Erityisesti puoluekokousväki oli tyytyväinen Sipilän lanseeraamaan käsitteeseen ”realistinen vihreys”. Tällä otsikolla keskusta oikeutti itselleen kyseenalaisen ilmastopolitiikan, joka vaarantaa Suomen aseman kiertotalouden mallimaana.

Sipilän avaus on kädenojennus keskustan maaseudun väelle, joka elää ilmastonmuutoksen kannalta turmiollisten turvetuotannon ja puuhakkeen käytöllä energiantuotannossa. Koska ihminen on luotu ”viljelemään ja varjelemaan” maata, on viljely ja luonnon hyödyntäminen keskustan papereissa aina varjelua tärkeämpi. Keskustan realistinen vihreys on arvona niin vaarallinen, ettei sen ilmastopolitiikkaa voi hyväksyä, eikä tulevaisuuden Suomea voida sen arvoille rakentaa.

Keskusta puolustaa turvetuotantoa ja puuhakkeen käyttöä työllisyydellä. Samalla se ummistaa silmänsä ilmastonmuutoksen räjähdysmäiseltä etenemiseltä. Kiertotalouden näkökulmasta turpeen tai puun polttaminen on kuitenkin kunnianhimotonta. Jos materiaali poltetaan tai kärrätään kaatopaikalle, se ei työllistä enää ketään. Sen sijaan, jos materiaali jatkaa kierrossa, Sitran arvioiden mukaan Suomen kiertotalous voisi luoda jopa 75 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä.

SDP:n ilmastopolitiikan on oltava keskustaa huomattavasti kunnianhimoisempaa. Puun- ja turpeenpolton lisäksi olisi kiinnitettävä erityishuomiota myös muovijätteen, teräksen, alumiinin ja betonin kierrätykseen. Rakennussektori kuluttaa maailmassa eniten luonnonvaroja. Jopa 15 prosenttia rakennusmateriaaleista menee jo rakennusvaiheessa hukkaan. Ja kun rakennuksia puretaan, alle 30 prosenttia purkujätteestä menee hyötykäyttöön.

SDP otti vastikään julkaistussa vero-ohjelmassaan kantaa kiertotalouteen. Verotuksella on hyvä ohjata ihmisiä ympäristöystävällisempään kuluttamiseen. Resepti on yksinkertainen: verotetaan enemmän sitä, mitä halutaan vähemmän. Tästä mallista voidaan käyttää nimitystä ekologinen verosiirtymä. Turpeen ja puun polttoa pitäisi verottaa niin kovasti, että siitä tulisi taloudellisesti kannattamatonta. Ensi hallituksessa ei pitäisi enää olla mahdollista, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuettaisiin verovaroin.

Maapallo on tällä hetkellä kantokykynsä rajoilla. Sitran Hiilineutraali kierotalous -teeman johtajan Mari Pantsarin mukaan tarvitaan 1,5 maapalloa tuottamaan se määrä luonnonvaroja, jotka ihmiset käyttävät vuodessa. Jos kulutushysteria ja väestönkasvu jatkuvat samaan tahtiin, tarvitaan vuonna 2050 neljä maapalloa täyttämään ihmiskunnan tarpeet.

Maapallon ilmasto on lämpenemässä kohti lähes neljän asteen nousua. Jälki on karua; sääkatastrofit seuraavat toisiaan kiihtyvään tahtiin. Viime vuosi oli mittaushistorian kallein – luonnonkatasrofien aiheuttamat taloudelliset tappiot nousivat yli 300 miljardin. Eikö olekin hurja summa!

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kyseli viime viikonloppuna sosiaalisessa mediassa Helsingin Sanomien ilmastojuttuun viitaten sitä, minkälaisen perinnön haluamme jättää lapsillemme. Antin avaus herätti runsaasti keskustelua. SDP:n on tartuttava hallitusvastuussa ilmastopolitiikkaan huomattavasti tätä hallitusta tarmokkaammin. Emmehän halua kuulla lapsiltamme kysymystä: Miksi ette tehneet mitään?