ehdokasmainos

Urheilukolumni

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Raju avaus kauden alla: “Räjäyttäkää Suomi-futis!”

Fanaattisimmissa futisihmisissä muhii jo (elämän) kevään odotus. Se palkitaan 2.4., kun liiga alkaa kolmella pelillä. Voiko koko Suomi-futiksellekin vielä joskus paistaa aurinko? Mitä se vaatii?

Huuhkajien uusi koutsi nostaa odotuksia. Liigassa Stadin dramaattiset paikallisrähinät HJK:n ja nousija-HIFK:n kesken pumppasivat parin työnnön verran ilmaa futiskulttuurimme takarenkaaseen. Väkeä kävi varsinkin nousijoiden (HIFK, Ilves, KooTeePee) sekä HJK:n ja Interin peleissä. Yleisön kokonaismäärä kasvoi jopa 25%:lla edellisvuodesta.

Sarjoista on myös aito uhka pudota ja ehta sauma nousta. Urheilusta ei ole viety urheilua, kuten lätkässä, joka hengittää tuohta. Jotain on futiksessa tehty oikeinkin. Nyt on hyvä saumakin iskeä, kun lätkäpeleistä puuttuu tunnetta, latoja ei ladota täyteen playoffeissakaan, kiekko tarpoo kohusta toiseen ja harrastamisen kalleus syö lajin pohjaa.

Liigassa eletään joko yhden hillopäällikön loputtomalla lompakolla tai taloudellisesti kädestä suuhun.

Mutta. Kultaisen maajoukkuesukupolven jälkeen futis on rypistynyt, haalistunut ja huvennut, kuin isoisän eväsreppu. Maju on uinut syvänteissä ja liigasakit onnistuvat kesästä toiseen surkeasti europeleissä (pl. HJK:n taannoinen suonenveto). Seinäjoen dynastian nousu on sentään heruttanut lajiin paljon hyvää.

Muutamat sinänsä lupaavat käänteet eivät kuitenkaan pitkällä sihdillä ratkaise lajin isoja kehitysongelmia, vaan enemmänkin – ja sentään – alleviivaavat lohdullisesti, että meillä on yhä pohjaa futiskulttuurille. Muutos ei ole liian myöhäistä.

Tomppeleinta, mitä liiga ja Palloliitto voivat nyt tehdä, on tyytyä hyräilemään todellisuuspakoisesti neljänneksen suhteellista kasvua (ka. 2574) ja olla uskaltautumatta radikaaleihin ratkaisuihin.

Tarvitsemme vahvoja, suomalaisella mittapuulla suurseuroja, jotka pärjäävät maailmalla ja ruoppaavat pelaajille väylää isoille ulapoille. HJK ei ole ailahtelevaisuuttaan osannut ottaa futiksemme yksiselitteisen keulapurjeen roolia. Liigassa eletään joko yhden hillopäällikön loputtomalla lompakolla tai taloudellisesti kädestä suuhun. Ahdinkoihin on useita syitä ja ne ovat eri paikoissa osin erilaisia. Yhteistä on monelle sponsorimarkkinoiden kitsaus, puuhasteleva johtaminen ja matkustamisen kalleus.

Kotifutis saadaan kyllä pyörimään kunniakkaasti, jos jatketaan entiseen maalliin, ei kahta sanaa. Olemassa osataan pysyttäytyä. On kuitenkin päivänselvää, että ilman juuriin kajoavia muutoksia liiga näivettyy yhä vähäpätöisemmäksi arktiseksi pikkuliigaksi, josta käsin ei koskaan edes kiusata ketään isompaa, ja josta ei kasveta laatusarjoihin.

Jos niin halutaan päättää, se on totta kai ymmärrettävää, koska kotikulmien tunteikkaat kilpailuasetelmat ovat urheilun sulaa ydintä. Silloin on kuitenkin riuhtouduttava siitä haihattelusta, että Suomesta voi tulla tosi uhka arvokisakarsinnoissa tai edes tasapäinen verrokki pohjoismaisesti. Nykymenolla emme elätä sekä kattavaa ja suht tasokasta liigaa että laadukasta pelaajakehitystä. On aika valita.

