Mielipiteet

Rakentamisen rappio

”Jotakin mätää on Tanskanmaalla” kuten Shakespeare kirjoitti Hamlet-näytelmässään. Kun julkinen rakennus joudutaan tyhjentämään vesivahingon vuoksi muutama viikko avajaisten jälkeen, täytyy jotakin vikaa olla rakentamisen laadussa.

Pohjolankadun palvelukodissa Tampereella joudutaan korjaamaan ainakin viisi asuntoa. Kotilinnasäätiö tiedotti äskettäin kosteusvaurioista Pohjolankadun kiinteistön C-rapun asunnoissa. Uusi kartoitus paljasti, että puolenkymmentä asukasta joudutaan siirtämään muualle remontin ajaksi.

Kosteusvaurioiset päiväkodit ja koulut puhututtavat, turhaa on sitäkään asiaa lähteä kiistämään. Pohjolankadulla ei ole todettu putkirikkoja tai muuta vesivahinkoa. Kysymyksessä on vakava rakentamiseen liittyvä laatupoikkeama. Jossakin rakentamisen vaiheessa ei ole maltettu odottaa rakenteiden kuivumista, vaan on aloitettu työn seuraava vaihe märille pinnoille.

Kuinka rakentajan ammattiylpeys on antanut periksi moisen hutiloinnin. Usein selityksenä ovat ns. vierastyöläiset, joilla on sisäistettynä erilainen toimintakulttuuri. Mutta onhan rakennuksilla mestarit ja valvojat, joiden tulisi vastata työstä ja tekemisen laadusta.

Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta?

Yksi osa ongelmaa saattaa olla isojen rakentajayhtiöiden ryhtyminen projektiorganisaatioiksi. Rakennus rakennetaan pala ja osa kerrallaan eri alihankkijoiden toimesta. Työmailla puurtaa kymmenien eri työnantajien miehiä. Urakoiden pilkkominen on osa yritysmaailmassa tapahtuvaa erikoistumista. Rakennusliikkeet kiistävät ongelmat ja kertovat kaiken olevan hallinnassa. Ainakin yhdellä toimijalla tulisi olla päävastuu, myös aliurakoitsijoista.

Rakentaminen on alusta loppuun melkein käsityötä. Virheiden syntymisen mahdollisuus on erittäin suuri, koska siihen osallistuu valtava määrä eri tahoja. Pienikin virhe missä tahansa vaiheessa näkyy lopputuotteessa. Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta? Voi vastaava mestari parka! Pojat tekevät rakennuksella töitä monessa vuorossa, nykyään yölläkin. Kaikkien perässä kulkemiseen ja tekemisien tutkintaan ei ole mahdollisuuksia.

Osansa sisäilmaongelmien syntymiseen ovat myös tehneet suunnittelijat ja yhteiskunta omilla määräyksillään. Olen haastatellut kovan linjan rakennusammattilaisia, joitten mielipide päätyy kahteen pääsyylliseen. Homeongelma saatiin aikaan koneellisella ilmanvaihdolla ja pullotaloajattelulla muovikelmuineen.

Painovoimaan perustuva ilmanvaihtoratkaisu on ollut kuulemma paras Suomen olosuhteisiin sopiva ilmanvaihtojärjestelmä. 1970-luvun puolivälissä syntynyt öljykriisi vauhditti väärien talonrakennusratkaisujen syntymistä ja rakennuksista tehtiin liian tiiviitä sekä tuuletus unohdettiin. Rakennuksen ikä ei ole rakennuksen kunnon mittari. Meillä on loistavassa kunnossa olevia 100-vuotiaita hirsirakennuksia täysin toimintakuntoisina.

Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa

Mukavuusvaatimusten kasvaessa -80 ja -90-luvulla sisätilojen veden käyttö lisääntyi ja rakenteiden vesitiiviydessä oli puutteita. Rakennusoikeutta pyrittiin maksimoimaan tekemällä tiilijulkisivut mahdollisimman ohuiksi ja samalla huonosti tuulettuviksi.

Tällä hetkellä ei ole pulaa hyvistä materiaaleista ja talotekniikan suunnittelijoista. Hyvä rakentamistapa on oman aikansa lapsi ja käsitys hyvästä lopputuloksesta. Kuitenkin sutta tehdään liikaa. Syitä on monia ja nimenomaan tähän aikaan liittyviä ongelmia. Rakentamisen aikataulut ovat liian kireitä, ei ole riittävästi aikaa tiettyihin vaativiin työsuorituksiin ja materiaalien kuivumiseen. Kiireen vuoksi myös suunnittelu jää joskus heikolle tolalle.

Kilpailu urakoitsijoiden välillä on kireää. Kilpailutuksessa valitaan aina halvin vaihtoehto ja sen vuoksi urakoita pilkotaan useisiin osaurakoihin. Nykyiset energiansäästömääräykset ovat johtaneet siihen, että rakennetaan liian tiivistä.

Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa. Sitten palkataan eteläisitä naapurimaista työvoima, joka sinnittelee päivästä toiseen usein huonolla palkalla koti-ikävässä. Voidaanko heidän kohdallaan puhua motivaatiosta tai rakkaudesta hyvään työsuoritukseen. Tuskin. Tästä sopasta sitten kiehuu sellainen lopputulos, että tällä viikolla rakennetaan ja huomenna puretaan.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat