Häkkäsen väite rajan ylittämisestä jäi täsmentämättä. Asiayhteys antaa ymmärtää, että kysymys oli yritysten omistajien pyhiksi kokemista arvoista ja eduista, joita nyt kyseenalaistetaan. Voisiko puhua vaikka pääoman luokkaeduista? Nämähän on kirjoitettu auki uusliberalismin opissa, jonka mukaan yritystoiminnan tarkoituksena on yksinomaan maksimaalisen voiton tavoittelu omistajille ja maksimaalinen omistaja-arvon kasvattaminen. Opissa ei anneta ajatustakaan millekään yhteiskunnalliselle velvoitteelle, joka söisi omistajan tuloja. Nyt kun tämä sanotaan ääneen, eli että pääoma ei tunnusta yhteiskuntavastuutaan, se tuntuu loukkaavan ainakin näitä suuromistajien etujen puolestapuhujia. Eivätkö he siis olekaan vakuuttuneita edustamiensa asioiden oikeutuksesta?

Brittiläinen sanomalehti The Guardian kertoo, että miljardöörien omaisuus on kasvanut ennätyksellisen suureksi koronaepidemian aikana. Tehdyn selvityksen mukaan rikkaimpien 2000 miljardöörin omaisuus on ylittänyt 10 000 miljardia dollaria. Se on kasvanut vuodessa yli 1000 miljardia dollaria. Superrikkaat rikastuvat kaikissa oloissa, niin talouden normaalioloissa kuin kriiseissä. Tämä kärjistää sekä talouden että yhteiskunnan ongelmia. Viime kädessä se kertoo, että kapitalismi ei toimi.

Suursijoittaja Warren Buffett on arvostellut USA:n alhaista rikkaiden verotusta ja todennut maksavansa veroja pienemmän prosentin mukaan kuin oma sihteerinsä. Hän on kohdistanut kritiikkinsä koko talouden toimintatapaan, toteamalla markkinoiden suosivan tiettyjä taitoja toisten kustannuksella. Miljardöörin ei tarvitse olla roisto, vaan systeemi yksinkertaisesti toimii näin lisäten tulo- ja varallisuuseroja. Paavi Franciscus yhtyy Buffett’in syytökseen, että markkinatalous lisää eriarvoisuutta. Paavi arvosteli erityisesti uusliberalistista talousoppia kirjeessään katolisen kirkon piispoille, ja totesi, että rikkaiden tarjoaman selityksen heidän rikkauksiensa kasaantumisen oikeutuksesta pätemättömäksi. Näitä perustellaan sillä, että rikkaiden rikastuminen pudottaa pöydältä riittävästi murusia köyhillekin. Buffett ei usko murusten riittävän, vaan vaatii jyrkempää progressiota ultrarikkaille ja suopeampaa ansiotulojen verotusta näistä tuloista eläville. Buffett on todennut, että rikkaat käyvät luokkasotaa ja näyttävät voittavan sen. Tätä sotaa on käyty 1980-luvulta lähtien talouden toimintamallin muuttamiseksi rikkaiden eduksi. Tulonjakotutkimukset Suomestakin osoittavat näin käyneen 1990-luvulta lähtien. Talouden kasvun ja tuottavuuden kasvun hyödyt ovat valuneet eniten tuloja saaneen 10 %:n hyväksi. Samalla varallisuus on kasaantunut samoille henkilöille. Rikkaiden vaatimukset eivät tähän lopu. Useat näiden edustajat ovat esittäneet mm. sitä, että perintövero pitäisi lopettaa, ay-liikkeen asemaa heikentää, työehtosopimusten yleissitovuus lopettaa, ay-liike ohittaa paikallisissa neuvotteluissa ja sosiaaliturvan rahoitus siirtää enenevästi palkansaajien harteille.

Kun UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen valitti Suomen kilpailukyvyn puutteista, lähti Keskon toimitusjohtaja Mikko Helander tukemaan tätä sivusta ja esitti ”sosialismin viedyn Suomessa pidemmälle kuin missään muualla maailmassa Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta”. Hän ei varmaankaan tarkoittanut useiden miljardien yritystukia, joilla on otettu yritysten riskit yhteiskunnan vastuulle toisin kuin kapitalismin tulisi toimia. Hän tuskin tarkoitti kehittynyttä yhteiskuntaa ja toimivaa ja luotettavaa liiketoimintaympäristöä. Hän ei varmaan tarkoittanut myöskään alhaista pääomatulojen verotusta ja osinkotulojen helppoa poisvientiä verottomina hallintarekisterien kautta suojaan verotukselta. Hän tuskin tarkoitti kolmen vuosikymmenen ajan jatkunutta tulojen ja varallisuuserojen kasvua. Hän ei varmaankaan tarkoittanut yhä keskittyvämpää yritysten omistusta ja siirtymistä veroparatiisien pöytälaatikkofirmoista hallinnoitaviksi. Hän tuskin tarkoitti toimivaa parlamentaarista demokratiaa tai suhteellisen vapaata mediaa vaikka sekin on yhä harvempien käsiin kasautumassa. Olisivatkohan hänellä olleet mielessään Suomen kansalaisten laajat oikeudet ja ihmisoikeuksien kunnioitus maassamme? Tuskin. Olikohan tässäkin kysymys siitä, että suuromistajan asialla oleva johtaja ei kestänyt viime aikoina käydyssä keskustelussa kuulla pääministerin puhetta yritysten yhteiskuntavastuusta ja kohtuudesta?

Veikko Räntilä on Ajatuspaja Tampere -ryhmän jäsen