Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kotimaa

Rikoslain kieltämistä huumausaineista etsitään apua mielenterveysongelmiin – MDMA-tutkimusta käynnistellään myös Suomessa

Joka viides suomalainen sairastaa elämänsä aikana masennusta. Yli puolella sairastuneista masennus uusii ja altistaa fyysisille sairauksille kuten sepelvaltimotaudille. Masennus ja sydäntaudit ovat niin yleisiä, että viranomaiset puhuvat kansantaudeista, joita yhdistää merkittävä riskitekijä, liiallinen alkoholinkäyttö.

Ihmiskunta on lääkinnyt itseään mielialaa kohottavalla alkoholilla vähintään 10 000 vuoden ajan. Vaikka mukaan lasketaan kansainvälisissä sopimuksissa ja rikoslaissa kielletyt huumeet, maitokaupoissa laillisesti myytävä alkoholi on yksi vaarallisimmista huumausaineista. Alkoholilla on osuutta suuressa osassa väkivaltarikoksia, tapaturmia ja liikenneonnettomuuksia.

Kansantalouden näkökulmasta alkoholi kasvattaa merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja sitä kautta kestävyysvajetta.

Suomalaisiin, osin alkoholin suurkulutuksesta johtuviin kansantauteihiin etsitään hoitoja rikoslain kieltämistä huumausaineista kuten tajunnantilaan voimakkaasti vaikuttavista psykedeeleistä. Osaa niistä kuten sienistä saatavaa psilosybiiniä ihmiskunta saattanut käyttää yhtä kauan kuin alkoholia. Psilosybiiniä sisältävien sienten nauttimista on kuvattu jo kalliomaalauksissa.

Ihmiset ovat aina halunneet päihtyä ja saavuttaa erilaisia tajunnantiloja. Osa huumaavien aineiden käytöstä on ollut luonteeltaan uskonnollista. Osa, kuten nykyinen länsimainen alkoholikulttuuri, on lähinnä viihdekäyttöä.

Joidenkin psykedeelien on tutkimuksissa havaittu myös vähentävän päihteiden kokonaiskulutusta. Vaikutus on ollut välillinen ja liittynyt ahdistuneisuuden poistumiseen.

“Jopa kaksi kolmesta terapiaa saaneesta on toipunut.”

Akateemisen tutkimuksen piiriin psykedeelit pääsivät 1800-luvulla. Amfetamiinijohdannaisiin kuuluva MDMA keksittiin vuonna 1912, LSD vuonna 1938.

1970-luvulle tultaessa valtaosa psykedeeleistä oli kielletty kansainvälisin sopimuksin. Taustalla oli lisääntynyt päihdekäyttö, jota ei kontrolloinut kukaan.

Kun MDMA levisi laboratorioista ja terapeuttien sohvilta kaduille ja klubeille, se kiellettiin nopeasti. Kielteiset vaikutukset valvomattomassa käytössä ovat ilmeisiä. Ne veivät huomion siltä, että MDMA:sta vaikuttaisi olevan ihmisille myös apua. Aineelle on yritetty saada lääkeaineen statusta kuluneet neljäkymmentä vuotta.

Tähän mennessä MDMA-terapiaa on annettu runsaalle sadalle kroonistunutta traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD) sairastavalle ihmisille. Joukossa on muun muassa poliiseja, palomiehiä, sotilaita ja raiskauksen uhreja.

MDMA:sta väitöskirjatutkimusta aloittavan suomalaisen lääkärin Antti Huplin mukaan tulokset ovat olleet lupaavia. Jopa kaksi kolmesta terapiaa saaneesta on toipunut, vaikka muut hoidot eivät ole heitä auttaneet.

Ajan myötä parantuneiden määrä on kasvanut vaikka MDMA:ta ei ole annettu terapiassa kahta kertaa enempää.

– Ihmiset ovat päässeet MDMA:n ansiosta ensimmäistä kertaa käymään traumaattisia tapahtumia läpi. Vaikka PTSD ei ratkeaisi hoidossa heti, se saattaa helpottaa esimerkiksi vuoden sisällä psykoterapian avulla, Hupli sanoo.

MDMA:n vaikutus perustuu ihmisaivojen primitiiviseen pelkokeskukseen, mantelitumakkeen vasempaan puoleen. Trauman kokeneilla keskus jää Huplin mukaan ylivirittyneeseen tilaan ja arkiset tilanteet voivat laukaista taistele tai pakene -refleksin.

“Jos kaikki menee hyvin, MDMA-tutkimusta aloitellaan jo ensi syksynä Turun yliopistossa.”

– Pelkkä psykoterapia tehoaa osaan PTSD-potilaista huonosti, koska heti kun traumaattista kokemusta lähestytään, ihminen menettää kykynsä käsitellä sitä. Pelkoreaktion laukaisevat asiat eivät koskaan ehdi mielen rationaaliseen osaan.
MDMA kytkee mantelitumakkeen pelkokeskuksen pois päältä. Kun ihminen ei tunne pelkoa, hän voi ensimmäistä kertaa käsitellä tietoisessa mielessään trauman aiheuttanutta kokemusta.

Lääketutkimus on MDMA:n osalta edennyt kolmanteen eli viimeiseen laajempaa lääkekäyttöä edeltävään vaiheeseen, jossa lääkeainetta syötetään eri puolilla maailmaa suurelle joukolle ihmisiä. Kolmanteen vaiheeseen haetaan lupaa myös Suomesta. Jos kaikki menee hyvin, MDMA-tutkimusta aloitellaan jo ensi syksynä Turun yliopistossa ja mukana on aiheesta väitöskirjaansa tekevä Antti Hupli.

Toinen rikoslain kieltämä aine, josta odotetaan lähitulevaisuudessa lääkettä on useiden sienilajikkeiden kuten Suomessakin kasvavan suippumadonlakin sisältämä psilosybiini. Taikasieniksi kutsuttujen sienten hallussapito on kriminalisoitu, myös niiden poimiminen on rikoslaissa kielletty.

Psilosybiinin tehoa on tutkittu muun muassa syöpäpotilaiden kuolemanpelon hoidossa, mutta Suomessa siitä odotetaan masennuslääkettä. Lääketutkimus ei ole aivan yhtä pitkällä kuin MDMA:n kohdalla. Suomalaistutkijat eivät saaneet lupaa toisen vaiheen tutkimukseen, mutta ilmassa on optimismia kolmannen vaiheen tutkimusten alkamisesta Suomessa.

Tämän hetkisen tiedon mukaan psilosybiinin vaikutus masentuneen ihmisen aivoissa perustuu osittain oletushermoverkostoksi (DMN, default mode network) kutsuttuun rakenteeseen, joka aktivoituu muun muassa joutilaisuudesta. Kun ihminen ei keskity työntekoon tai keskusteluun, mieli alkaa vaeltaa, huomio siirtyy asiasta toiseen ja ihmiset ryhtyvät haaveilemaan. Useampia aivoalueita kattava oletushermoverkosto vastaa monien muiden tehtäviensä ohella ihmisen itsekerronnasta. Siinä käydään läpi historiaa, tulevaa sekä suhteita toisiin ihmisiin ja itseen.

“Syntyy uusia ajatusmalleja, aistit virittyvät ja alitajuiset asiat nousevat pintaan.”

Antti Huplin mukaan oletushermoverkoston on osoitettu olevan masentuneilla ihmisillä kielteisellä tavalla ylivirittynyt. Masentunut rypee menneisyydessään ja hänen itsekerrontansa on ruoskivaa.

Kun psilosybiinin vaikutusta oletushermoverkostoon on tutkittu aivokuvantamisen avulla, on aineen havaittu hiljentävän verkon toimintaa. Verenkierto verkon alueella vähenee, samoin glukoosin palaminen.

– Voisi sanoa, että filtterit poistuvat samalla kun epäjärjestys aivoissa lisääntyy valtavasti. Aivoalueet, jotka ovat siihen saakka seurustelleet oletushermoverkoston kautta, alkavat seurustella suoraan keskenään. Syntyy uusia ajatusmalleja, aistit virittyvät ja alitajuiset asiat nousevat pintaan, Hupli sanoo.

Ajattelulla on varsinkin iän karttuessa taipumusta urautua. Hupli vertaa kehitystä laskettelurinteeseen, johon suksien jäljet muodostavat ennen pitkää syveneviä jälkiä, jotka vaikeuttavat uusien reittien löytämistä.

– Psykedeelit toimivat vähän kuin jouluisin myytävät lumisadepallot. Kun vähän ravistetaan, vanhat jäljet peittyvät näkyvistä. Esimerkiksi psilosybiiniä saanut masentunut saattaa todeta, ettei hän olekaan täysin huono ihminen ja masennusluuppi voi lähteä purkautumaan.

Psykedeelien lääkekäytön tiellä on runsaasti suurta yleisöä ja asiantuntijoita yhdistäviä ennakkoluuloja. Taustalla on ilmeiset kulttuuriset syyt, joiden ytimessä on rikoslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin kirjattu huumausaineiden kategoria.

Yhteiskunnallisesti kontrolloitujen päihteiden kuten alkoholin ja tupakan lisäksi myös sokeria ja kahvia voi pitää mielialaan vaikuttavina aineina eli päihteinä. Toisaalta merkittävä osa lääkkeistä on sallittu vain lääkärin määräyksestä, ja osa vain valvotusti sairaalaolosuhteissa. Näiden sairauksia parantavien aineiden käyttö muihin tarkoituksiin on rikoslaissa kielletty. Huumeiden ja lääkkeiden kategoriat limittyvät näiltä osin toisiinsa.

“Jos on suurentunut riski psykoosiin, psykedeelejä ei lähdetä edes testaamaan.”

Kun psykedeelit luokiteltiin huumeiksi, niiden tutkimisesta tuli tutkijoille leimaavaa ja hankalaa. Tutkiminen väheni. Keskustelu huumeiksi luokiteltujen aineiden lääketieteellisestä käytöstä uhkasi jäädä huumeille tyypillisen haittakeskustelun jalkoihin.

Haittapuheesta ja vahvoista rikoslain kieltopykälistä on ollut haittaa myös huumausaineiden väärinkäyttäjille. Kun käyttäminen on kriminalisoitu, piikkihuumeiden käyttäjät pistävät itseensä likaisilla neuloilla alkuperältään epämääräisiä aineita, mikä nostaa huumekuolemia.

Huumeiden kieltämisen ja haittojen paradoksiin on havahduttu viime vuosina muun muassa maailman terveysjärjestö WHO:ssa ja YK:ssa, joissa dekriminalisointi on nostettu esiin aitona vaihtoehtona.

Tutkimuksen osalta Suomen korkein oikeus on jo tehnyt yhden helpotuksen pudottamalla psilosybiinin pari vuotta sitten korkeimmasta toiseksi korkeimpaan vaarallisuusryhmään. Lisähelpotuksilla voisi Huplin mukaan olla jo vaikutusta tutkimusten kustannuksiin.

– Vaarallisuusluokitus tekee tutkimuksesta kalliimpaa, koska se nostaa aineiden hintaa lisäämällä lupaprosessiin useita hallinnollisia portaita. Jos rikoslakia voitaisiin tarkastella uudestaan, tutkiminen helpottuisi.

Hupli muistuttaa, ettei MDMA:n tai psilosybiinin lääkekäyttö tarkoittaisi sitä, että ihmiset käyttäisivät niitä itsekseen. Toisin sanoen tavalliset kuluttajat eivät voisi ostaa niitä apteekista itselleen edes reseptillä.

– Hoitoon vaaditaan ympäristö, missä on paikalla terapeutteja, jotka ymmärtävät millaisia asioita se voi nostaa tajuntaan. Lääkkeet eivät myöskään sopisi kaikille. Jos on suurentunut riski psykoosiin, psykedeelejä ei lähdetä edes testaamaan.

Suomessa psykedeelitutkimusta pyrkii edistämään vuonna 2016 perustettu Psykedeelitutkimusyhdistys ry, joka hyväksyy jäsenikseen alan tutkijoita tai aihetta seuraavia akateemisesti linkittyneitä ihmisiä. Yhdistyksen hallitukseen kuuluva psykologi Iikka Yli-Kyyny on järjestänyt koulutuksia terveydenhuollon ammattihenkilöille.

“Vastaavia tuloksia ei voi odottaa ottamalla lääkettä omin päin.”

Yli-Kyynyn mukaan psykedeelitutkimuksen julkinen näkyvyys on kaksiteräinen miekka. MDMA-tutkimusta jo 30 vuotta eteenpäin vienyt yhdysvaltalainen MAPS (Multidiciplinary Association for Psychedelic Studies) on tarvinnut projektiinsa yksityistä rahaa. Tämä on edellyttänyt vahvaa mediastrategiaa ja yhteistyötä isojen mediatalojen kanssa.

– Ne julkaisevat paljon tutkimuksissa olleiden potilaiden tarinoita ja käyvät uutislähetyksissä paljon haastateltavina.
Toisaalta psilosybiinitutkimusta tekevä Hefter research institute ei ole samassa määrin näkyvyyttä tarvinnut, koska heillä on ollut valmis rahoitus.

Kaksiteräisyys liittyy julkisuuden haittapuoliin. Kun lupaavista tuloksista uutisoidaan, se lisää myös niin kutsuttujen viihdekäyttäjien kiinnostusta aineisiin.

– Ihmisten on hyvä ymmärtää tutkimuksista se, että tulokset ovat lääkkeen ja terapian yhteisvaikutuksen tuloksena saatuja ja, ettei vastaavaa voi odottaa ottamalla lääkettä omin päin.

Lupaavista tutkimustuloksista uutisointi on Yli-Kyynyn mukaan ennenaikaista, koska tulokset ovat alustavia ja odottavat toistettavuutta eri tutkimusryhmiltä. Psykedeeleistä voi Yli-Kyynyn mukaan olla väärissä olosuhteissa käytettynä myös vakavaa haittaa.

– Esimerkiksi paniikki kapeuttaa ihmisen ajattelua, jolloin hän reagoi impulsiivisesti ja yrittää päästä tunteestaan pois. Jos paniikki johtuu siitä, että ihminen uskoo maailman olevan loppumassa, hän saattaa alkaa toimimaan käsityksensä mukaan esimerkiksi tekemällä harkitsemattomia päätöksiä.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE