Urheilukolumni

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Raju avaus kauden alla: ”Räjäyttäkää Suomi-futis!”

Fanaattisimmissa futisihmisissä muhii jo (elämän) kevään odotus. Se palkitaan 2.4., kun liiga alkaa kolmella pelillä. Voiko koko Suomi-futiksellekin vielä joskus paistaa aurinko? Mitä se vaatii?

Huuhkajien uusi koutsi nostaa odotuksia. Liigassa Stadin dramaattiset paikallisrähinät HJK:n ja nousija-HIFK:n kesken pumppasivat parin työnnön verran ilmaa futiskulttuurimme takarenkaaseen. Väkeä kävi varsinkin nousijoiden (HIFK, Ilves, KooTeePee) sekä HJK:n ja Interin peleissä. Yleisön kokonaismäärä kasvoi jopa 25%:lla edellisvuodesta.

Sarjoista on myös aito uhka pudota ja ehta sauma nousta. Urheilusta ei ole viety urheilua, kuten lätkässä, joka hengittää tuohta. Jotain on futiksessa tehty oikeinkin. Nyt on hyvä saumakin iskeä, kun lätkäpeleistä puuttuu tunnetta, latoja ei ladota täyteen playoffeissakaan, kiekko tarpoo kohusta toiseen ja harrastamisen kalleus syö lajin pohjaa.

Liigassa eletään joko yhden hillopäällikön loputtomalla lompakolla tai taloudellisesti kädestä suuhun.

Mutta. Kultaisen maajoukkuesukupolven jälkeen futis on rypistynyt, haalistunut ja huvennut, kuin isoisän eväsreppu. Maju on uinut syvänteissä ja liigasakit onnistuvat kesästä toiseen surkeasti europeleissä (pl. HJK:n taannoinen suonenveto). Seinäjoen dynastian nousu on sentään heruttanut lajiin paljon hyvää.

Muutamat sinänsä lupaavat käänteet eivät kuitenkaan pitkällä sihdillä ratkaise lajin isoja kehitysongelmia, vaan enemmänkin – ja sentään – alleviivaavat lohdullisesti, että meillä on yhä pohjaa futiskulttuurille. Muutos ei ole liian myöhäistä.

Tomppeleinta, mitä liiga ja Palloliitto voivat nyt tehdä, on tyytyä hyräilemään todellisuuspakoisesti neljänneksen suhteellista kasvua (ka. 2574) ja olla uskaltautumatta radikaaleihin ratkaisuihin.

Tarvitsemme vahvoja, suomalaisella mittapuulla suurseuroja, jotka pärjäävät maailmalla ja ruoppaavat pelaajille väylää isoille ulapoille. HJK ei ole ailahtelevaisuuttaan osannut ottaa futiksemme yksiselitteisen keulapurjeen roolia. Liigassa eletään joko yhden hillopäällikön loputtomalla lompakolla tai taloudellisesti kädestä suuhun. Ahdinkoihin on useita syitä ja ne ovat eri paikoissa osin erilaisia. Yhteistä on monelle sponsorimarkkinoiden kitsaus, puuhasteleva johtaminen ja matkustamisen kalleus.

Kotifutis saadaan kyllä pyörimään kunniakkaasti, jos jatketaan entiseen maalliin, ei kahta sanaa. Olemassa osataan pysyttäytyä. On kuitenkin päivänselvää, että ilman juuriin kajoavia muutoksia liiga näivettyy yhä vähäpätöisemmäksi arktiseksi pikkuliigaksi, josta käsin ei koskaan edes kiusata ketään isompaa, ja josta ei kasveta laatusarjoihin.

Jos niin halutaan päättää, se on totta kai ymmärrettävää, koska kotikulmien tunteikkaat kilpailuasetelmat ovat urheilun sulaa ydintä. Silloin on kuitenkin riuhtouduttava siitä haihattelusta, että Suomesta voi tulla tosi uhka arvokisakarsinnoissa tai edes tasapäinen verrokki pohjoismaisesti. Nykymenolla emme elätä sekä kattavaa ja suht tasokasta liigaa että laadukasta pelaajakehitystä. On aika valita.

On uskallettava miettiä lajin etua ohi paikallisten tunteiden.

Mikä eteen? Paljon ruoskittu FC Hongan ex-toimitusjohtaja Jouko Harjunpää puhui yhdestä vaihtoehdosta jo vuosikymmen sitten Haudatun talentin haastattelussa teeveen urheilu-uutisissa. Hän esitti, että futisosaamisemme keskitetään kasvukeskuksiin, joihin muut alueet kasvattavat pelaajia. Bingo!

Kun ideaa mutustaa, niin se alkaa maistua. Rehellistä suuruuden ekonomiaa: resurssit sinne, missä on väkeä, tuhti futiskulttuuri, hyvät stadionit ja rahnaakin. Talentit siirtyisivät jossakin iässä käytännössä etelän tai lännen akatemioihin. Toki siinä astuttaisiin monien liigatoimijoiden liikavarpaille.

Tehdaspaikkakuntien mesenaatit irvailivat tv-jutussakin Harjunpäälle näppärin sarkasmein. Tarkoitetut kasvukeskukset kun tuskin olisivat Myllykoski tai Valkeakoski. On kuitenkin uskallettava miettiä lajin etua ohi paikallisten tunteiden, samoin kuin kuntauudistuksessa tulisi poliitikkojen rohjeta.

Helsinki, Turku, Tampere, Lahti, Seinäjoki ja Oulu. Niissä ammattimaiset akatemiat ja liigaseurat eläisivät luontevasti ja voisivat paksusti. Ensimmäisiä ei tarvinne selitellä ja Seinäjoki näyttää pamahtaneen karmit kaulassa jäädäkseen. Hoitakoon Väli-Suomen. Oulun harteille taas sysättäisiin puoli Suomea, kunhan vain hankkivat jostakin ihmissuhdetaitoja ja yhdistävät voimansa. Nyt potentiaali haaskataan riitelemällä ja sen hedelmällä, hajanaisuudella. Traagisesta maagiseen!

Luotaisiin kuusihanainen tynnyri, josta valuttaa puolijäätävää futisverta maailmalle.

Kuudella sylinterillä ei liigakone pyöri, joten miksei pyrittäisi Ruotsin liigaan? Tai luotaisi Pohjoismaista liigaa, seuroja 4-5 maasta? Kehittäisi kaikkia.

Harvoihin keskuksiin kanavoituisi riittävän relevantteja rahamääriä. Tv-oikeuksia myydään jo uskottavilla summilla, jos katsoja näkee samalla FC Köpistä ja IFK Göteborgia. Cityissä seurat haastaisivat lätkän uskottavammin yritysmarkkinoilla.

Luotaisiin kuusihanainen tynnyri, josta valuttaa puolijäätävää futisverta maailmalle. Viritettäisiin myös alinomainen vaara Euroopan kakkoskastin jengeille Eurooppa-liigassa.

Yksi Klubi ei kesää tee, eikä sitä tee yksi parempi kesäkään; etenkin kun Suomessa ei ole ollut koskaan huippuseuraa, eikä kesää, jolloin futis olisi kiinnostanut kuten lajien kuninkaan kuuluu. Keväinen liiga-avaus tulee pelata – ei ainostaan tänä vuonna, vaan aina – vain kolmella kentällä. Ei siksi, että ne eivät ole pohjoisempana vielä pelikunnossa, vaan siksi, että liigaseuroja ei olisi enempää.

Voi elämän kevät, jos tätä ei uskalleta edes aidosti ajatella! Vai mitä satraapit Marjamaa, Lehtinen ja Alaja?

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Kolumni

maarit

Feldt-Ranta patistaa perhevapaauudistukseen – ihmettelee ministerin ”melkoista välinpitämättömyyttä”

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta vaatii vauhtia perhevapaauudistukseen.

– Nykyinen perhevapaajärjestelmä on monimutkainen ja vanhanaikainen. Se ei tue työn ja perheen yhteensovittamista, kannusta isiä osallistumaan lastenhoitoon tai huomioi kaikkia perheitä tasapuolisesti. Malli ei myöskään edistä, vaan pikemminkin on jarruna, hallituksen tavoitteelle kasvattaa työllisyysastetta, Feldt-Ranta toteaa.

– Hallitus ei kuitenkaan aio tehdä perhevapaiden uudistamiseksi mitään. Asiasta vastaava ministeri Pirkko Mattila (ps.) sanoi viikonlopun Helsingin Sanomissa, ettei ole edes tutustunut laajaa kannatusta saaneeseen palkansaajakeskusjärjestö SAK:n esittämään kustannusneutraaliin malliin. Melkoista välinpitämättömyyttä omalla ydinvastuualueella hallituksen ministeriltä, ihmettelee Feldt-Ranta.

Feldt-Ranta toteaa, että mikäli hallitus viittaa perhevapaiden uudistamiselle huhtikuun kehysriihessä kintaalla, eikä aloita edes perhevapaamallien selvittämistä, häviää hallitukselta loppukin uskottavuus sen itse asettaman työllisyystavoitteen saavuttamisessa.

Demarinuoret aikoo aloittaa nimien keräämisen perhevapaiden uudistamista ajavaan kansalaisaloitteeseen, ellei hallitus ryhdy asiassa toimiin puoliväliriihessään huhtikuussa.

Demarinuorten mielestä perhevapaita on jaettava nykyistä tasaisemmin naisten ja miesten välillä. Heidän esittämässä 6+6+6-mallissa perhevapaat jaetaan siten, että äidille korvamerkitään kuusi kuukautta, isälle kuusi kuukautta ja kolmannen jakson käytöstä päättää perhe. Demarinuorten lisäksi esimerkiksi korkeasti koulutettujen etujärjestö Akava kannattaa mallia.

Myös palkansaajakeskusjärjestö SAK joustavoittaisi etuuksia ja antaisi kullekin perheelle sopivan perhevapaiden käytön vanhempien ja perheiden itse koottaviksi. 

– SAK:n ehdottaman perhevapaamallin kustannukset eivät eroa nykyjärjestelmän kustannuksista eikä mallin toteuttaminen myöskään kasvata työnantajien velvoitteita, Feldt-Ranta muistuttaa.

maarit

Kolumni

töölönlahti

HS:n päätoimittaja Päivi Anttikoski irtisanoutui

Helsingin Sanomien päätoimittaja Päivi Anttikoski on irtisanoutunut. Hän on ollut yksi lehden kolmesta päätoimittajasta syksystä 2014. Anttikoski vastasi Helsingin Sanomien journalistisista digitaalisista sisällöistä.

Näillä näkymin päätoimittajan tehtävään ei haeta suoraan seuraajaa, vaan tehtävät jaetaan sisäisin järjestelyin, tiedottaa Sanoma.
Anttikoski sanoo tiedotteessa pohtineensa työelämän muutosta jo jonkin aikaa.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi sanoo, ettei Anttikosken lähtöön liity millään tavalla dramatiikkaa.

– Päivi on saanut hienosti vauhtia HS:n digitaaliseen kehitykseen. Digitaalisten tilausten määrä kasvaa nyt vauhdilla. Päivi lähtee tilanteessa, jossa Hesarilla menee oikein hyvin, Niemi sanoo.

Hänen mukaansa HS:ssa jatketaan kahdella päätoimittajalla eikä lehdessä ole tällä hetkellä suunnitelmia laittaa Anttikosken paikkaa hakuun.

Niemen lisäksi päätoimittajana jatkaa Antero Mukka.

töölönlahti

Kolumni

jhl

Eurobarometri: Kolme neljästä suomalaisesta kannattaa euroa

Kolme neljästä suomalaisesta kannattaa talous- ja rahaliittoa sekä yhteistä valuuttaa euroa, ilmenee Eurobarometri-kyselyn Suomea koskevasta raportista.

Raportin mukaan EU merkitsee suomalaisille ennen muuta myönteisiä käytännön asioita, kuten yhteistä rahaa sekä vapautta matkustaa, opiskella ja työskennellä EU:n alueella.

EU:n suurimpia ongelmia ovat suomalaisten mielestä maahanmuutto EU:n ulkopuolelta ja julkisen talouden tila.

jhl

Kolumni

Kaapeli-tv-kiistan ratkaisua lykättiin toukokuulle

Televisioyhtiö MTV kertoo, että yhtiö antaa DNA:lle luvan jatkaa kanavansa Avan lähettämistä kaapeliverkoissa toukokuun puoliväliin saakka. Aiemmin DNA ja Sonera ovat saaneet luvan Nelonen Medialta välittää Heron, Jimin ja Livin ohjelmia.

Televisioyhtiöt ja operaattorit kiistelevät tekijänoikeuksista. Kiista uhkasi katkaista lähetykset tiistaiyönä, kun televisioyhtiöt irtisanoivat sopimukset päättymään tämän kuukauden lopussa.

Kiista käynnistyi, kun tekijänoikeuksia valvova Kopiosto esitti kaapelioperaattoreille vaatimuksen lisäkorvauksesta sisällön jakelusta kaapeliverkossa. Operaattorit vaativat puolestaan, että tv-yhtiöt vastaisivat jakelun lisäkorvauksista.

Kaapelioperaattorit vastaavat tv-signaalin jakelusta yli puoleen suomalaiskodeista.

Kolumni

rokotusaihekuva

99 % HUS:n lääkäreistä otti influenssarokotteen

HUS:n erikoissairaanhoidossa on tehty kuusi vuotta pioneerityötä koko Suomessa henkilöstön influenssarokottamisen puolesta. Tavoitteena on ollut estää potilaiden influenssatartunnat rokottamalla henkilökunta kattavasti.

Myös potilaiden ja lähiomaisten rokottamista tehostettiin järjestämällä joukkorokotuspisteitä sairaaloiden aulatiloihin.

HUS on EU-maiden kärkikastia 92 %:n työssä olevan henkilöstön rokotuskattavuudellaan. Rokotteen sai yhteensä 17 900 työntekijää ja opiskelijaa. Määrä on 2 000 henkilöä enemmän kuin viime epidemiakaudella.

Ammattiryhmistä rokotuskattavuus oli lääkäreillä 99 prosenttia ja hoitohenkilökunnalla 96 prosenttia.

Lukuisissa yksiköissä lähes koko henkilöstö suojasi itsensä ja potilaansa ottamalla rokotteen.Influenssarokotusten

Kuluvalla influenssakaudella panostettiin entistä laajemmin potilaiden ja lähiomaisten rokottamiseen.
HUS-sairaanhoitoalueilla perustettiin marraskuun ajaksi sairaaloiden aulatiloihin potilaiden ja lähiomaisten matalan kynnyksen influenssarokotuspisteitä, joiden toiminta sai runsaasti kiitosta.

HUS on myös suosittanut influenssakauden aikana sairaalaan tutkimukseen tai hoitoon tuleville potilaille rokotuksen ottamista jo etukäteen terveyskeskuksessa. Tämän lisäksi henkilökunta rokottaa potilaita osastoilla ja poliklinikoilla.

HUS-sairaaloissa on tänä talvena rokotettu jo liki 6 600 potilasta tai heidän lähiomaistaan, joka on 4 000 henkilöä enemmän kuin viime epidemiakaudella.

rokotusaihekuva