On uskallettava miettiä lajin etua ohi paikallisten tunteiden.

Mikä eteen? Paljon ruoskittu FC Hongan ex-toimitusjohtaja Jouko Harjunpää puhui yhdestä vaihtoehdosta jo vuosikymmen sitten Haudatun talentin haastattelussa teeveen urheilu-uutisissa. Hän esitti, että futisosaamisemme keskitetään kasvukeskuksiin, joihin muut alueet kasvattavat pelaajia. Bingo!

Kun ideaa mutustaa, niin se alkaa maistua. Rehellistä suuruuden ekonomiaa: resurssit sinne, missä on väkeä, tuhti futiskulttuuri, hyvät stadionit ja rahnaakin. Talentit siirtyisivät jossakin iässä käytännössä etelän tai lännen akatemioihin. Toki siinä astuttaisiin monien liigatoimijoiden liikavarpaille.

Tehdaspaikkakuntien mesenaatit irvailivat tv-jutussakin Harjunpäälle näppärin sarkasmein. Tarkoitetut kasvukeskukset kun tuskin olisivat Myllykoski tai Valkeakoski. On kuitenkin uskallettava miettiä lajin etua ohi paikallisten tunteiden, samoin kuin kuntauudistuksessa tulisi poliitikkojen rohjeta.

Helsinki, Turku, Tampere, Lahti, Seinäjoki ja Oulu. Niissä ammattimaiset akatemiat ja liigaseurat eläisivät luontevasti ja voisivat paksusti. Ensimmäisiä ei tarvinne selitellä ja Seinäjoki näyttää pamahtaneen karmit kaulassa jäädäkseen. Hoitakoon Väli-Suomen. Oulun harteille taas sysättäisiin puoli Suomea, kunhan vain hankkivat jostakin ihmissuhdetaitoja ja yhdistävät voimansa. Nyt potentiaali haaskataan riitelemällä ja sen hedelmällä, hajanaisuudella. Traagisesta maagiseen!

Luotaisiin kuusihanainen tynnyri, josta valuttaa puolijäätävää futisverta maailmalle.

Kuudella sylinterillä ei liigakone pyöri, joten miksei pyrittäisi Ruotsin liigaan? Tai luotaisi Pohjoismaista liigaa, seuroja 4-5 maasta? Kehittäisi kaikkia.

Harvoihin keskuksiin kanavoituisi riittävän relevantteja rahamääriä. Tv-oikeuksia myydään jo uskottavilla summilla, jos katsoja näkee samalla FC Köpistä ja IFK Göteborgia. Cityissä seurat haastaisivat lätkän uskottavammin yritysmarkkinoilla.

Luotaisiin kuusihanainen tynnyri, josta valuttaa puolijäätävää futisverta maailmalle. Viritettäisiin myös alinomainen vaara Euroopan kakkoskastin jengeille Eurooppa-liigassa.

Yksi Klubi ei kesää tee, eikä sitä tee yksi parempi kesäkään; etenkin kun Suomessa ei ole ollut koskaan huippuseuraa, eikä kesää, jolloin futis olisi kiinnostanut kuten lajien kuninkaan kuuluu. Keväinen liiga-avaus tulee pelata – ei ainostaan tänä vuonna, vaan aina – vain kolmella kentällä. Ei siksi, että ne eivät ole pohjoisempana vielä pelikunnossa, vaan siksi, että liigaseuroja ei olisi enempää.

Voi elämän kevät, jos tätä ei uskalleta edes aidosti ajatella! Vai mitä satraapit Marjamaa, Lehtinen ja Alaja?

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua. Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Kolumni

D-studio: Kuntavaaleissa suuri sekaannusvaara – “Tilanne hullunkurinen”

D-Studion lauantaivieras, SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen arvelee sote-kysymysten nousevan kuntavaalien teemaksi siitäkin huolimatta, että hallituksen kaavailema maakuntauudistus siirtäisi toteutuessaan niitä koskevan päätöksenteon kunnilta pois.

Eli kuntalaiset saattavat keväällä äänestää edustajia huolehtimaan sosiaali- ja terveyspalveluista vaikka kuntapäättäjillä ei ole siihen enää valtuuksia.

Paananen myöntää, että tilanne on hullunkurinen. SDP yritti Paanasen mukaan tarjota hallitukselle oppia, että uudistuksia pitäisi tehdä yksi kerrallaan.

– Tästä opista ei haluttu viisastua. Nyt hallitus tekee sekä maakuntauudistusta että sote-uudistusta yhtäaikaa. Tähän mennessä tästä ei ole tullut yhtään mitään, kun on yritetty haukata liian suuri pala kerrallaan.

D-Studio on Demokraatin poliittinen ajankohtaisohjelma verkossa.

Kolumni

Lukiolaiset innostuivat Ihalaisen avauksesta – pelissä työelämän tuntemus

Kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) ehdotti torstaina Ylen A-studiossa pidempää työhöntutustumisjaksoa myös lukiolaisille. Hänen mielestään lukiokoulutus ei pidä sisällään tarpeeksi työelämän tuntemusta.

Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) pitää avausta tärkeänä. Lukion tehtävä on ennen kaikkea valmistaa jatko-opintoihin, mutta työelämätaitojen pitäisi olla osa kaikkia koulutusasteita. SLL:n oman selvityksn mukaan lukiolaiset kokevat puutteita erityisesti työntekijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä työnhakuun liittyen.

– Lukiossa on selvästi aukko tässä asiassa. Ongelmaa voitaisiin korjata ottamalla käyttöön lukiolaisten TET-jakso. Jakso voisi olla vapaavalintainen, ja se tulisi voida suorittaa joko työelämään tai korkeakouluun tutustuen, Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Elli Luukkainen esittää.

Lukiolaisista vain 17 % tietää aloittaessaan, mille alalle aikoo hakeutua lukion jälkeen. Opinto-ohjauksella on keskeinen rooli, mutta koulutustarjonnan ja erilaisten työtehtävien kirjoa on mahdoton kuvata koko laajuudessaan.

– Opinto-oppaiden selaamisen rinnalle tarvitaan konkreettisempaa kuvaa työelämästä. Työpaikalla lukiolainen voisi tutustua työelämän pelisääntöihin ja näkisi, miten eri alojen osaamista voi hyödyntää työelämässä. Työnantajien vastuulla olisi tarjota mielekkäitä työtehtäviä. Lukio-opiskelu on tiivistahtista, eikä siitä kannattaa irrottaa aikaa pelkkään kahvinkeittoon. TET-jakson tulisi tukea lukiokoulutuksen tavoitteiden toteutumista, Luukkainen muistuttaa.

Kolumni

“Jotkut kunnat käskeneet olemaan syömättä leipää” – 80 kansanedustajaa vaatii ruokavalion turvaamista

Eduskunnan keliakiaverkosto on jättänyt lakialoitteen, jolla pyritään turvaamaan gluteeniton ruokavalio myös toimeentulotukiasiakkaille.

Lakialoitteessa esitetään lääkärin diagnosoimasta keliakiasta johtuvasta gluteenittomasta ruokavaliosta aiheutuvien ylimääräisten menojen sisällyttämistä toimeentulotuen perusosaan.

Lakialoite keräsi lähes 80 nimeä. Keliakiaverkostoon kuuluvista kansanedustajista lakialoitteen allekirjoittivat muun muassa verkoston jäsenet Anneli Kiljunen (sd.), Leena Meri (ps.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Johanna Karimäki (Vihr.), Katja Hänninen (vas.), Sari Tanus (kd.), Satu Taavitsainen (sd.) sekä Matti Semi (vas.).

Keliakia on lääketieteellisesti todettu elinikäinen autoimmuuni sairaus, jonka ainoa hoito on koko elämän kestävä ehdoton gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliota tulee noudattaa tarkasti joka päivä.

Keliakian hoito vaatii ehdotonta tarkkuutta niin elintarvikkeiden valinnassa kuin ruoanvalmistuksessakin sekä kodin ulkopuolella ruokailtaessa. Siksi verkosto katsoo, että ruokavaliokustannukset on rinnastettava lääkekustannuksiin.

– Tällä hetkellä keliakian kustannukset voidaan korvata harkinnanvaraisella toimeentulotuella. Sen käytössä on kuitenkin suuria kuntakohtaisia eroja, mikä asettaa pienituloisimmat keliaakikot eriarvoiseen asemaan. Joissain kunnissa on jopa evätty harkinnanvarainen toimeentulotuki ja käsketty olemaan syömättä leipää. Lakialoitteellamme tahdommekin korjata ongelman, toteaa Keliakiaverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.).

Kolumni

“Eriarvoisuuden kasvu on myrkkyä” — tällaisia muutoksia SDP haluaa ensi vuoden budjettiin

SDP:n eduskuntaryhmän tänään jättämät talousarvioaloitteet ovat osa puolueen marraskuussa valmistuvaa vaihtoehtoa valtion budjetiksi. SDP vaihtoehtobudjetti lähtee taas siitä, että velkaa otetaan vähemmän kuin hallituksen esityksessä.

SDP:n talousarvioaloitteilla halutaan tehdä muutos muun muassa lasten koulutukseen ja kansalaisten perusturvaan kohdistuviin hallituksen leikkauksiin. Lisäksi panostuksen kasvuun huomioidaan. Aloitteissa esitetään myös työllistämisen määrärahojen sekä nuorisotakuun turvaamista.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman sanoo, että vaikeina aikoina on tärkeä pitää kaikki mukana ja taata kaikkien tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvinvointiin. Lindtmanin mukaan eriarvoisuuden kasvu on pahinta myrkkyä maalle, jossa työttömyys on korkealla tasolla eikä pilkahdusta paremmasta ole näkyvissä.

— Lapsista ja vanhuksista on pidettävä huolta, ja aloitteissa vaadimmekin, että hallituksen esittämät lisäleikkaukset koulutukseen perutaan ja vanhustenhoidon hoitajamitoitusta ei heikennetä. SDP:n vaihtoehdossa panostetaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, eikä päiväkotien ja koulujen ryhmäkokoja kasvateta.

SDP:n valtiovarainkunnan vastaavan Pia Viitasen mukaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan tärkeä mittari on, että tuloeroja ei kasvateta.

— Siksi aloitteissamme torjutaan hallituksen perusturvaan tekemät indeksileikkaukset, jotka kohdistuvat mm. kansan- ja takuueläkkeisiin, rintamalisiin, lapsilisiin, vähimmäispäivärahoihin ja yleiseen asumistukeen. Lisäksi torjumme hallituksen esittämät työttömyystuvan leikkaukset.

Kolumni

Uudet luvut julki kansanedustajista: Hätkähdyttävä muutos tilastossa

Kansanedustajien aktiivisuus talousarvialoitteiden tekemisessä on laskenut dramaattisesti kuluvan vuosikymmenen aikana. Toisaalta viime vuoteen verrattuna aloitteita tehtiin lähes sata enemmän.

Kansanedustajat jättivät alustavan laskelman mukaan ensi vuoden budjettia koskien 459 talousarvioaloitetta. Viime vuonna niitä jätettiin 363. Vielä vuonna 2010 kansanedustajat tekivät 1147 talousarvioaloitetta.

Talousarvioaloite on kansanedustajan tekemä aloite, joka sisältää ehdotuksen valtion talousarvioon lisättävästä tai siitä poistettavasta määrärahasta tai muusta päätöksestä.

Talousarvioaloitteet tehdään ja käsitellään kunkin vuoden talousarvioesityksen yhteydessä.