyy järjestelmään, joka on uhattuna, mutta haastajien on jaksettava toistaa viestiään: toisenlainen maailma on mahdollinen

Nora Vilva
Kolumnit

Antton Rönnholm

SDP:n puoluesihteeri

Nora Vilva
Kolumnit

Antton Rönnholm

SDP:n puoluesihteeri

Nora Vilva
Kolumnit

Antton Rönnholm

SDP:n puoluesihteeri

1600-luvulla maapallo oli naulattu maailman keskiöön. Galileo Galilei taas oli aurinkokeskeisen maailmankuvan kannattaja.

Vallalla ollut katolinen kirkko piti kiinni raamatuntulkinnastaan ja 1630-luvulla Galilein piti mennä puolustamaan harhaoppiaan maan liikkumisesta aina Roomaan asti. Oikeudenkäynnissä hänet asetettiin arestiin ja tulevien kirjojen julkaiseminen kiellettiin.

Koulustakin tuttu legenda tapahtumasta on Galilein polviltaan noustessaan mutisema lause ”se liikkuu sittenkin”.

Ystävänpäivänä tänä vuonna Floridan Coral Springsissä nuori opiskelija ampui 17 koulutoveria ja opettajaa. Tämä oli yksi kauhutyö monen vastaavan sarjassa. Välittömästi tapahtuman jälkeen koulun opiskelijat – jotka eivät saa vielä ajaa autoa, äänestää tai ostaa olutta – aloittivat #NeverAgain-liikkeen tarkoituksenaan saada muutoksia Yhdysvaltojen aselakeihin. Nuoret ovat sittemmin päätyneet Time-lehden kanteen, Washingtonissa on nähty 750 000 ihmisen marssi ja Kansallinen kivääriyhdistys NRA:n kannatus on alimpana kahteen vuosikymmeneen.

Tänä keväänä SDP on ottanut johdon poliittisessa keskustelussa. Osittain uusilla, osittain jo vuosikymmen sitten esitetyillä ajatuksilla. Ajatukset perheivapaista, oppivelvollisuuden pidentämisestä, kaikkien pienituloisimpien toimeentulon parantamisesta ja kokonaan uudesta sosiaaliturvamallista ovat kohdanneet kommentteja vastuuttomuudesta ja valtiontaloudellisesta katastrofista. Esitystämme painopisteen siirtämisestä pääoman verotukseen ovat kansantalouden kommentaattorit kuvanneet turmion tieksi.

No mitä yhteistä on maailmaa mullistavalla ajatuksella heliosentrisyydestä, Yhdysvaltojen aseongelmalla ja SDP:n sinänsä arkisilla ehdotuksilla Suomen politiikassa?

Tunnemme ehdotukset niin meiltä kuin muualta: yksilön vastuun lisääminen, verojen lasku minimiin, julkisen omaisuuden myynti ja palvelujen yksityistäminen.

Aikansa valtaapitävä katolinen kirkko piti kiinni ajatuksesta raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta, sillä kaikki myönnytykset nakertaisivat sen arvovaltaa ja mahdollisuuksia pönkittää sen omaa poliittista ja taloudellista valta-asemaa tulkintamonopolin kautta.

Yhdysvaltain aselainsäädäntöä määrittelee perustuslakiin vuonna 1791 tehty 2. lisäys, jossa kansalaisille myönnettiin oikeus kantaa asetta. Perustuslain konservatiivinen tulkinta on kohonnut USA:ssa asemaan, joka on betonoinut aserajoitukset lähes mahdottomiksi, vaikka eurooppalaisesta näkökulmasta lain nykytulkinta muodostaa kiistatta uhan kansalaisten hengelle.

Taloudellista keskustelua ja hallituksen politiikkaa Suomessakin on hallinnut toisen maailmansodan jälkeen alkanut uusliberalistinen ajattelu, joka perustettiin taistelemaan sosialismia, valtiojohtoisuutta ja keynesiläistä suhdannepolitiikkaa vastaan.

Tunnemme ehdotukset niin meiltä kuin muualta: yksilön vastuun lisääminen, verojen lasku minimiin, julkisen omaisuuden myynti ja palvelujen yksityistäminen. Tunnemme myös retoriikan: vaihtoehtoja ei ole, rahat eivät riitä, julkinen sektori on tehoton ja verot ovat tie orjuuteen, kuten aatesuunnan oppi-isä Hayek kirjansa nimesi.

Kyse on asioiden kehyksestä. Kehyksessä, jota hallitsee vahvimpien omien etujensa maksimoimiseksi tekemä tulkinta jumalallisesta totuudesta, koko kansakunnan perustamisasiakirjasta tai talouspolitiikan liikkumatilasta, haastajalla ei ole koskaan helppoa.

Vaihtoehdottoman talouspolitiikan kardinaalit eivät voi sietää ajatusta, jossa vaihtoehtoja yhtäkkiä olisi.

Raivoisa kritiikkikuoro uudistuksia kohtaan ei siis liity vain yksittäisten ehdotusten sisältöön vaan järjestelmään, joka on uhattuna. Vaihtoehdottoman talouspolitiikan kardinaalit eivät voi sietää ajatusta, jossa vaihtoehtoja yhtäkkiä olisi. Se kääntäisi koko keskustelun päälaelleen ja näyttäsi tulevaisuuden maiseman täysin toisessa kehyksessä. Siinä tulevaisuudessa omaisuuden kasaantuminen ei ole vääjäämätön mekanismi eivätkä leikkaukset ainoa ratkaisu. Siinä kehyksessä jokaisen osaamistaso nousee ja jokaisella sukupolvella menee edellistä paremmin.

Haastajien on jaksettava toistaa viestiään: toisenlainen maailma on mahdollinen. Suomi menee eteenpäin pitäen kaikki mukana. Ne, joilla on pelissä eniten etuja tulevat huutamaan. Ja lujaa. Mutta kun meteli on kovin, muista:

Se liikkuu sittenkin.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat