Turva – Hymy

Kolumni

Sini Karjalainen

Kirjoittaja on JHL-aktiivi Mustasaaresta.

Rakenteiden rakastaja

Nykyään on muotia olla normien ja rakenteiden purkaja. Itseäni tämä meno kylmää ja olenkin yllätyksekseni huomannut olevani rakenteiden rakastaja. Yllättävää sikäli, koska koen olevani pikemminkin uudistaja, en jäykkien toimintatapojen ja hierarkioiden kannattaja, konservatismin tai sääty-yhteiskunnan paluuta halajava.

Rakenteet eivät toki ole itseisarvo, kuten ei tulisi olla työn, rahan eikä vallankaan. Rakenteet ja muut edellämainitut ovat olemassa minun maailmankaikkeudessani siksi, että niiden avulla voidaan tuottaa mahdollisimman suuri määrä hyvää ja jakaa se mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä.

Rakenteita voi ja pitääkin uudistaa ja joskus on tarpeen myös hellästi kuopata jokin rakenne hyvin palvelleena, mutta nykyhetkessä tarpeettomana, jopa haitallisena. Rakenteiden kehittäminen, keventäminen tai purkaminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa hyvinvoinnin vähenemistä. Määrittelemättömän vapauden, joustavuuden ja itsemääräämisoikeuden nimissä ollaan kuitenkin nyt oikeistohallituksen aikana purkamassa sellaisiakin ja varsinkin sellaisia rakenteita, jotka on luotu meidän kaikkien, mutta erityisesti heikoimmassa asemassa olevien turvaksi.

Sukupuolittuneita valtarakenteita, köyhdyttäviä ja kankeita kyykytysrakenteita, tai vallan ja rahan kasautumista edistäviä rakenteita tulee purkaa, jotta lähtökohtia voidaan tasata, jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja mahdollistetaan innostuminen ja innovaatiot. Sitä vastoin rakenteita ei tule purkaa niin, että ollaan hyvätekeväisyyden ja muiden armopalojen varassa. Rakenteita ei myöskään tule purkaa niin, että hoitoa, turvaa ja palvelua saa vain paksulla lompsalla tai nätillä naamalla. Nykyhallituksen toteuttama normienpurku on jälkimmäistä ja vie meitä kohti 1800-luvun säätyläisyhteiskuntaa, jossa jokaisella oli oma paikkansa.

Toimiva yhteiskunta tarvitsee mm. oikeusnormeja, niiden valvontaa ja tuomiovaltaa, jotta yhteiskuntarauha ja luottamus toisiin ja oikeudenmukaisuuteen säilyy. Me tarvitsemme rakenteet, kuten maksuttoman varhaiskasvatuksen ja läpi elämän jatkuvan opintomahdollisuudet, jotta korkea osaamistasomme säilyy ja kaikkien kyvyt tulevat käyttöön. Me tarvitsemme lääke- ja elintarvike- ja tavarasääntelyä, jotta voimme luottavaisin mielin ostaa ruokaa ja lääkkeitä. Me tarvitsemme järjestelmän, jossa jokainen saa aina tarvitsemaansa hoitoa varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Lisäksi me tarvitsemme sääntelyä työelämässä eli vahvan sopimusyhteiskunnan, jotta jokainen voi tulla palkallaan toimeen, voi olla tuottava ja ennen kaikkea hyvinvoiva.

Ei siis romuteta hyvinvointivaltiotamme normienpurun nimissä, eihän?

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Miapetra Kumpula-Natri

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (sd.).

EU ärähtää, jos velkaa on liikaa, mutta ei silloin, jos lapsilla ei ole ruokaa

EU:ssa eletään ratkaisevia hetkiä. Parhaillaan määritellään, saadaanko unionista tehtyä ihmisläheisempi – asia, jota demarit ovat ajaneet ties miten pitkään. Meidän demarien ehto sille, että nykyinen komission johtaja Juncker voitiin valita, oli sosiaalinen ulottuvuus. Se tarkoittaa, että EU:n täytyy antaa enemmän tavallisille ihmisille – työntekijöiden oikeuksia, tasa-arvoa, vanhempainvapaita, työttömien auttamista. Nyt, kun kautta on jäljellä vajaat puolitoista vuotta, on vihdoin ryhdytty toimiin.

Aloitetaan nuorista.

Euroopan unionissa työttömiä nuoria on 18 prosenttia ja heistä syrjäytymisvaarassa on arviolta 10 prosenttia. 6,3 miljoonaa 15–24-vuotiasta on ilman työ- tai opiskelupaikkaa. Nuorisotyöttömyys on vähentynyt huippulukemasta eli 24 prosentista 19:ään, mutta se on edelleen todella korkea. Joillain alueilla voidaan yhä kavuta yli 40 prosenttiin.

Vuonna 2016 noin 115 miljoonaa ihmistä, 24 prosenttia eurooppalaisista, eli korkean syrjäytymisriskin alla. Tämä tarkoittaa, että lähes joka neljäs eurooppalainen koki ainakin jonkin asteista osattomuutta omassa yhteiskunnassaan.

Nuorista aikuisista yli 30 prosenttia on vaarassa syrjäytyä, alle 18-vuotiaista 26 prosenttia. Pysähdytään tähän hetkeksi. Useampi kuin joka neljäs eurooppalainen alaikäinen on vaarassa syrjäytyä joko köyhyyden takia tai sosiaalisen syrjäytymisen kautta! Nämä on järkyttäviä lukuja.

Mitä voidaan tehdä?

EU:lla on kolme työkalua nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. Ne eivät luonnollisestikaan yksin riitä, koska erityisesti nuoret tarvitsevat monenlaista tukea ja apua, mutta EU voi tehdä oman osansa. Näillä työkaduilla kuitenkin kuljetaan eteenpäin ratkaisun löytämiseksi.

1) Nuorisotakuun suositus
Alle 25-vuotiaille tulee tarjota neljän kuukauden kuluessa valmistumisesta laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka.

Tästä ei valitettavasti ole tehty sitovaa, joten toteutus vaihtelee jäsenmaasta toiseen. Suomessa nuorisotakuu ei lupaavan alun jälkeen saanut ilmaa siipiensä alle ja sen rahoitus on rampautettu.

2) Nuorisotyöllisyysaloite

Nuorisotyöllisyysaloite on luotu solidaarisuusvälineeksi Euroopan työttömille. Sitä saavat alueet, joiden nuorisotyöttömyysaste oli yli 25 prosenttia, kun aloite otettiin käyttöön. Valitettavasti, jos niin voidaan sanoa, Suomessa yksikään alue ei ole oikeutettu saamaan rahaa nuorisotyöllisyysaloitteen kautta.

Nuorisotyöllisyysaloitteen tyypillisiä tukikohteita ovat oppisopimuskoulutukset, työharjoittelut, nuorten työpaikat sekä tutkintoon johtavat täydennyskoulutukset.

3) Euroopan sosiaalirahasto

Rahaston kautta autetaan nuorten työllisyyttä mm. panostamalla rahaa yhden palveluluukun taktiikkaan. Suomessa rahaa on saatu Ohjaamo-toimintaan.

Sitten asiaan, joka koskettaa minua ehkä kaikkein eniten, nimittäin lapsiköyhyyteen.

13 miljoonaa lasta elää köyhyydessä Euroopan unionissa. Muistakaa, 27 prosenttia Euroopan lapsista on syrjäytymisuhan alla!

Varsinkin yksinhuoltajaperheiden lapsilla ja isojen perheiden lapsilla on suuri riski köyhtymiseen. Kohonnut riski on myös työttömien lapsilla, pienituloisten perheiden lapsilla, vammaisilla lapsilla tai maahanmuuttajataustaisten vanhempien lapsilla.

Euroopan demareilla onkin ollut jatkuva teema, jota yritetään pitää esillä. Se on lapsitakuun saaminen Eurooppaan. Lapsitakuu takaisi jokaiselle eurooppalaiselle lapselle yhdenvertaisen alun elämään: ilmaisen laadukkaan koulutuksen, lastenhoidon, pääsyn terveydenhuollon piiriin, riittävän ravinnonsaannin sekä siedettävä elinolot. Tuntuu lohduttomalta, ettemme voi näitä tarjota lapsillemme! Suomi voisi osaltaan ajaa tätä ja myös toteuttaa lapsitakuun ja olla esimerkkinä EU:lle.

Talous on nyt kääntynyt nousuun melkein kaikissa EU-maissa.

Talouden vahvistuminen pitäisi saada ajettua myös rivieurooppalaista hyödyttämään. Talouden mittaristoa vahvistetaankin sosiaalisilla indikaattoreilla, jotka eivät enää mittaa pelkästään kylmiä lukuja. Mm. koulupudokkaiden määrää tarkkailemalla, sekä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä tai köyhyysriskiä mittaamalla voidaan tehdä parempia päätöksiä – ihmisläheisempiä päätöksiä. Sosiaalisilla indikaattoreilla siis tarkastellaan jäsenmaiden sosiaalista tuloskuntoa talouden ohjausjaksolla.

Brutaalisti sanoen: Siinä ei paljon nätit talousluvut lämmitä, jos samaan aikaan malaria palaa Eurooppaan, sairaaloissa ei ole lääkkeitä ja vanhukset kaivelee jätteitä nälkäänsä, kuten Kreikassa kävi. Valtion onnistumista ei tästä eteenpäin enää mitata vain talousluvuilla.

Komissio vertailee euromaiden välillä indikaattoreita, jotka ovat erityisen relevantteja alueen vakaudelle.

Indikaattoreina käytetään seuraavia asioita:

1. Yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille
2. Koulutus, osaaminen ja elinikäinen oppiminen (varhain koulunkäynnin keskeyttäneet, aikuisten osallistuminen koulutukseen, alisuoriutuminen)
3. Sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla (sukupuolten välinen työllisyysero, erot osa-aikatyön tekemisessä, tasoittamaton palkkaero)
4. Eriarvoisuus ja sosiaalinen nousu (tuloerot, sosioekonomiseen asemaan pohjautuvat vaihtelut opinnoissa ja menestymisessä)
5. Elinolot ja köyhyys (köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste, hyvin alhainen työssäkäyntiaste)

Euroopan sosiaalisesta pilarista on puhuttu pitkään. Barroson komission aikana siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja vasta nyt eri tahot ovat heränneet huomaamaan, että muutosta täytyy tapahtua myös kansalaisten elämässä. Komissio on pannut alulle erinäisiä aloitteita, jotka tuovat uusia tuulia työ- ja sosiaalipolitiikkaan Euroopassa. Näistä konkreettisista aloitteista sitten aletaankin muovata tuota uutta pilaria, joka tukee Euroopan unionia tulevissa myrskyissä.

Konkreettisina ideoina voidaan mainita esim. perheen ja työelämän yhteensovittamisen direktiivi, sosiaaliturvan parempi yhteensovittaminen, työaikadirektiivi, työsuhteen kirjallisia ehtoja koskeva direktiivi, eurooppalainen sosiaaliturvanumero, eurooppalainen työviranomainen jne.

Myös rahoituksessa pitäisi näkyä sosiaalisempi ote. Hankkeiden ei haluta olevan hallinnollisesti niin raskaita. Rahoituskehys on tällä hetkellä poliittisen väännön alla, mutta helppoa sen muodostamisesta ei tule. Jo Brexitin luoma lovi rahoitukseen vaikeuttaa tasapainottamista eri politiikan eri alojen välillä. Rahaa puolustukseen vai syrjäytymisen ehkäisemiseen?

Näilläkö keinoin sitten syrjäytyminen loppuu Euroopassa? Ei tietenkään. Joskus on aika turhauttavaa, että EU:lla on niin vähän valtaa sosiaaliasioihin. Toimivalta menee niin, että EU voi ärähtää jäsenmaalle silloin, jos velkaa on liikaa, mutta ei silloin, jos lapsilla ei ole ruokaa. Edellä tuli kuitenkin esimerkkejä siitä, mitä EU voi toimivaltansa puitteissa tehdä: suositella ja kehottaa, mutta onneksi myös jossain määrin käskeä ja jakaa rahaa.

 

 

MIAPETRA KUMPULA-NATRI

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (sd.)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Martti Suomi

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja Mustasaaresta.

Työttömyystilastoja yritetään kaunistella aktiivimallilla

Tasavallan hallitus tavoittelee 72 prosentin työllisyysastetta. Työllisyysaste onkin lähiaikoina parantunut. Työvoimasta on onneksi alkanut tulemaan lisäkysyntää, hyvä niin. Toteutunut 5000 pitkäaikaistyöttömän siirto eläkkeelle vähensi myös työttömyyttä ja nosti työllisyyttä. Suunnitellun työllisyysasteen saavuttaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu.

Hallituksessa on päätetty työttömän aktiivimallista, jonka ensimmäinen vaihe tuli voimaan jo vuodenvaihteessa. Aktiivimallin seurauksena on osalle työttömistä tuleva työttömyyskorvauksen alentaminen. Näin voi jo etukäteen todeta, koska kaikki työttömät eivät voi tavoittaa aktiivimallissa vaadittavaa 18 viikkotuntia. Työnsaanti on myös kiinni työnantajasta, jolle ei tässä järjestelmässä ole annettu mitään velvoitetta. Tällä vähennyksen osalla työttömiä ei katsota työttömäksi ja työttömyys näin ollen näennäisesti pienenee, vaikka työtön on koko ajan työtön.

Hallituksen suunnitelmissa on myös lisätä ns. aktiivimallia toisella osalla, jossa työtön saa rangaistukseksi 60 päivän karenssin ellei hän tee työhakemusta joka viikko. Tai onko tulossa jotain vielä pahempaa? Tämän seurauksena osa työttömistä joutuu tähän karenssiin ja työllisyysaste näyttää taas paranevan, vaikka työttömyys ei muutu käytännössä mitenkään. Työtön on kahden kuukauden ajan vailla päivärahaa, mutta edelleen työtön.

Aktiivimallin ensimmäisessä ja toisessa osassa toimenpiteet kohdistuvat yksinomaan työttömään. Tilastoja täten kaunistellaan, vaikka tältä osin ei mitään oikeaa työllisyyttä tapahdu.

Aktiivimallin suunnittelijoilla on unohtunut työelämän perusasiat. Työelämässä on työnantaja ja työntekijä. Työpaikka syntyy aina kahden osapuolen toimesta, työnantajan ja työtekijän työsopimuksella.  Toimenpiteet kohdistuvat nyt vain toiseen tekijään, työttömään. Jos työnantaja ei anna työtä, niin työttömän työnhakeminen on turhaa ja turhauttavaa. Työhakemukset ovat kyllä arvokkaita tekemisiä kunhan ne ovat kohtuullisia ja silloin kun ne tuovat työpaikkoja. Maassa oleva työttömyysasteen vaje ei ratkea lisäämällä työhakemuksia. On huomioitava myös toinen osapuoli, työnantaja.

Olisi hyödyllistä kokeilla toimenpiteitä, jossa työnantaja tarjoaa työtä jokaiselle työttömälle. Tässä mallissa työnantajalle ei ole annettu mitään tekemistä. Voi käydä niin, että lisääntyvät työhakemukset turhauttavat myös työnantajaa.

Työttömän työllistämisessä käytettiin joskus järjestelmää, jossa jokaiselle työttömälle taattiin työpaikka tai koulutus määräaikavälein. Työpaikka järjestettiin yrityksissä työnvälityksen toimenpiteillä. Jos yrityksissä työpaikkaa ei löytynyt, työvoimatoimisto takasi työllisyystyön tai koulutuksen. Pitkäaikaistyöttömyys, joka nyt on työttömyyden ongelmallisin muoto, voitaisiin täten katkaista.

Toteutetussa ja suunnitellussa tulevassa aktiivimallissa annetaan rangaistuksia kansalaisille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Työllisyysasteen parantamisen nimissä ollaan nyt luomassa kahden kerroksen väkeä.

Martti Suomi

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja Mustasaaresta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mitä sinulle kuuluu nuori?

Pääasiassa hyvää, mutta nuoret kokevat, että heidät nähdään joko menestyjinä tai ongelmanuorina. Tämä on osaltaan totta, tällaista viestiä me aikuiset nuorille annamme. Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan tavallisia, opiskelevia ja unelmoivia nuoria.

Nuoret toivovat, että he saavat olla mukana heitä koskevissa päätöksissä. He ymmärtävät, että laivat kääntyvät hitaasti, eivätkä juuri he ehdi käyttämään palvelua, jota itse ovat olleet suunnittelemassa. Palveluista pääsee nauttimaan seuraavat nuoret. Nuoret ovat tulevaisuudessa yksi suurimmista kunnallisten palvelujen käyttäjäryhmistä. Nuorten toiveissa on myös se, että palvelut löytyvät kunnissa keskeisiltä paikoilta, johon kaikilla nuorilla on mahdollisuus liikkua. Palvelut tulee olla paikassa, johon voi vain mennä, eikä palvelua tarvitse etsiä. Yksi tärkeimmistä toiveista on se, että työntekijä, joka nuoren kohtaa, on aidosti kiinnostunut hänestä ja on ammattitaitoinen aikuinen. Nuoret toivovat, että heidän kotikuntansa on elinvoimainen ja sinne olisi hyvä palata opiskelujen jälkeen.

Suomessa on toimintaa, joka on tarkoitettu kaikkien nuorten asioiden hoitopaikaksi, ilman minkäänlaista statusta tai taustaa. Nämä paikat ovat Ohjaamoja. Ohjaamo on paikka, josta alle 30 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Ohjaamot eri puolilla Suomea tarjoavat tietoa, neuvontaa ja ohjausta nopeasti ja tarpeiden mukaan. Ohjaamoissa työskentelee laajasti monialainen ohjauksen toimijoiden tiimi saman katon alla, jokaisen kunnan tarpeen ja tilanteen mukaan. Ohjaamotoiminnan perusteena on nuorisotakuun toteuttaminen.

Vuonna 2017 Suomessa toimi noin 40 Ohjaamoa sadan kunnan alueella. Tämän vuoden aikana Ohjaamoja tulee olemaan jo noin 60. Ohjaamo on brändi, joka on yksi hallituksen kärkihankkeista ja toiminta vakinaistetaan. Ohjaamoja kehitetään eri ministeriöiden yhteistyönä. Mukana ovat työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjaamoista tehdään jatkuvasti tutkimusta, joka sisältää prosessi- ja tulosarviointia. Siinä seurataan palvelujen kehittämistä, kattavuutta ja käyttöä, analysoidaan nuorten aikuisten sekä sidosryhmien palautetta palvelusta sekä toiminnan tuloksia.

Etelä-Pohjanmaalla Ohjaamo-verkostossa on mukana 13 kuntaa, joiden alueelle on syntymässä 7seitsemän Ohjaamoa. Hyvä me eteläpohjalaiset! Ensimmäinen Ohjaamo käynnistyy Ilmajoelle, onnea Ilmajoki!

Muista kysyä kuulumisia keneltä tahansa läheiseltä ja muista äänestää!

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Valinnanvapausmalli yskii ja hallituksen aika käy vähiin

Sipilän hallituksen asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa koskeva lakiesitys on viimeisteltävänä. Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut ovat solmussa. Kuntien huoli sote-palvelujen tulevaisuudesta kasvaa. Palvelujen kokonaisulkoistuksia tehdään. Myös työmarkkinakeväästä ennakoidaan levotonta. Hallituksen työttömyysturvaan sitoma aktivointimalli ja työttömien aseman kurjistaminen eivät helpota tilannetta.  Ammattijärjestöt ja kansalaiset aktivoituvat, mielenilmaisut lisääntyvät ja poliittiset paineet kasvavat.

Myös sote- ja maakuntauudistuksen valinnanvapauteen tehdään korjauksia paineessa.  Toimivan valinnanvapauden mallin rakentamiselle tulee jälleen kiire. Hallituksen yritykset suitsia lainsäädäntöä tiukentamalla sote-palvelujen ulkoistamisia ovat epäonnistuneet. Näyttää siltä, että suuryritykset vievät sotea.

Mitä tapahtuu verotuotoille, jos terveyspalveluissa tehdään yksityisten suuryritysten markkinoita vahvistavia ratkaisuja? Lisääntyvätkö veroista maksettavat kulut soten seurauksena samalla, kun itse verotulot vähenevät veroparatiisisiirtojen, palkkatulojen muuttamisen alemmin verotettavaksi pääomatuloksi ja muiden verokikkailujen vuoksi? Onko kokonaisuus enää kenenkään hanskassa?

