Urheilukolumni

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Raju avaus kauden alla: “Räjäyttäkää Suomi-futis!”

Fanaattisimmissa futisihmisissä muhii jo (elämän) kevään odotus. Se palkitaan 2.4., kun liiga alkaa kolmella pelillä. Voiko koko Suomi-futiksellekin vielä joskus paistaa aurinko? Mitä se vaatii?

Huuhkajien uusi koutsi nostaa odotuksia. Liigassa Stadin dramaattiset paikallisrähinät HJK:n ja nousija-HIFK:n kesken pumppasivat parin työnnön verran ilmaa futiskulttuurimme takarenkaaseen. Väkeä kävi varsinkin nousijoiden (HIFK, Ilves, KooTeePee) sekä HJK:n ja Interin peleissä. Yleisön kokonaismäärä kasvoi jopa 25%:lla edellisvuodesta.

Sarjoista on myös aito uhka pudota ja ehta sauma nousta. Urheilusta ei ole viety urheilua, kuten lätkässä, joka hengittää tuohta. Jotain on futiksessa tehty oikeinkin. Nyt on hyvä saumakin iskeä, kun lätkäpeleistä puuttuu tunnetta, latoja ei ladota täyteen playoffeissakaan, kiekko tarpoo kohusta toiseen ja harrastamisen kalleus syö lajin pohjaa.

Liigassa eletään joko yhden hillopäällikön loputtomalla lompakolla tai taloudellisesti kädestä suuhun.

Mutta. Kultaisen maajoukkuesukupolven jälkeen futis on rypistynyt, haalistunut ja huvennut, kuin isoisän eväsreppu. Maju on uinut syvänteissä ja liigasakit onnistuvat kesästä toiseen surkeasti europeleissä (pl. HJK:n taannoinen suonenveto). Seinäjoen dynastian nousu on sentään heruttanut lajiin paljon hyvää.

Muutamat sinänsä lupaavat käänteet eivät kuitenkaan pitkällä sihdillä ratkaise lajin isoja kehitysongelmia, vaan enemmänkin – ja sentään – alleviivaavat lohdullisesti, että meillä on yhä pohjaa futiskulttuurille. Muutos ei ole liian myöhäistä.

Tomppeleinta, mitä liiga ja Palloliitto voivat nyt tehdä, on tyytyä hyräilemään todellisuuspakoisesti neljänneksen suhteellista kasvua (ka. 2574) ja olla uskaltautumatta radikaaleihin ratkaisuihin.

Tarvitsemme vahvoja, suomalaisella mittapuulla suurseuroja, jotka pärjäävät maailmalla ja ruoppaavat pelaajille väylää isoille ulapoille. HJK ei ole ailahtelevaisuuttaan osannut ottaa futiksemme yksiselitteisen keulapurjeen roolia. Liigassa eletään joko yhden hillopäällikön loputtomalla lompakolla tai taloudellisesti kädestä suuhun. Ahdinkoihin on useita syitä ja ne ovat eri paikoissa osin erilaisia. Yhteistä on monelle sponsorimarkkinoiden kitsaus, puuhasteleva johtaminen ja matkustamisen kalleus.

Kotifutis saadaan kyllä pyörimään kunniakkaasti, jos jatketaan entiseen maalliin, ei kahta sanaa. Olemassa osataan pysyttäytyä. On kuitenkin päivänselvää, että ilman juuriin kajoavia muutoksia liiga näivettyy yhä vähäpätöisemmäksi arktiseksi pikkuliigaksi, josta käsin ei koskaan edes kiusata ketään isompaa, ja josta ei kasveta laatusarjoihin.

Jos niin halutaan päättää, se on totta kai ymmärrettävää, koska kotikulmien tunteikkaat kilpailuasetelmat ovat urheilun sulaa ydintä. Silloin on kuitenkin riuhtouduttava siitä haihattelusta, että Suomesta voi tulla tosi uhka arvokisakarsinnoissa tai edes tasapäinen verrokki pohjoismaisesti. Nykymenolla emme elätä sekä kattavaa ja suht tasokasta liigaa että laadukasta pelaajakehitystä. On aika valita.

On uskallettava miettiä lajin etua ohi paikallisten tunteiden.

Mikä eteen? Paljon ruoskittu FC Hongan ex-toimitusjohtaja Jouko Harjunpää puhui yhdestä vaihtoehdosta jo vuosikymmen sitten Haudatun talentin haastattelussa teeveen urheilu-uutisissa. Hän esitti, että futisosaamisemme keskitetään kasvukeskuksiin, joihin muut alueet kasvattavat pelaajia. Bingo!

Kun ideaa mutustaa, niin se alkaa maistua. Rehellistä suuruuden ekonomiaa: resurssit sinne, missä on väkeä, tuhti futiskulttuuri, hyvät stadionit ja rahnaakin. Talentit siirtyisivät jossakin iässä käytännössä etelän tai lännen akatemioihin. Toki siinä astuttaisiin monien liigatoimijoiden liikavarpaille.

Tehdaspaikkakuntien mesenaatit irvailivat tv-jutussakin Harjunpäälle näppärin sarkasmein. Tarkoitetut kasvukeskukset kun tuskin olisivat Myllykoski tai Valkeakoski. On kuitenkin uskallettava miettiä lajin etua ohi paikallisten tunteiden, samoin kuin kuntauudistuksessa tulisi poliitikkojen rohjeta.

Helsinki, Turku, Tampere, Lahti, Seinäjoki ja Oulu. Niissä ammattimaiset akatemiat ja liigaseurat eläisivät luontevasti ja voisivat paksusti. Ensimmäisiä ei tarvinne selitellä ja Seinäjoki näyttää pamahtaneen karmit kaulassa jäädäkseen. Hoitakoon Väli-Suomen. Oulun harteille taas sysättäisiin puoli Suomea, kunhan vain hankkivat jostakin ihmissuhdetaitoja ja yhdistävät voimansa. Nyt potentiaali haaskataan riitelemällä ja sen hedelmällä, hajanaisuudella. Traagisesta maagiseen!

Luotaisiin kuusihanainen tynnyri, josta valuttaa puolijäätävää futisverta maailmalle.

Kuudella sylinterillä ei liigakone pyöri, joten miksei pyrittäisi Ruotsin liigaan? Tai luotaisi Pohjoismaista liigaa, seuroja 4-5 maasta? Kehittäisi kaikkia.

Harvoihin keskuksiin kanavoituisi riittävän relevantteja rahamääriä. Tv-oikeuksia myydään jo uskottavilla summilla, jos katsoja näkee samalla FC Köpistä ja IFK Göteborgia. Cityissä seurat haastaisivat lätkän uskottavammin yritysmarkkinoilla.

Luotaisiin kuusihanainen tynnyri, josta valuttaa puolijäätävää futisverta maailmalle. Viritettäisiin myös alinomainen vaara Euroopan kakkoskastin jengeille Eurooppa-liigassa.

Yksi Klubi ei kesää tee, eikä sitä tee yksi parempi kesäkään; etenkin kun Suomessa ei ole ollut koskaan huippuseuraa, eikä kesää, jolloin futis olisi kiinnostanut kuten lajien kuninkaan kuuluu. Keväinen liiga-avaus tulee pelata – ei ainostaan tänä vuonna, vaan aina – vain kolmella kentällä. Ei siksi, että ne eivät ole pohjoisempana vielä pelikunnossa, vaan siksi, että liigaseuroja ei olisi enempää.

Voi elämän kevät, jos tätä ei uskalleta edes aidosti ajatella! Vai mitä satraapit Marjamaa, Lehtinen ja Alaja?

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua. Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Kolumni

lastensuojelu
lastensuojelu

SAK:n perhevapaamallille kannatusta – naisjärjestöt vaativat uudistusta

Suurin osa puolueiden naisjärjestöistä vaatii vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) sanoo, että keskustalla on valmius lähteä valmistelemaan perhevapaajärjestelmän reformia. Kotihoidontukea ei hänen mukaansa olla kuitenkaan vaalikauden aikana muuttamassa.

Rehula sanoo, että perhevapaajärjestelmää pitää katsoa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
SAK:n ehdottama perhevapaajärjestelmä on saanut tuulta purjeisiinsa, kun puolueet ovat alkaneet lämmetä ajatukselle järjestelmän muuttamisesta. Rehula kiittelee SAK:ta konkreettisesta mallista.

Kokoomusnaisten puheenjohtaja Sofia Vikman sanoo, että malli on kehityskelpoinen ja siinä on paljon hyvää. Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen suhtautuu malliin varovaisesti.

– Se on hyvin joustava ja se ottaa huomioon myös sateenkaariperheet, Tuppurainen sanoo.

Vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovat puhuneet 6+6+6-mallin puolesta. Hieman yllättäen myös perussuomalaisten naisten puheenjohtaja Marja-Leena Leppänen tukee mallia.

Malli tarkoittaa, että vanhempainvapaa olisi kokonaisuudessaan 18 kuukautta. Siitä äiti pitäisi kuusi ja isä kuusi kuukautta. Perhe päättäisi itse, kumpi vanhemmista käyttää viimeisen pätkän. Yksinhuoltaja saisi koko vapaan ja samaa sukupuolta olevien vanhempien tapauksessa vapaa jaettaisiin samalla tavoin kummallekin vanhemmalle.

– Naiset ovat työelämässä hylkiöitä. Kun Suomi viettää 100-vuotisjuhlavuottaan, ja sen kunniaksi halutaan parantaa tasa-arvoa, tämä voisi olla sellainen asia, Leppänen sanoo.

Vihreiden Naisten puheenjohtaja Katja Mannerström ja RKP:n naisjärjestön puheenjohtaja Anna Junger-Nordgren poistaisivat kotihoidontuen kokonaan.

Mannerströmin mukaan kotihoidontuki pitää yllä sukupuolittuneita rakenteita, sillä yli 90 prosenttia kotihoidontuen saajista on naisia. Kokoomusnaisten Vikman pidentäisi vanhempainvapaata ja lyhentäisi hoitovapaata.

Tuppurainen haluaa uudistaa järjestelmää kokonaisuutena, ja hänen mukaansa hoitovapaan lyhentämistä pitäisi harkita.

Hellevi Raita, Viivi Salminen

 

lastensuojelu lastensuojelu

Kolumni

Finanssialalta kerrankin tukea työmarkkinajärjestöille: Ei henkivakuutuksia verolle

Kuolemantapauksista maksettavien vakuutuskorvausten verotusta ei ole Finanssialan Keskusliiton (FK) mielestä viisasta eikä perusteltua kiristää. Valtiovarainministeriön esitysluonnoksessa perintö- ja lahjaverolain muutokseksi esitetään, että nykyisin verovapaa henkivakuutuksen perusteella saatu alle 35 000 euron suuruinen korvaus lähiomaisille pantaisiin verolle.

Kiristys koskisi monia muitakin vakuutusmuotoja, joista maksetaan kuolemantapauksissa kertakorvauksia. Eritoten työmarkkinajärjestöt ovat vastustaneet työehtosopimuksilla sovittujen ryhmähenkivakuutusten korvausten verottamista, koska korvaukset ovat perin pieniä, mutta tulevat tarpeeseen perheen työssäkäyvän huoltajan kuollessa. Sama koskee myös leskeksi jääviä.

-Vapaaehtoisen sosiaaliturvan täydentämiselle on Suomessa näinä aikoina vahva tarve. Yhteiskunnan pitää siihen kannustaa eikä lyödä sitä verokepillä. Toivottavasti maan hallitus säilyttää henkivakuutusten verohuojennuksen, koska kuolemantapauksiin liittyvä taloudellisen turvan vaje on Suomessa erittäin merkittävä.  Veronkiristyksen sijaan hallituksen pitäisi pikemminkin keventää vapaaehtoiseen varautumiseen liittyvää verorasitusta, mikä kannustaisi varautumaan erilaisiin ikäviin tilanteisiin elämässä, johtaja Lea Mäntyniemi FK:sta sanoo.

Henkivakuutusjärjestelmä on luotu tuomaan turvaa tilanteeseen, jossa perheen elättäjä menehtyy ja taloudelliset vastuut jäävät lesken ja lasten kannettaviksi. -Heitä ei pidä ajaa kohtuuttomiin ratkaisuihin, kuten oman kodin pakkomyyntiin verojen maksamisen vuoksi, Mäntyniemi toteaa.

Suomalaiset ovat Mäntyniemen mukaan lähtökohtaisesti huonosti vakuutettuja perheenhuoltajan kuolemantapauksen varalta. Vain reilu kolmannes kansalaisista on ottanut henkivakuutuksen turvaamaan sitä nettotulojen menetystä, minkä eteen perhe joutuu perheenelättäjän kuollessa.

-Julkinen sosiaaliturva ei edes sisällä kertakorvaustyyppistä kuolemanvaraturvaa, vaikka sellaisen tarve äkillisessä ja yllättävässä tilanteessa on monesti suuri. Erityisen haavoittuvia ovat perheet, joilla on lapsia ja lainaa, Mäntyniemi sanoo.

Taloudellisesti järkevän käyttäytymisen myötä yhteiskunta voi säästyä merkittäviltäkin kustannuksilta, jos taloudelliseen ahdinkoon joutunut perhe on itse varautunut mahdollisiin kriisitilanteisiin. – Nykyinen kuolemantapauksesta maksettavan korvauksen verovapaa osa, 35 000 euroa, ei ole mitenkään riittävä saati korkea, jos sitä vertaa vaikkapa keskimääräisiin asuntolainamääriin (100 000 – 160 000 € lapsiperheissä).

VM:n ehdottama veronkiristys koskisi riskihenkivakuutuksen ohella useita muitakin vakuutuksia ja sitä kautta suurta vakuutettujen joukkoa. Kuolemantapauskorvauksia maksetaan myös työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta, matkustajavakuutuksista, ryhmähenkivakuutuksista sekä vapaaehtoisista tapaturmavakuutuksista.

Kolumni

NETTIIN_Ilelle_Orpo1
NETTIIN_Ilelle_Orpo1

Sadan miljoonan euron lisäverokevennys on laukeamassa – Orpo: “Tämä on hyvä asia”

– Toivon, että se 90 prosenttia saataisiin kattavuudeltaan täyteen, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi tiistaina Turussa, missä kokoomuksen eduskuntaryhmä aloitti kaksipäiväisen kesäkokouksensa.

– Sehän tarkoittaisi sitä, että silloin laukeaisi vielä sadan miljoonan euron lisäverokevennys. Se on tietysti hyvä asia, sillä aina kun voidaan työn verotusta keventää, niin se on hyvä.

Orpo painotti, että myös sillä on iso arvonsa, että kiky-sopimus on mahdollisimman kattava.

Tänään kilpailukykysopimuksen neuvotteluissa liikahtikin jälleen yksi pala valtiovarainministerin toivomaan suuntaan. Finanssialalla saatiin valmiiksi neuvottelutulos, joka koskee 28 000 työntekijää. Asia pitää vielä sinetöidä osapuolten hallinnoissa.

EK:n tutkimuspäällikkö Jari Haapasalmi on arvioinut STT:lle, että jos rahoitusala, apteekkiala sekä ICT-ala saadaan mukaan kilpailukykysopimukseen, tavoiteltu 90 prosentin kattavuus alkaa olla maalissa.

Hallitus on luvannut pienentää veroja lisää sadalla miljoonalla eurolla, jos sopimuksen kattavuudessa päästään 90 prosenttiin. Sopimuksen piirissä on jo yli 85 prosenttia palkansaajista.

Myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on sanonut uskovansa, että 90 prosentin kattavuuteen voidaan päästä.

Kikyn toteutuessa palkat eivät nouse ensi vuonna, sosiaaliturvamaksuja siirretään työnantajilta palkansaajille ja työaikaa pidennetään 24 tunnilla. Julkisen sektorin lomarahoja leikataan 30 prosentilla vuosina 2017–2019.

Tiedän, että on kilpailukykysopimus ja siihen liittyviä neuvotteluja, ja sitä täytyy arvostaa ja kunnioittaa.

Korkean työttömyyden murtamiseksi ja työttömien auttamiseksi Orpo peräänkuulutti sellaista henkeä, että ennakkoluulottomasti katsottaisiin, mitä me voimme tehdä.

– Tiedän, että on kilpailukykysopimus ja siihen liittyviä neuvotteluja, ja sitä täytyy arvostaa ja kunnioittaa. Sen täytyy edetä fiksusti.

Paikallisesta sopimisesta kysyttäessä Orpo sanoi kunnioittavansa sitä, mitä kilpailukykysopimuksessa on sovittu.

– Mutta myös hallitusohjelmassa lukee, että paikallista sopimista edistetään.

– Nyt täytyy katsoa, miten liittokierroksella edetään ja jossain vaiheessa hallituksen pitää käydä läpi se, mitä tästä hallitusohjelmatavoitteesta on saavutettu ja mitä on vielä tällä hallituskaudella tehtävissä, hän linjasi.

Kiky-sopimuksen myötä asia ei ole aktiivisesti pöydällä.

Hallituskautta on kaksi ja puoli vuotta jäljellä, Orpo muistutti.

NETTIIN_Ilelle_Orpo1 NETTIIN_Ilelle_Orpo1
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Finanssialalla saatiin kiky-sopu

Finanssialalla on saatu kilpailukykysopimuksen neuvottelutulos. Sopu koskee yhteensä noin 28 000 työntekijää. Asia täytyy hyväksyä vielä osapuolten hallinnoissa. Ammattiliitto Prosta arvioidaan, että viimeinenkin hallinto olisi käsitellyt tuloksen maanantaina.

EK:n tutkimuspäällikkö Jari Haapasalmi on arvioinut STT:lle, että jos pankkiala, apteekkiala sekä ICT-ala saadaan mukaan kilpailukykysopimukseen, 90 prosentin kattavuus alkaa olla selvä.
ICT alalla neuvottelut jatkuvat edelleen. Apteekkialalla sopu saavutettiin tiistaina, mutta myös sen ratkaisu odottaa vielä hallintojen sinettiä.

Kolumni

“Niinistön EU-puheessa oli soinimainen sävy” – Jaakonsaari ei kaipaa maassa makaavalle lisää potkuja

– Presidentti Sauli Niinistön suurlähettiläspäivien Euroopan unionia ruotivassa puheessa oli soinimainen sävy ikään kuin EU itse olisi enemmän ongelma kuin ratkaisu EU:n naapurustossa ja omissa jäsenvaltioissa syntyneisiin vaikeuksiin. Puhe antoi myös vaikutelman, että Suomi olisi jokin EU:sta irrallaan oleva asia – “ne siellä EU:ssa hidastelevat”, kun Suomen asenteen pitäisi olla – ”mitä me teemme EU:ssa”.

Näin europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) kommentoi presidentti Niinistön suurlähettiläspäivillä Helsingissä pitämää puhetta.

– Ei ole ollenkaan kummallista, että EU:n sisäiset kriisit ja lähialueen myllerrys ovat saaneet monet tahot pohtimaan EU:n tulevaisuuden suuntaa ja sen kestävyyttä. Niin pitää tehdäkin. Kriittisyys on hyve, mutta niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolella odotetaan enemmän unionia rakentavia puheenvuoroja kuin maassa makaavalle lisää potkuja.

Kuitenkin jos EU-yhteistyötä vertaa vaikkapa pääkaupunkiseudun yhteistyöhön, on EU:n 28 jäsenmaan yhteistyö suorastaan dynaamista.

Jaakonsaari myöntää, että EU on hidas eikä ennakoi päällekäyviä kriisejä. Jäsenmaiden intressien yhteensovittaminen on sekin hidasta.

– Eurooppalainen näkökulma on yhä enemmän vaikeuksissa nousevan nationalismin ja populismin puristuksessa. Kuitenkin jos EU-yhteistyötä vertaa vaikkapa pääkaupunkiseudun yhteistyöhön, on EU:n 28 jäsenmaan yhteistyö suorastaan dynaamista, hän vertaa.

– On myös totta, mitä presidentti sanoi, että palaamalla perusasioihin synnyttää uutta uskottavuutta.  Parantamalla Euroopan kilpailukykyä ja sitä kautta synnyttämällä hyviä työpaikkoja uskottavuus nousee. Euroskeptisyys myös vähenee, jos uskomme oikeasti Euroopan sosiaalisen maaliin puuttumalla esimerkiksi työvoiman polkumyyntiin.

Myös turvallisuutta lisäävät toimet ovat Jaakonsaaren mielestä avainkysymyksiä.

– Valitettavasti monet juuri turvallisuuteen liittyvä hankkeet, kuten tiedusteluyhteistyön kehittäminen, törmäävät jäsenmaiden “suvereniteettia” koskeviin esteisiin, hän päättää kannanottonsa.