Asia selviää yhteispohjoismaisen Nordcare3-seurantatutkimuksen uudesta, Jyväskylän yliopiston julkaisemasta raportista.

Raportin keskeiseksi johtopäätökseksi todetaan se, että suomalainen hoivatyö on ajautunut kielteiseen kierteeseen.

Työn vaatimusten kasvu, heikentyneet työolot ja resurssien niukkuus uhkaavat sekä henkilöstön hyvinvointia että hoitopalvelujen laatua ja kestävyyttä tulevaisuudessa, raportissa todetaan.

Asiakasmäärien kasvu on lisännyt kiirettä ja työpainetta. Samalla asiakkaiden hoidon tarve on muuttunut vaativammaksi muun muassa muistisairauksien, liikkumisen avuntarpeen sekä mielenterveysongelmien yleistymisen vuoksi.

ALANVAIHTOAIKEET ovat yleistyneet selvästi.

Sekä kotihoidon että ympärivuorokautisen hoidon työntekijöistä lopettamista on harkinnut noin 60 prosenttia. 20 vuotta sitten vastaavat lukemat olivat kotihoidossa 21 ja ympärivuorokautisessa hoidossa 27 prosenttia.

Vanhustenhoitotyön arvostuksen koetaan olevan alhainen erityisesti hallinnon ja poliittisten päättäjien puolelta.

Raportin laatimisessa mukana olleen yhteiskuntapolitiikan professorin Teppo Krögerin mukaan hoivatyön olosuhteet ovat 2000-luvulla huonontuneet selvästi.

- Kehityssuunta on käännettävä välittömästi, mikäli alalle halutaan jatkossa saada motivoitunutta ja pätevää henkilökuntaa, Kröger sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.

Positiivisena kehityksenä raportissa mainitaan vakituisten työsuhteiden osuuden kasvu sekä hoitoalan ammattilaisten koulutustason nousu.

KYSELYYN vastasi poikkeuksellisen suuri joukko ihmisiä, 3 650 perustason hoivatyöntekijää.

Vastaajat tavoitettiin ammattiliittojen kautta. Vuonna 2005 ja 2015 osallistujat poimittiin satunnaisotannalla, kun taas vuonna 2025 kaksi liittoa lähetti kyselyt kaikille vanhustyötä tekeville jäsenilleen.

Syys-lokakuussa 2025 kutsu lähti Suomessa noin 45 000 hengelle, mutta joukossa oli runsaasti muita kuin vanhustyötä tekeviä. Vain vanhusten parissa hoivatyötä tekevät sisällytettiin aineistoon.