Lausuntoyhteenvedossa hallituksen esitysluonnos valinnanvapaudeksi sai kriittisen ja varauksellisen vastaanoton. Enemmistö lausunnonantajista arvioi, että sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet, kuten palvelujen yhdenvertainen saatavuus, matala kustannuskehitys ja kustannustehokkuus eivät toteudu.  Eduskuntaan uuden lakiesityksen valinnanvapaudesta on tarkoitus tulla maaliskuun alussa.

Valinnanvapauden lisääminen on oikeansuuntainen kehitystavoite nykyiseen sote-järjestelmään. Hallituksen mallissa sote-uudistuksella tavoitellut säästöt, palvelujen tasa-arvoisuus ja asiakkaiden aito valinnanvapaus ovat kuitenkin kyseenalaisia. On ajauduttu yhä kauemmaksi kustannusten hillintää ja perustason sote-palvelujen parantamista ja sote-integraatiota alun perin tavoitelleesta uudistuksesta.

Sotesta on tulossa sekava ja suuryritysten asemaa vahvistava hallintohimmeli.  Uudistuksen tavoitteet eivät asiantuntijoiden mukaan toteudu. Vaarana on, että suomalaisen soten korkea laatu palveluissa menetetään, kustannukset ja eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaa. Kulisseissa kuohuu.

Esitettyä valinnanvapausjärjestelmää on luonnehdittu taloudellisesti kestämättömäksi ylläpitää (Sovala & Aronkytö 2018). Se vaarantaa asiakkaiden sujuvat palveluketjut pirstoessaan toimivat, asiakaslähtöiset sote-palvelut.  Muutosjohtajat ovat tuoneet esiin painavia perusteluja: ”Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei kykene taloudellisesti ylläpitämään”.

Julkisesti rahoitetussa järjestelmässä vahva järjestäjä, kuten maakunta on tapa päästä eroon tarjontavetoisuudesta ja asiakkaiden kerman kuorinnasta.  Miksi järjestäjän ei anneta aidosti edustaa maakunnan asukkaiden tahtoa ja asiantuntija-arvioita palvelutarpeesta?

Hallituksen esitysluonnoksessa on annettu runsaasti painoa asiakasseteleille. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet niiden olevan jopa miljardien rahanreikä (esim. Lehtonen 2017). Maakunnan antamilla asiakasseteleillä asiakas voi hankkia sote-palvelunsa haluamaltaan palvelujen tuottajalta. Asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti siirtävät palveluja yksilövastuun suuntaan.  Kaikilla ihmisillä ei ole voimavaroja, tietoa, eikä osaamista perusteltujen valintojen tekemiseen.

Järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Toteuttamisen ongelmia ei korjaa pelkästään se, että hallitus rajasi subjektiivisen asiakassetelin käyttöä erikoissairaanhoidossa. Asiakasseteli on ratkaisuna liian laaja, eikä se anna maakunnalle riittäviä ohjaus- ja vaikuttamismahdollisuuksia järjestämisvastuun toteuttamiseksi.

Hallituksen tekemät korjaukset eivät ole riittäviä toimivan valinnanvapausmallin rakentamiseen, eikä lain järkevään toimeenpanoon. Kun kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, on suuri riski, että joudutaan leikkaamaan lisää sosiaalihuollon palveluja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, paljon palveluja käyttäviltä, monisairailta ja kuormittavissa elämäntilanteissa eläviltä ihmisiltä.

Asiakassetelien käytön merkittävä rajaaminen turvaisi maakunnalle mahdollisuuden käyttää parhaiten tarkoitusta vastaavia keinoja palvelujen järjestämiseen esimerkiksi kilpailuttamalla (vrt. Sovala & Aronkytö 2018).  Myös yksityisten sote-keskusten markkinoille tuloa pitäisi säädellä. Yksityisten palveluntuottajien  ei tulisi voida perustaa maakuntien rahoittamaa sote-keskusta mihin paikkaan tahansa.

Julkisella toimijalla, maakunnilla tulee olla riittävä päätösvalta turvata se, että palvelut ovat yhdenvertaisesti asiakkaiden saatavilla. Talouteen ja työmarkkinoille tarvitaan myös sotessa vakautta ja ennakoitavuutta. Siten on mahdollista vahvistaa pienyritysten kilpailukykyä, parantaa työllisyyttä ja turvata myös palkansaajien tulevaisuutta. Miljardien rahareikää ja ennakoimatonta sote-sotkua ei kannata tehdä. On tehtävä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja oikeudenmukaisia tuleville sukupolville.

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Kaikki Suomen työttömät liittykää yhteen

Nyt tekee mieleni sanoa: paneppa omalle kohdallesi herra ministeri. Kun työ kaatuu alta, kaatuu koko elämä.  Sinusta tulee hyljeksitty luuseri, joka olet tahallasi saattanut itsesi halveksittavaan tilaan, josta syystä sinulla ei itseasiassa ole enää oikeutta ihmisarvoon.

Tähän on Suomessa tultu.

Työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Näin sanotaan perustuslaissa. Työtön sitävastoin ei ole kenenkään suojeluksessa. Hän on erilaisten toimenpiteiden ja kokeilujen alaisena. Mikäli hän ei pysty osallistumaan toimenpiteisiin tai kokeiluihin, viedään elämisen ehto. Näin käy, jollei saa työtä 18h/3kk, polkaise pystyyn yritystä tai ei pääse työnsaantia edistäviin toimenpiteisiin tai koulutukseen.

Törkeintä asiassa on se, että maan hallitus ei edellytä valtiovallalta toimia, jotka mahdollistaisivat kokeiluihin tai toimenpiteisiin osallistumisen. Esimerkiksi työ-, työharjoittelu- tai koulutuspaikkaa ei työttömälle tarvitse tarjota. Hallitus tuntuu olevan tyytyväinen, kun työttömälle tarjotaan sanktioita ja karensseja.

Jos työtön haluaisi aloittaa omaehtoisen koulutuksen, ei sitä lasketa, korvaukset katkaistaan ja opiskelu on pystyttävä itse rahoittamaan. Lainaa ei saa, koska luottotiedoton on kelvoton. Siispä ammattikoulun, ammattikorkean tai yliopiston ovet pysyvät työttömältä lukossa. Vaikka opiskelu sinänsä on maksutonta, oppimateriaalit ja oppikirjat eivät ole.

Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella. Laki on hyvä ja yksiselitteinen.

Tätä perustuslain kohtaa nakerretaan jo toisen kerran tänä vuonna. Ensin aktiivimalli tämän kuun alussa, nyt esitys työpaikan hakemisesta väihintään kerran viikossa.

Herää epäilys, miten hyvin ministerit tuntevat uuden esityksensä. Aktiivimallin tuntemuksessa näkyy aukkoja olevan. Esimerkiksi ministeri Mykkänen sanoi taannoin, että aktiivimallin sanktioilta välttyy, jos osallistuu vapaaehtoistyöhön ja ministeri Lintilä väittää, että työn hakeminen ja oleminen työvoimana käytettävissä pelastaa sanktioilta. Palturia molemmat. Väittämät kertovat sen, että ministerit eivät tiedä, mitä ovat päättäneet. Vapaaehtoistyö ei riitä ja työn hakemista ei lasketa, jollei työtä saa.

Uusi viikottainen työn hakemisen pakko on kummallinen. Jos ei hae työtä, tulee sanktioita 60 päiväksi. Jos hakee, mutta ei pääse töihin, astuu aktiivimallin 60 päivän päivärahan pienentäminen voimaan. Voisiko ministeri Lindström avata uutta mallia ja vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten uusi sääntö toimii silloin, jos on onnistunut pääsemään työnhakua edistäviin toimiin tai saanut 18h/3kk töitä? Onko tällöin haettava viikoittain palkkatyötä? Tai mitä tapahtuu, jos on onnistunut saamaan 0-työsopimuksen, mutta ei saakaan työtunteja? Hallitushan laati säännöt 0-tuntisopimuksille ennen joulua. Säännöissä ei edellytetä, että 0-sopimuksella pitäisi antaa myös palkallisia työtunteja.

Kehoitan edelleenkin ministereitä harjoittamaan empatiaa ja laittamaan tämän kaiken omalle kohdalleen ja miettimään, miltä tuntuu.

Minulle tästä kaikesta nousee mieleen vain yksi sana. Niskalaukaus. Jokainen, joka mielensä tästä pahoittaa, voi vapaasti vetää karvalakin syvälle päähänsä.

 

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta