“Rajua ristiriitaa sanojen ja tekojen välillä” – SDP:n Guzenina: Kokoomus on pettänyt opettajat ja oppilaat

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Maria Guzeninan mukaan on mielenkiintoista seurata, miten pitkään kokoomuksen kenttäväessä hyväksytään rajua ristiriitaa sanojen ja tekojen välillä.

SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina on huolissaan suomalaisen koulutuksen tulevaisuudesta. Kokoomus ajaa hänen mielestään runnoen läpi leikkauksia, jotka näivettävät Suomen tulevaisuuden kasvupohjaa.

– Monet eri päätökset aina peruskoulujen ryhmäkokoleikkauksista yliopistojen irtisanomisiin sekä ammatillisen koulutuksen rajuun alasajoon kertovat karua kieltään siitä, miten Suomessa nyt heikennetään sivistystä ja osaamista. Tämä kaikki tehdään kokoomuksen johtaessa opetusministeriötä, sanoo Guzenina.

Guzeninan mukaan erityisen räikeää on puheiden ja tekojen ristiriita, sillä ennen vaaleja kokoomuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lupasi yhdessä puheenjohtaja Alexander Stubbin kanssa, että koulutuksesta ei leikata.

– Paljon pahemmin ei voi pettää opettajia ja oppilaita. On mielenkiintoista seurata, miten pitkään näin rajua ristiriitaa sanojen ja tekojen välillä kokoomuksen kenttäväessä hyväksytään.

Paljon pahemmin ei voi pettää opettajia ja oppilaita.

Myös varhaiskasvatukseen kohdistetut leikkaukset saavat Guzeninalta rankkaa kritiikkiä.

– Kaavaillut päivähoitomaksujen superkorotukset kertovat kokoomuksen ymmärtämättömyydestä työssäkäyvien perheiden arkea kohtaan. Lisäksi kokoomus asettaa lapsiperheet eriarvoiseen asemaan rajoittamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvattamalla päivähoidon ryhmäkokoja. Edes asiantuntijoiden näkemyksillä ja vetoomuksilla ei näytä olevan mitään väliä.

Guzenina esittää, että hallituksen on muutettava kurssia ja peruttava suomalaisten osaamista heikentävät päätökset kevään kehysriihessä.

– SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan joukon hyviä keinoja, joilla hallitus voi palata sivistys-Suomen edistäjäksi. Muuten lasten ja koko Suomen tulevaisuus näyttää synkältä, päättää Guzenina.

“Saisitte hävetä, Sipilän hallitus”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Eduskunnan kyselytunti

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö arvostelee hallitusta ja pääministeri Juha Sipilää (kesk.) jyrkin sanoin, eikä aivan ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa Niinistö kirjoittaa Facebookissa, kuinka tänään on selvinnyt tarkemmin, kuka maksaa kilpailukykysopimuksen kustannukset ja kuinka paljon.

— Maksajaksi joutuvat julkisen sektorin pienipalkkaiset naiset. Ylen juuri uutisoiman JHL:n laskelman mukaan esimerkiksi lähihoitaja menettää (veronkevennysten jälkeenkin) ensi vuonna yhteensä 600 euroa vuodessa!

— Ja kyllä, myös Sipilää neuvoneet kätilöt joutuvat maksamaan hänen ideastaan vieläkin enemmän. Opettajat, hoitajat ja poliisit ja muut julkisen sektorin työntekijät maksavat sopimuksen lomarahan leikkauksilla.

Eikä tämäkään vielä riitä, muistuttaa Niinistö edelleen huutomerkein varustetuissa lauseissaan.

— Jos on päivähoitoikäisiä lapsia, joutuu hallituksen suunnitelman mukaan keskituloinen perhe maksamaan kahden lapsen päivähoidosta noin 1 400 euroa vuodessa lisää!

Niinistö pitää mahdollisia veronkevennyksiä ansiotuloveroon sumutuksena.

— Paljon mainostettu 200 euron vuotuinen veronkevennys jättää silti lähihoitajan 600 euroa miinukselle vuodessa käteen jäävässä palkassa!

— Veronkevennys kohdistuu vieläpä painotetusti suurituloisille, yksityisen sektorin isopalkkaisten työntekijöiden ostovoima nousee eniten sekä prosenteissa että euroina!

Voittajia ovat vihreiden pomon mukaan suurituloiset yksityisten yritysten työntekijät.

— Saisitte hävetä, Sipilän hallitus. Tällaiset ihmisiä eriarvoistavat päätökset eivät nosta Suomea taantumasta parempaan huomiseen.

Ministeriö perääntymässä suunnitelmista sallia taksitoimintaa liikenneluvatta

Kuva: Kari Hulkko
taksikuva

Taksiliikennettä vapautetaan maltillisemmin kuin alun perin kaavailtiin. Liikenne- ja viestintäministeriö on pakittamassa suunnitelmistaan sallia pienimuotoinen taksitoiminta ilman liikennelupaa.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan taksin ajaminen vaatii vastakin liikenneluvan ja ajoluvan.

Ministeriössä kaavailtiin mallia, jossa liikennelupaa ei olisi tarvittu, kunhan maksetut korvaukset olisivat jääneet alle 10 000 euron. Lausuntokierroksella uudistuksen epäiltiin kuitenkin lisäävän harmaata taloutta ja heikentävän taksiliikenteen turvallisuutta, minkä takia siitä ollaan luopumassa.

Liikennekaaren ideana on yhdistellä eri liikennemuotoja siten, että samalla matkalipulla voisi käyttää esimerkiksi taksia ja junaa. Julkiselle sektorille uskotaan syntyvän säästöjä, kun kunnat ja Kela pääsisivät tehokkaammin kilpailuttamaan liikennemuotoja.

– Liikennekaari on digitalisaatio-hanke, ja se edellyttää, että eri liikennemuodot ovat tasavertaisessa asemassa, Berner sanoo.

Kokonaisuus on Bernerin mukaan tarkoitus saada eduskuntaan syyskuussa. Henkilökuljetuksista haetaan 10 prosentin säästöjä, jotka tulisivat voimaan jo ensi vuoden alusta.

– Hallitus on yhteisesti sitoutunut näihin säästöihin, Berner sanoo.

Hän on valmis edistämään liikennekaarta myös kokonaan ilman taksiuudistusta, jos hallituksessa ei synny yhteisymmärrystä taksien määräsääntelyn vapauttamisesta. Hän uskoo, että Taksiliitto suhtautuu myönteisesti liikennekaareen, jos lupamenettelystä pidetään kiinni.

Ministeriö pyrkii edelleen löyhentämään taksien asemapaikkavelvoitetta ja muuttamaan taksien hinnoittelun markkinalähtöiseksi. Määräsääntelystä pitäisi Bernerin mukaan luopua kokonaan.

– Voimme hyväksyä sellaisen ajatuksen, että takseilla on pääsääntöinen asemapaikka. Pääsääntöinen päivystysaika olisi ilmoitettava erikseen.

Taksien hintasääntelystä oltaisiin luopumassa siten, että Liikenteen turvallisuusvirastolle Trafille jätettäisiin oikeus puuttua hinnoitteluun. Tällä hetkellä valtioneuvosto vahvistaa taksimatkan hinnan vuosittain.

AVAINSANAT

Professori: Näillä ehdoilla Lex Lindström on järkevä

Kuva: Kari Hulkko

STT:n mukaan Perussuomalaiset on kertonut tänään lähtevänsä ajamaan Lex Lindströmiä ehdottomana tavoitteenaan keskiviikkona alkavaan hallituksen budjettiriiheen.

Asia on saanut tukea niin hallituksen kuin aiemmin oppositionkin piiristä. Lex Taipale II on esimerkiksi osa SDP:n 10.8. julkaisemaa pitkäaikaistyöttömyyden taittamisohjelmaa.

Lex Taipale II:ssa tai Lex Lindströmissä on kyse vuosia pitkäaikaistyöttöminä olleiden ikääntyneiden päästämisestä eläkkeelle.

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari tarkastelee nyt varsin mahdolliselta näyttävän toimenpiteen seurauksia kolmelta eri kantilta. Ensinnä hän liittää Lex Lindströmiin moraalikato-ongelman.

– Jos ihmiset alkavat odottaa, että tällaisia armahduslakeja tulee säännöllisiin väliajoin, sillä on heidän käyttäytymiseensä vaikutusta. Lex Taipaleen oli aikoinaan kaiketi tarkoitus olla ainutkertainen ja nyt jos tästä tulee toinen, näitä tulee ehkä jatkossakin, Saari sanoo Demokraatille.

– Se ei ole välttämättä työmarkkinoille hyvä juttu, koska se avaa yhden sortin työttömyys- tai eläkeputken. Toinen puoli on se, että täytyy olla kohtuullisen tarkat kriteerit, minkä mukaan sitä putkea käytetään, varsinkin jos ihmisellä on kohtuullisen katkonainen työura. Kannattaa katsoa, mitkä kannustinvaikutukset ovat itse kullekin.

Juho Saaren mukaan joissakin tapauksissa voi olla ihan järkevää, että työtön pysyy työttömänä, mutta tämä taas riippuu työttömän työkyvystä.

Kolmas Saaren esiinnostama asia on inhimillisyys.

– Siellä on ihmisiä, joille eläke olisi elämänlaatua parantava ratkaisu ja siellä on usein myös heitä, joiden eläke tulee olemaan heidän nykyistä tulotasoansa korkeampi. Näissä tapauksissa voi olla ihan paikallansa, että joku tämäntyyppinen menettely otetaan käyttöön.

Ratkaiseva asia on työkyky.

Saaren kolme näkökulmaa ovat keskenään jonkin verran ristiriitaiset. Pyydettäessä summaamaan, mikä kanta Lex Lindströmiin lopulta on, Saari vastaa:

– Jos siihen saadaan selkeät kriteerit, suhteellisen tiukat kriteerit ja jos voidaan tehdä selväksi, että tämä ei ole tämän jälkeen toistuva järjestelmä ja jos se kohdennetaan niihin, joilla tuleva eläke tulee olemaan työttömyysturvaa parempi, niin ok.

Julkisuudessa on puhuttu esimerkiksi viisi vuotta työttöminä olleista yli 60-vuotiaista.

– Viisi vuotta kuulostaa inhimillisesti kohtuulliselta, mutta edelleen ratkaiseva asia on ihmisen jäljellä oleva työkyky.

Saaren mukaan ratkaisua ei pidä sitoa työuran tai työttömyyden kestoon vaan ihmisen jäljellä olevaan työkykyyn ja sen arviointiin.

– Ensin pitäisi luoda yleiset kriteerit ja sitten arvioida ihmiset yksittäin näiden kriteerien suhteen.

Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa säädettiin Lex Taipaleeksi -nimetty laki. Se päästi eläkkeelle yli 57-vuotiaat yli kymmenen vuotta työttömänä olleet. Heitä oli nelisentuhatta.

Saaren mielestä hallituksen politiikan suunta on “kohtuullisen oikea”.

– Suurin ongelma syntyy siitä, että eri politiikkauudistukset tehdään eri lohkoilla eri aikaan, niiden koordinaation kanssa tulee olemaan melkoisia ongelmia, hän katsoo.

Saarella on budjettiriiheen pari tärkeää politiikkatoimenpiteitä vaativaa ehdotusta.

– Olisi paikallaan, että sinne tulisi kohtuullisen iso paketti, joka liittyisi ylivelkaantuneitten ja maksuhäiriöisten asemaan ja kohtuuhintaisen asumisen rakentamiseen.

Tutkimus: Urautuminen uhkaa heti – henkilökohtainen tuki hyvin tärkeää työttömyyden alussa

tyottomyys

Työnhakijat pitivät erityisen tärkeänä henkilökohtaisen tuen merkitystä heti työttömyyden alusta lähtien, 60 % työnhakijoista koki sen olevan suuri apu työllistymisessä.

Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistymistä yritystoiminnassa kehittävä sosiaali- ja terveysministeriön Työpankki-hanke teetti huhti-kesäkuussa 2016 kaksi työllistymisen edistämistä kartoittavaa selvitystä.

Työttömyyden kestolla on negatiiviset vaikutukset: urautuminen työttömyyteen alkaa välittömästi ja usko omaan työllistymiseen heikkenee työttömyyden pitkittyessä.

Tutkimuksen mukaan työttömistä työnhakijoista ainoastaan 16 %:n usko työllistymiseen ei ole heikentynyt kuuden kuukauden työttömyysjakson jälkeen.

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan työttömäksi joutuneista vain 30 % työllistyy kolmen ensimmäisen kuukauden aikana avoimille työmarkkinoille.

Työllistämispalvelujen tehostettua mallia on tutkittu myös Tanskassa. Tutkimuksen mukaan työllistymisen todennäköisyys kasvoi 20–30 % verrattuna verrokkiryhmään.

Näin ollen tutkimusryhmän mukaan myös Suomessa työttömäksi joutuneille tulisi järjestelmällisesti tarjota henkilökohtaista tukea ja haastatella heitä heti työttömyyden alussa.

Haastattelun keskeisin tehtävä olisi tarjota tukea työllistymiseen: etsiä työttömien joukosta työllisyyslinjalle henkilöt, jotka ovat heti työtä vailla ja välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Tämän ohella pitäisi ohjata koulutusta, osaamisen täydentämistä tai työkyvyn palauttamista vaativat työttömät heitä palveleville palvelulinjoille.

Koulutuksen ja työkyvyn täydennystä tarvitsevat palautetaan toimenpiteiden jälkeen välittömästi työllisyyslinjalle.

Työllisyyslinjan työttömille voitaisiin käynnistää tehostettu työnetsintä, jossa työpankit tai sen kaltaiset yksityiset toimijat voisivat olla työttömän apuna työllistymisessä TE-toimistojen rinnalla. Työpankkien asiakkaana olevien pitkäaikaistyöttömien työllistymistodennäköisyys on 53 %, kun se muuten on 13 %.

Työpankin kaltaiselle toimijalle on selkeä tarve.

Tutkimuksessa kaikkien vastaajaryhmien keskuudessa erityisen kiinnostavia olivat ratkaisut, joissa palkkatuettuun työllistymiseen liittyvä byrokratia hoidetaan työnhakijan ja työnantajan puolesta.Esimerkkinä työllistämistä edistävästä ratkaisusta voisi olla, että TE-toimisto arvioisi haastattelujen yhteydessä esimerkiksi 12 kuukautta työttömänä olleiden palkkatuen tarpeen ja myöntäisi heille etukäteen palkkatukisetelin. Se oikeuttaisi palkkatuen yrityksille, jotka työllistävät pitkäaikaistyöttömän.

Selvitysten mukaan työpankin kaltaiselle toimijalle on selkeä tarve: 73 % kaikista työttömistä koki tämän kaltaisen toiminnan vähintäänkin melko tärkeänä, työpankin työllistämien henkilöiden keskuudessa vastaava luku on yli 90 %.

Määräaikaiseen työhön, osa-aikatyöhön ja vuokratyöhön suhtaudutaan varauksella. Tällä hetkellä kaikista työttömistä työnhakijoista vain noin 60 % ottaisi vastaan määräaikaisen kokopäivätyön ja osa-aikatyön kohdalla kiinnostus laskee tästäkin selkeästi alle 30 viikkotyötuntisten työsuhteiden kohdalla.

Tutkimus osoittaa, että työpankin kautta työllistyneet suhtautuvat selvästi muita vastaajia positiivisemmin joustaviin työllisyyden muotoihin kuten vuokratyöhön ja osa-aikatyöhön. Tutkimuksen johtopäätös onkin, että työpankkien houkuttelevuutta työnhakijoiden keskuudessa on lisättävä.

Työpankkikokeilun johtaja Aarne Kuusi katsoo työpankkiyritysten mahdollisuutena myös pilotoida ja kokeilla erilaisia työllisyyden ratkaisumalleja.

Kuusen mukaan valtion kannalta on järkevää maksaa vain työllistymistuloksista. Silloin jokainen valtion työllisyyteen sijoitettu euro tuottaa tulosta. Työpankkimallissa työtä etsivä toimija saa korvauksen vain onnistuneista työllistymisistä.

Työpankki-hankkeen selvityksen käytännön toteutuksesta vastasi Innolink Research Oy. Vastaukset kerättiin 1932 vastaajalta.

SDP:n Taavitsainen: “Kaikki sote-palveluista perittävät maksut saman maksukaton alle”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen liputtaa voimakkaasti lapsiperheiden kotipalvelun puolesta. Hänen mukaansa ennaltaehkäisevä palvelu on myös taloudellinen kysymys, koska se säästää kunnan menoja pitkällä tähtäimellä, koska näin kalliimpia menoja tulevaisuudessa pystytään vähentämään.

— On laskettu, että yhden lapsen lastensuojeluun sijoittamisen keskimääräisillä vuosikustannuksilla voitaisiin palkata uusi sosiaalityöntekijä vuodeksi tai järjestää kotipalvelua lähes 3 000 tuntia.

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.

Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen.

Taavitsainen kirjoittaa blogissaan, että kotipalvelun saamisessa on kunnittain suuria eroja.

— Olen saanut lapsiperheiltä palautetta, että tarve palvelulle on, kriteerit täyttyvät, mutta rahaa ei ole maksaa. Toimeentulotuen normit eivät täyty, koska ei ole kyse niin vähävaraisista perheistä, vaan usein ihan tavallisista työssäkäyvistä vanhemmista. Mitä ratkaisuja silloin on, jotta perhe ei jää ilman apua?

Taavitsaisen mukaan tähänkin asiaan pitää saada ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.

— Järkevintä olisi yhdistää kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävät maksut saman maksukaton alle niin, että kun tietty summa terveyskeskus- ja sairaalamaksuista, sosiaalihuollon maksuista, hammashoidosta, ensihoidosta, kuljetuspalveluista ja lääkkeistä tulee täyteen vuoden aikana, niin sen jälkeen maksuja ei enää perittäisi.

Taavitsaisen mukaan kattosumman olisi oltava riittävän matala.

— Näin saisimme verorahoillemme vastinetta ja luottamuksen, että apu ei jää varallisuudesta kiinni.

Keskustelua aiheesta